sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Maanikot maatöissä pohjolan valkeassa yössä

Tulee se kevät tänne pohjoiseenkin, vaikka aika kitkuttamalla. Nyt toukokuun viimeisenä sunnuntaina lämpötila on juhlavasti melkein neljä astetta; sataa kylmää vettä ja tuulee pohjoisesta.  Onneksi näitä vuosisadan kylmimpiä keväitä ei satu  pehtoorille ja rouvallensa kovinkaan usein- toivottavasti.
Aikaisempina keväinä olemme viljelyhommat aloittaneet viimeistään toukokuun ensimmäiselllä viikolla, mutta nyt ei ole ollut kiirus kylvö- ynnä muihin hommiin.
Kuitenkin eilen suuntasimme Lantikan nokan kohti Siikajokea. Etukäteen puhuttiin pehtoorin kanssa, ettei sitten mitään työleiriä pidetä,vaan rauhassa tehdään mitä jaksetaan. No; arvaahan sen , miten siinä kävi: kun saavuimme kotiin puolen yön maissa aivan ratkiväsyneinä ja puolirampoina, emme osanneet muuta kuin päivitellä toisillemme : on tämä hullun hommaa! Onneksi meitä on kaksi hullua.




Yleensä näin toukokuun lopussa kerään lipstikasta ensimmäisen sadon, mutta nyt kasvu on vasta aluillaan. Sen verran kuitenkin verotin kasvia, että otin muutaman varren mausteeksi nokkoskeittoon- joka sekin on kevään ensimmäinen. Jos et ole kokeillut nokkoskeittoa, kokeile tätä ohjetta:

KEVÄTKEITTO NOKKOSESTA JA LIPSTIKASTA
2-3 l nokkosia (tuoretilavuus)
pari kolme lipstikan vartta
1-2 valkosipulin kynttä
1 sipuli
1 kesäkurpitsa
voita
kermaa 2 dl
suolaa
sokeria
mustapippuria

Huuhtele ja ryöppää nokkoset väljässä vedessä; kaada vesi pois. Hienonna veitsellä vähän. Kuori valkosipuli ja sipuli, paloittele kesäkurpitsa. Sulata kattilassa voita; kuullottele sipulit; lisää kesäkurpitsa ja jonkin aikaa paistele. Lisää nokkoset ja vähän vettä, suolaa,pippuria, sokeria. Lisää kerma; anna pari minuuttia kiehua. Tarkista maku, soseuta; tarjoile keitettyjen munien kanssa. On hyvää! 





Näin kauniisti kukkivat valkovuokot Siikajoen rantatörmässä. Törmä on jyrkkä ja aika pitkä ja  täysinäisen kastelukannun kanssa kyllä vaikea kivuta ylös. Kasteluvettä piti hakea joesta, sillä pumppu on vielä talviteloilla. Mutta ennenkuin päästiin kasteluvaiheeseen, oli tapahtunut jo monenlaista . Ja pitkään: keskellä kasvimaata jökötti dynsökuorma, jonka Riston Juha ystävällisesti oli kuskannut  perille traktorilla syksyllä. Sitä palanutta hevosenlantaahan se dynsö on.
No; ensin tietty putsattiin kasvimaan toinen puolisko, entinen mansikkamaa, ruohotuppaista ja kaiken maailman rönsyleinikistä, ahosuolaheinästä ja juolavehnästä. Tässä hommassa hurahti muutama tunti. Lopulta pehtoori pääsi  kuskaamaan kottikärryillä dynsöä sopiviin paikkoihin. