maanantai 16. lokakuuta 2017

Sadonkorjuun riemua- ja tuskaa

Reporankoina kaaduimme lauantai-iltana sänkyyn sadonkorjuusession jälkeen. Perjantaina puolelta päivin sai Siikajoen kasvimaa kyytiä, kun pehtoori ja rouvansa jännityksellä aloittivat kesän tuoton inventoinnin.
Kulunut kesä on ollut erikoinen monin tavoin. Joku sanoi, että tänä vuonna kesä kesti keskiviikon, eikä liene kovin paljon väärässä.
Kevät oli ennätyksellisen kylmä, ja kasvimaan kylvöt pystyttiin aloittamaan vasta kesäkuun alussa, kun aiemmin jo vappuna on yleensä riehuttu kasvimaahommissa.



Porkkanoista saatiin lähinnä keskinkertainen sato, eikä aiempien vuosien jättiporkkanoita ollut kuin muutamia. Neljä viikkoa lyhempi kasvukausi kuin viime vuonna näkyi suoraan juuresten koossa.




Nämä herkut, palsternakat, kasvoivat nekin vain kohtalaisesti. Aika paljon oli haaroittuneita juureksia. Johtuneeko ajoittaisesta kuivuudesta vai mistä? Ken tietää, kertokoon.





Tätä kuvaa ei oikeasti edes pitäisi näyttää; niin surkeita ovat nuo  tulokset: pieniä punajuuria; vähän isompia valkojuurikkaita ja raitajuurikkaita. Pitkulaiset juuret ovat piparjuurta.
Joku ihme lapsus sattui keväällä punajuuren kylvössä: pehtoori ei muistuttanut rouvaa, että meillä syödään punajuuria mielellään. Unohtuivat kylvöhurmassa niin, että vain yksi rivi oli kasvamassa. No; tänä vuonna ei ole varastointiongelmaa, eikä rouva huokaile punajuuripaljouden edessä, ei.





Voiko helpompaa viljeltävää olla kuin härkäpapu? Niin aikaisin keväällä kuin vain ilkeät- ja maa on sula- lykkäät siemenet multaan. Se on siinä. Sitten vain odottelet kukintaa ja satoa. Muisteltiin pehtoorin kanssa, että härkäpavun viljely aloitettiin viitisen vuotta sitten- joka tapauksessa kauan ennen kuin kukaan oli kuullutkaan härkiksestä. Saattaa olla kauemminkin, kun aika tuntuu nykyisin kiitävän hillitöntä vauhtia.
Härkäpavut eivät piitanneet kylmästä keväästä  saatikka kylmästä kesästä. Ne kasvaa rehottivat komeasti. Muutama iltapuhde siinä vierahti, kun pavut perattiin ja kiehautettiin pakkaseen. Siellä köllöttää nyt 9,2 kiloa proteiinipommeja.  



Tämä Etelä-Amerikan ihmevilja, amarantti ei kyllä hyisessä Pohjolan kesässä viihtynyt. Amarantti on hienohelma, joka tarvitsee lämpöä ja aurinkoa. Suostui kuitenkin kasvamaan, mitä ei ole ihan joka vuosi tapahtunut. Amaranttia meillä on kuivattu viherjauheeksi ja keittomaustesekoituksiin porkkanan, palsternakan, sipulin, fenkolin ja yrttien kanssa.Taitaa sitäkin olla vähän pakkasessakin.



Kaalit kyllä viihtyivät, vaikkei hellelämpimiä juuri ollut. Keväällä pudotettiin siemenet multaan, ja aivan hyvin kyssäkaalit kasvoivat. Omituinen kesä  oli sikälikin, ettei kaaleissa ollut tuholaisen tuholaista.




Keskieurooppalainen kyssäkaali, Superschmelz kasvatti koko kesän hirmuisia lehtiä ja vasta syksyllä alkoi näkyä kyssiä. Tämän pitäisi kasvaa monikiloiseksi, mutta meillä Siikajoella ilmanala sopii paremmin wieniläisille lajikkeille, jotak eivät tuhlaa kasvuvoimaa hillittömän suurten lehtien kasvattamiseen.





Yksi tämän kesän menestyjistä oli lehtikaali. Viime syksynä pehtoorin kanssa lykättiin  kokeeksi Bolshoi-lajikkeen siemeniä maahan, ja turkanen! Ne itivät kaikki! 
Tässä kuvassa oleva Toskanan musta eli palmukaali on sekin siemenestä suoraan kasvanut. Liekö laiskuutta, mutta meillä on luovuttu kaalien taimikasvatuksesta kokonaan. Ne näyttävät ehtivän koleudesta huolimatta.
Lehtikaalia on pehtoorin perheessä syöty runsaasti. Talven varaksi lehtikaalia on pakkasessa ja kuivattuna viherjauheena, jota on helppo lisätä patoihin ja keittoihin porisemaan.





Jättiläismustajuuria ei tänä vuonna saatu, vaan  ne olivat  ns. normaaleja eli keskikokoisia- ja osa pieniä.
Mangoldi kasvoi ihan mukavasti Kroatiasta tuoduista siemenistä , ja fenkolia viljeltiin lehtisatoa varten. Fenkoliakin meillä on kuivattu- ja pakastettu.

Kaiken kaikkiaan ihan jees-sato. Ei huippu, muttei ihan huonokaan. Ainoa, mikä täydellisesti epäonnistui, on salvia, joka ei suostunut nokkaansa nostamaan, vaikka aikaisempinia vuosina on siemenestä itänyt ihan komeasti.

Tähän loppuun vielä syyspäivän pimyteen tämä juuri kukkaan puhjennut hortensia kaupunkipihalta. Se on tavallinen terassihortensia, jonka rouva lykkäsi pihan perälle vuosi sitten, kun ei raaskinut heittää kompostiin. A vot! Sehän selvisi Pohjolan hyytävästä  talvesta. Aika kitukasvuinen se on, mutta teki kuitenkin yhden komean kukinnon!
Ja vinkkinä: syökää pihlajanmarjoja! Ne ovat varsinaisia terveyspommeja.



maanantai 21. elokuuta 2017

Satoa säilömässä




Kuivuri on hurissut monta päivää. Lehtikaalia, mangoldia, yrttejä, nokkosta, porkkanaa, sipulia...
Kylmästä keväästä ja alkukesästä huolimatta ainakin lehtivihannekset ja lehtikaalit ovat kasvaneet Siikajoen plantaasilla ihan hillittömästi.  Lehtikaalia on kuivattu, pakastettu, syöty. Ja taas kuivattu lisää. Pakastettu. Syöyty. Eikä se vain lopu. Omituinen kesä, siinä mielessä, ettei minkäänlaisia tuholaisia ole ollut
Keväällä 2016- siis vuosi sitten- Pohjois-Suomeen tulvahti monimiljoonainen kaalikoiparvi- jostain Venäjältä varmaan, mutta tänä vuonna niitä ei ole näkynyt.

Harvennusporkkanatkin ovat näin pieniä tässä heinäkuun loppupuolella. Pieniä, mutta sitäkin makoisampia. Monena vuonna olen tehnyt keittomaustesekoitusta, johon kuivaan sipulia, porkkanaa, yrttejä, lehtikaalia ja mangoldia.  Ja lipstikkaa. Selleriä ja fenkolia, jos olen niitä kasvattnut.  Tämä korvaa keitoissani liemikuution. Ei tarvitse käyttää glutamaattia ollenkaan!




Tässäpä näitä valmiita kuivattuja vihanneksia. Vasemmanpuoleisessa on  lehtikaalia; oikeanpuoleisessa tuo keittomauste: porkkanaa, sipulia, yrttejä, lipstikkaa.





Näin kauniita ovat kyssäkaalit tänä kesänä. Ei minkäänlaisia vioittumia tai tuholaisten jälkiä. Nämä on kylvetty siemenestä kesäkuun alussa. Taimikasvatuksesta olemme pehtoorin kanssa luopuneet ihan kokonaan. Peräti täällä Pohjois-Pohjanmaan rämeisillä alueilla kaalit kyllä ehtivät siemenestäkin.
Yksi siemenkylvön etuja on voimakas kasvu. Hontelon taimen kun istuttaa kasvimaahan, kestää muutama viikko, ennenkuin se toipuu muuttoshokista. Siispä kylvämme kaalit siemenestä tätänykyä.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Teetä timjamista



Ruusun terälehtiä, maahumalan, syreenin  ja timjamin kukkia. Niistä tulee ihanaa teetä. Sekaan vähän kuivattuja koivunlehtiä; varsinkin jos turvottaa- niinkuin aina  silloin tällöin tekee.
 Tämä kesä on kyllä ollut varsin kummallinen. Edellisinä vuosina tähän aikaan on pehtoori saanut kerätä kasvimaalta porkkanoita, pieniä sipuleita ja punajuuria. Tänä vuonna ensimmäiset porkkanat saadaan varmaan vasta heinäkuun lopulla- elokuun alussa . 
Eipä ole ennen sattunutkaan, että porkkanaa on pitänyt kylvää uudestaan, kun se on itänyt niin heikosti. Sama on herneiden kanssa. Vain muutama sieltä täältä noussut. Mutta lehtikaali senkuin porskuttaa! Viime syksynä kylvetyistä siemenistä itivät varmaan kaikki, ja harvennustaimia on jo pakastettu ja syöty runsaasti. Samoin keväällä kylvetyt kaalit ovat kasvaneet erinomaisesti. Pehtoorin kanssa päätettiinkiin siirtyä syyskylväjiksi. Ainakin kaikki lehtikaalit- kyssäkaalit myös - kylvetään syksyllä. Talvehtineista siemenistä kasvavat taimet ovat potria ja voimakkaita sisällä esikasvatettuihin verrattuna.
Syksyllä kylvetyt porkkana ja pinaatti eivät sen sijaan nokkaansa näyttäneet. Mikä lie- puutarhaoppaiden mukaan porkkanan syyskylvö kannattaa. Mitenkähän on palsternakan laita? Tänä syksynä kokeillaan sitäkin. Mustajuurta varmaan myös.



 Posliinirouva tässä toimii päällystönä ja vahtii kuivumaan laitettuja koivun lehtiä. Niitä on mukava hyödyntää sekä teenä että löylyvedessä- pieneen pussukkaan pakattuna. Niistä tulee saunaan ihana koivun tuoksu. Kunhan vielä saisi niitä pikku pussukoita aikaiseksi... Kun on olevinaan tuhat ja sata tekemätöntä hommaa, ja hirveä kiire  koko ajan. Pihassa ja puutarhassa on joka puolella erilaisia askareita, niin että pehtoorin rouva pyörii siellä aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Nyt piti vielä istuttaa tomaattikoppiin viisi kappaletta tomaatintaimia, jonka lajikkeesta ei ole mitään tietoa. Eräs kauppaketju möi kahdelle eurolla kassillisen taimia. Niitähän oli ihan pakko ostaa!



Syreeninkukkia heinäkuussa ? Harvemmin. Juhannusruusukin kukkii vasta nyt, kun juhannuksesta on pian neljä viikkoa. Tämä kesä vain tuntuu karkaavan käsistä.  Kesää odottellessa on mennyt monta viikkoa. Kun vain osaisi elää tässä ja nyt; ei haikaillen sitten kun- elämää.



Pakko laittaa tähän kuva vihreästä täkistä.. Tämän kuvan otosta on kolmisen viikkoa, ja kuvassa on keväällä kylvettyjä lehtikaaleja. Ne nauttivat vihreästä peitostaan kovasti. Kasvuharsoakaan ei ole niiden peittona, ja tuholaisia ei viime vuoden tapaan ole näkynyt ollenkaan. Toivottavasti ei näykään!





Timjami viihtyy täällä Oulun korkeudella ihan hyvin maanpeitekasvina. Joinakin vähälumisina talvina se on paleltunut pahasti, mutta loppukesään mennessä aina toipunut. Meillä kasvaa tätä yhtä lajiketta, joka lienee jokin sitruunatimjami. Tuoksuu ja maistuu hyvälle! Kukkien lisäksi kuivatan lehtiäkin talven varalle, mutta tuoreena sitä saa pihalta ainakin lokakuun loppuun asti.




Tässä ihana väriyhdistelmä! Luonto on rohkea ja kaikki värit sopivat yhteen. Kesäisiä hellepäiviä toivottelen Sinulle, lukijani











































































































maanantai 19. kesäkuuta 2017

Prahan puutarhoja



Pehtoori ja rouvansa pyörähtivät touko-kesäkuun vaihteessa Prahassa, joka on Keski-Euroopan upeimpia kaupunkeja. Prahalaiset valittelivat kuumuutta, mutta pehtoori ja rouva nauttivat Prahan lähes kolmenkymmenen asteen lämmöstä- varsinkin kun Oulussa oli reissuun lähdettäessä vaivaiset kuusi astetta.
Muutama muukin turisti oli löytänyt kesäisen Prahan, mutta heti kun kävelee vähän syrjempään, saa kävellä aika lailla rauhassa.  Praha, vaikka onkin miljoonakaupunki, on helppo kohde, sillä kävellen pääsee joka paikkaan, eivätkä välimatkat ole liian pitkiä.



Prahassa on lukuisia hienoja palatseja, ja toinen toistaan kauniimpia puutarhoja. Puutarhat eivät tunnu olevan mikään ykkössuosittu kohde, sillä niissä kohdattiin vain muutamia ihmisiä, vaikka muuten vilinä oli melkoista. Tämä Vrtbanpalatsin barokkipuutarha on suunniteltu noin 1720. Mala Stranassa eli pienellä puolella ovat melkeinpä parhaat julkiset puutarhat.


Vrtban puutarhan jyrikltä rinteiltä on hienot näkymät Prahan linnaan ja Mala Stranaan. Pehtoorin ja rouvansa lisäksi puutarhassa oli vain japanilainen hääpari valokuvaajansa kanssa. 




Puutarhat on hoidettu käsittämättömän hyvin. Missään ei näy rikkaruohoja, roskia tai ylimääräisiä kasvustoja. Ihan mieletöntä!




Petrinin puisto on laaja, pienen puolen suurin puistoalue, jonka huippu kohoaa 318 metrin korkeuteen. Yhdeltä reunaltaan puisto rajoittuu Strahovin luostariin, joka on vuodelta 1140 ja kooltaan lähes hallitsijan palatsin suuruinen. Luostarin yli 800 vuotta vanha kirjasto on yhä Böömin komeimpia.




Prahan linnan alla olevassa jyrkässä etelärinteessä kasvatettiin ennen viiniköynnöksiä, mutta 1500-luvulta alkaen aateliset alkoivat rakennuttaa palatseja ja niihin puutarhoja. Ne tehtiin Italian renessanssiesikuvien mukaan; tiukan  geometrisiksi ja jyrkästi porrastetuiksi .Puutarhat rakennettiin 1700-luvulla uudelleen, ja tuolloin lisättiin barokkisia patsaita ja suihkulähteitä.
Ledebourin puutarha koostuu kolmen palatsin; Palffyn,Cerninin ja Ledebourin palatsien puutarhoista.




Täältäkin on hienot näkymät pienelle puolelle ja Prahan linnaan. Tässä puutarhassa oli vain pehtoori ja rouva. Aivan käsittämätöntä!




Hiukan ehkä liioittelin, kun sanoin, ettei muita ollut. Puutarhaan liittyvän pienen palatsin pihalla oli hääjuhla, jota saimme kauempaa ihailla.





Harmi , ettei tuoksuja saa välitettyä. Nämä ruusut tuoksuivat aivan hurmaavasti! Pitkien kävelyjen jälkeen tulee tietysti nälkä. Prahassa on hillittömästi ravintoloita, joiden taso vaihtelee kovasti. Kun menee vähän syrjään pahimmista turistiväylistä, löytää kiinnostavia ja hyviä ravintoloita. Pastar-ravintolaan ihastuimme kovasti loistavan ruuan ja palvelun takia. Pehtoori suosittelee!









Alkuun tomaatteja ja mozzarellaa sekä vuohenjuustomoussea kasvispedillä. Nam!







 
Pääruuaksi sitten rapuja tai pitkään haudutettua -olikohan kuvetta? Hyvää!




Jälkiruuaksi sitten pikkuruisia herkkuja; Pastarissa itse tehtyjä. Suussasulavia. Onneksi jälkiruokamaha on erikseen...
Nämähän ne matkalla tärkeät: hyvä aamiainen; sitten kahvia; sitten lounas; lepoa ja illallinen!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Maanikot maatöissä pohjolan valkeassa yössä

Tulee se kevät tänne pohjoiseenkin, vaikka aika kitkuttamalla. Nyt toukokuun viimeisenä sunnuntaina lämpötila on juhlavasti melkein neljä astetta; sataa kylmää vettä ja tuulee pohjoisesta.  Onneksi näitä vuosisadan kylmimpiä keväitä ei satu  pehtoorille ja rouvallensa kovinkaan usein- toivottavasti.
Aikaisempina keväinä olemme viljelyhommat aloittaneet viimeistään toukokuun ensimmäiselllä viikolla, mutta nyt ei ole ollut kiirus kylvö- ynnä muihin hommiin.
Kuitenkin eilen suuntasimme Lantikan nokan kohti Siikajokea. Etukäteen puhuttiin pehtoorin kanssa, ettei sitten mitään työleiriä pidetä,vaan rauhassa tehdään mitä jaksetaan. No; arvaahan sen , miten siinä kävi: kun saavuimme kotiin puolen yön maissa aivan ratkiväsyneinä ja puolirampoina, emme osanneet muuta kuin päivitellä toisillemme : on tämä hullun hommaa! Onneksi meitä on kaksi hullua.




Yleensä näin toukokuun lopussa kerään lipstikasta ensimmäisen sadon, mutta nyt kasvu on vasta aluillaan. Sen verran kuitenkin verotin kasvia, että otin muutaman varren mausteeksi nokkoskeittoon- joka sekin on kevään ensimmäinen. Jos et ole kokeillut nokkoskeittoa, kokeile tätä ohjetta:

KEVÄTKEITTO NOKKOSESTA JA LIPSTIKASTA
2-3 l nokkosia (tuoretilavuus)
pari kolme lipstikan vartta
1-2 valkosipulin kynttä
1 sipuli
1 kesäkurpitsa
voita
kermaa 2 dl
suolaa
sokeria
mustapippuria

Huuhtele ja ryöppää nokkoset väljässä vedessä; kaada vesi pois. Hienonna veitsellä vähän. Kuori valkosipuli ja sipuli, paloittele kesäkurpitsa. Sulata kattilassa voita; kuullottele sipulit; lisää kesäkurpitsa ja jonkin aikaa paistele. Lisää nokkoset ja vähän vettä, suolaa,pippuria, sokeria. Lisää kerma; anna pari minuuttia kiehua. Tarkista maku, soseuta; tarjoile keitettyjen munien kanssa. On hyvää! 





Näin kauniisti kukkivat valkovuokot Siikajoen rantatörmässä. Törmä on jyrkkä ja aika pitkä ja  täysinäisen kastelukannun kanssa kyllä vaikea kivuta ylös. Kasteluvettä piti hakea joesta, sillä pumppu on vielä talviteloilla. Mutta ennenkuin päästiin kasteluvaiheeseen, oli tapahtunut jo monenlaista . Ja pitkään: keskellä kasvimaata jökötti dynsökuorma, jonka Riston Juha ystävällisesti oli kuskannut  perille traktorilla syksyllä. Sitä palanutta hevosenlantaahan se dynsö on.
No; ensin tietty putsattiin kasvimaan toinen puolisko, entinen mansikkamaa, ruohotuppaista ja kaiken maailman rönsyleinikistä, ahosuolaheinästä ja juolavehnästä. Tässä hommassa hurahti muutama tunti. Lopulta pehtoori pääsi  kuskaamaan kottikärryillä dynsöä sopiviin paikkoihin. Eipä mittään; kottikärryn rengas oli ihan päreinä. Muutamia ähkäisyjä päivän mittaan kuului pehtoorin suunnalta...
Onneksi- kuin kompensaationa rikkinäisistä kottikärryistä- puutarhajyrsin vai mikä mylläyskone se nyt onkaan- lähti käyntiin kuin unelma. Ei tarvinnut koko alaa lapiolla kääntää.


Viime syksynä laitettiin  maahan kokeeksi lehtikaalin, porkkanan ja pinaatin siemeniä. Nämä pienokaiset ovat Venäjän Jättiläistä, joka on tosi hyvä lehtikaalilajike. Rouva vain on kylvänyt runsaalla kädellä, joten harvennuspuuhat ovat pian edessä. En tiedä muista, mutta minulle harventaminen on vaikeaa. Käy sääliksi pieniä taimia, jotka pitää nykkiä pois kasvamasta. Aika paljon meillä harvennustaimia  syödään.  Syksyllä siemeniä kylväessäni mietin, että parempi laittaa kunnolla siemeniä, kun ovat vielä oman pihan kasvista peräisin; kun ei tiedä, itävätkö. Hyvin itivät. 
Porkkanoita ei vielä näkynyt, eikä pinaattia.




Syksyllä istutettu valkosipuli on talvehtinut tosi hyvin, eikä ole ollut moksiskaan kylmästä keväästä. Tämä onkin lappilaista kantaa Rovaniemeltä.
No; saatiin maa kylvökuntoon ja upotettiin mullan uumeniin porkkanaa, palsternakkaa, mustajuurta, juuripersiljaa, lehtikaaleja, kyssäkaaleja, salaattisekoituksia, härkäpapuja, kehäkukkia, salviaa, tuoksuampiaisyrttiä, ruiskukkia ja sattumavalkosipulin taimia, joita löytyi monta kymmentä kasvimaasta. Valkospipulilapset pääsivät kaali- ja porkkanapenkkeihin vartiointi- ja suojelutehtäviin. Ihan hengästyttävä lista. Ai niin; punajuuret, valkojuurikkaat, kelta- ja raitajuurikkaat unohtuivat... Nekin siis kylvettiin.
Hohhoijaa. Kun saatiin vähän ennen puolta yötä harsot levitetyksi porkkana- ja kaalipenkkien päälle, niin oltiin aika onnellisia: pahin rypistys on nyt ohi; jäljellä enää vähäsen tilaa kasvimaalla herneitä ja papuja, mangoldia ja fenkolia varten.


Mukavia kesäilmoja odotellessa teitä tervehtii pehtoorin rouvan mansikkasorbetti-pelargoni Strawberry Sorbet. Viihtykää luonnossa!




Enkä malta olla lisäämättä tätä kaunokaista: meidän kotipihamme ensimmäinen sinivuokko. Ei vartta, ei lehtiä, mutta niin kaunis kukka. Kyllä meilläkin osataan !



 































tiistai 9. toukokuuta 2017

Neitiä palelee puutarhassa



Pakkasta, lunta; räntää, rakeita;tuulee pohjoisesta ja koillisesta. Maa jäässä, nurmikot vielä ihan ruskeat. Meidän pihaneitomme on muuttunut vilusta ihan siniseksi, kun raukka on aivan alasti.
Ihan toivottoman oloisia ovat olleet sääennusteet: yöpakkasia ja päivän lämmöt kolmisen astetta. No; meteorologien mukaan näin kylmiä keväitä sattuu pari kappaletta vuosisadassa.
Pehtoorin kanssa  käytiin Floralia-näyttelyssä Kempeleen puutarhaoppilaitoksella. Yllättävän paljon ihmisiä oli liikkeellä kylmästä säästä huolimatta.
Tämä allaoleva neito kuvaa kyllä  mainiosti puutarhurin tuntemuksia kevään ensimmäisellä uintikerralla lähijärvessä. Aikaisempina vuosina uimaan on päässyt vapun aikoihin, mutta tänä vuonna jäiden lähtöä saadaan vielä odotella.


No; jossakin vaiheessa varmaankin lämpenee, niin pääsee kylvöhommiin. Tai oikeastaan olen kylvöt jo aloittanut, ja retiisit ja salaatit ovat jo itäneet  meidän "tomaattikopissamme", joka on vanhoilla ikkunoilla verhoiltu lava. Sinne on kylvetty myös useamman sorttista pinaattia, muttapinaatit eivät ole vielä nokkaansa nostaneet. Niitä varmaankin viluttaa vielä. Odottelevat aurinkoa ja lämpöä. 


Tässäpä suloisia retiisivauvoja. Menee ehkä muutama viikko ennen kuin nämä ovat syötäviä. Syksyllä teimme koekylvöjä pehtoorin kanssa Siikajoen plantaasilla. Maahan laitettiin ainakin lehti- ja kyssäkaaleja sekä porkkanaa ja pinaattiakin - mikäli oikein muistan. Ehkäpä ensi viikonloppuna suunnistetaan tutkailemaan kasvimaan tilannetta ja ehkä jotakin jo kylvämäänkin.


Pelargonit sentään ovat eloisan vihreitä ja pukkaavat nuppuja. Nämä ovat talvehtineet vintillä lämmittämättömässä huoneessa. Talven aikana kuoli vajaa kymmenen yksilöä; pääasiassa pieniä pistokkaita, joiden talvehdittamisessa en ole koskaan onnistunut. Kertoisiko joku hyvän vinkin, miten saa pelargonit pistokkaina talvehtimaam?



 
Tämä  on yksi niistä harvoista pistokkaista, jotka raaskin nyt keväällä leikata. Nimittäin joka kevät olen saman ongelman kanssa vastakkain: leikatako vaiko ei. Useimmiten en raaski. Niinpä Mårbacka - ja Apple Blossom-pelargonini ovat pitkiä roikaileita. Jotkin yksilöt kasvavat luonnostaan pensasmaisina.
Yksi suosikeistani on tämä Strawberry Sorbet, jonka kukat avautuvat ihan näinä päivinä. Ovatkin herkullisen mansikkasorbetin näköisiä!




JIppii! Räntäsade loppui, ja aurinko paistaa. Lämpöä  tuollaiset kolme astetta. Kyllä tämä tästä vähitellen. Minkään esikasvatetun kanssa  ei ole kiire, kun olen kasvattanut vain samettikukkia. Juurisellerin siemenet eivät itäneet, vaikka pussin merkinnän mukaan olivat tuoreita. Missä lie vika?




Näiden tuoksuvien liljojen myötä lämmintä viikkoa toivottelee tarhuri-Lea.







maanantai 24. huhtikuuta 2017

Räntää sataa vaakasuoraan, mutta tarhuri inventoi siemenvarastot!


Härkäpapuvillitys jatkuu surkeasta kevätsäästä huolimatta. Oulun korkeudella on vielä hiihtokelit, kun vappuun on vain  vajaa viikko. Eilen satoi räntää vaakasuoraan. Peipposet, yksinäinen mustarastas ja kuulemma töyhtöhypätkin ovat saapuneet. Ne sentään ovat optimisteja. Joka vuosi se kevät on kuitenkin tullut.
Näyttää kyllä siltä, että Valpurina ei vielä päästä kylvämään. Viime vuonna ensimmäiset kylvöt tehtiin vappuna.  Silloin kylvettiin porkkanat, palsternakat, härkäpavut ja salaatteja. Nyt on kylvöä odottelemassa kahdeksaa eri lajia plus sekalainen joukkio viimekesäisiä kuivattuja härkäpapuja. Reipas 600 grammaa! Viime syksynä pakastin ison osan sadosta ja pavut ovat riittäneet näihin päiviin saakka.



Porkkanansiemeniäkin on taas tullut hankituksi. Viimeiset omat porkkanat syötiin tammikuulla, joten pehtoorin kanssa päätettiin tuplata porkkananviljelysala. Kaupan luomuporkkanoita saattaa kyllä syödä, mutta ei-luomut ovat kyllä olleet kitkeriä. Viime kesän huippukasvaja oli Autumn King; valtavasta koosta huolimatta erittäin makea ja hyvin säilyvä porkkana.



Pensaspapuihin tykästyttiin pehtoorin kanssa viime kesänä. Ne kasvavat nätisti matalina mättäinä, ovat satoisia eivätkä tarvitse tukea. Aiempina vuosina olen papujakin taimikasvattanut, mutta laiskistunutko olen, kun en enää sitä viitsi tehdä. Helpompaa on kylvää pavut suoraan lämpimään maahan. Esikasvatetut taimet saavat aina jonkinmoisen shokin, kun ne istutetaan maahan luonnon armoille. Viime kesänä suorakylvö tuotti mainion tuloksen.


Entäs punajuuret sitten! Ihanaa, että punajuurireseptejä on melkein joka lehdessä ja punajuuri on kokenut revanssin. Minälkään en vielä muutamia vuosia sitten osannut käyttää punajuuria kuin etikkasäilykkeenä, mutta nykyään vain taivas on rajana; niin monikäyttöinen juures se on. Ei tarvitse talvella syödä lentotomaatteja tai vetisiä kurkkuja. Paljon enemmän ravinteita on kotimaisissa juureksissa- mausta puhumattakaan!
Jostain syystä Siikajoen maalla pitkulainen Cylindra-punajuuri ja polkkaraitainen Chiogga- punajuuri kasvavat tavallista pyöreää paremmin. Niitä siis tänäkin vuonna kylvetään. Raidallinen on siitäkin mukava, ettei se värjää muita ruuan  ainesosia.  Viime kesänä kokeiltiin ihanan oranssinkeltaista lajiketta sekä valkojuurikasta, jotka eivät mitenkään valtavan suuriksi kasvaneet, mutta olivat maukkaita ja mukavan värisiä.



Lehtikaalin kasvatus on myös riistäytynyt käsistä... Mielenkiinnolla odotamme, ovtko viime syksynä maahan kylvetyt Venäjän jättiläiset selvinneet talvesta.  Eri lajikkeet eroavat suuresti kasvunopeudeltaan ja maultaankin. Venäjän jättiläinen, Toskanan musta, Curly scarlet ja Dwarf green curled sekä Redbor kasvoivat viime vuonna hyvin -hillittömästä kaalikoi-invaasiosta huolimatta. Harsotkin kaaleilla oli niskassaan, mutta aina jostain reiästä tuholaiset löytävät perille. No; tänä vuonna  piti tietysti tilata muutamia ennen kokeilemattomia lajikkeita. Tuo netin ihmemaailma on niin vaarallinen...



Yksi lempijuureksistani on palsternakka. Monikäyttöisempää juuresta saa hakea. Se sopii makeisiin ja suolaisiin leivonnaisiin; leipätaikinaan, keitoksi, ranskalaisiksi, gratiiniksi. Melkeinpä mihin vain. Vaniljalla maustettu palsternakkakeitto vie kielen mennessään!
Persiljajuuri eli juuripersilja kasvaa meillä  vähän kituliaasti, mutta aina niitäkin siemeniä tarttuu mukaan. Sehän on koko kasvi käyttökelpoinen, joten periaatteessa ei oikastaan tarvitsisi kylvää lehtipersiljaa ollenkaan. Mutta  kun persiljan siemeniäkin on kolmea eri lajia tarttunut  kauppareissuilta mukaan...



Kyssäkaaliin olen tutustunut arviuolta kymmenisen vuotta sitten, ja tämä tuttavuus on varsin               ilahduttava. Kyssäkaali on maukas ja monikäyttöinen. Täällä pohjoisessa  sekin pitäisi                          taimikasvattaa, mutta meillä pehtoorin kanssa on nyt  parina vuonna kokeiltu suorakylvöä. Varsin        suuriksi eivät kaalit viime kesänä ehtineet, mutta jonkin verran saatiin satoa. Viime syksynä                 kylvimme kyssäkaalia yhden rivin ja nyt jännityksellä odotamme, nouseeko maasta suloisia                kyssäkaalitaimilapsia. Suorakylvönä aion kuitenkin nämä kolme lajia maahan laittaa. Jos on hyvä       kesä, ehtivät kasvaa ihan mukavasti ja elokuussa on -toivottavasti-  taas paniikki: mihin tämä kaikki    syötävä laitetaan!                                                                                                                                      



Tykkään myös retikasta, mutta sen viljely ei ole pehtoorin - ja minun- hanskassa. Jotakin sattuu aina: eivät idä; eivät kasva ; madot syövät. No;sitkeys on suomalainen hyve, joten saattaa olla, että retikkaa kokeillaan taas tänä kesänä.
Viljelyoppaissa neuvotaan kylvämään kiinankaalia kaalimaan ympärille. Kiinankaalin pitäisi sitten houketella kaikki kaalinsyöjätuholaiset luoksensa, ja muut kaalit saavat olla rauhassa. Enpä tiedä, onko tuo tarua vai totta, mutta nyt on hankittu kiinankaalin siemeniä ja kokeillaan, tepsiikö konsti.
Meillä on kaalipenkkeihin pistelty sipulia, valkosipulia ja samettikukkia ja hallaharso alkuun peitoksi, mutta ihan täydelliseen torjuntaan ei näilläkään konsteilla ole päästy. Kuitenkin lehtikaalimaa yleensä ehtii loppukesään mennessä toipua tuholaisten hyökkäyksistä.


Meillä asuu salaattisuursyömäri, joten salaatteja pitää kylvää paljon. Punasikuria, rukolaa, endiiviä, jäävuorisalaattia, parsasalaattia ynnä muuta. Nameniaakin on kokeiltu, samoin jääpäivikkiä,mutta en niihin kauhasti ihastunut. Suunnittelinkin kylvää salaatteja - ja pinaattia lähipäivinä muovilla              katettuun pieneen "tomaattikoppiin"- kunhan pehtoori saa ensin korjattua tomaattikopin katon, jonka  muovikate tuli tiensä päähän  ja hajosi. Vielä hankkimatta ovat mustajuuren ja amarantin siemenet     sekä sipulien istukkaat .    Kukkiakin kasvimaalle tietysti laitetaan: kehäkukkia, malvaa, krasseja,       samettikukkia ja ruiskukkia ainakin!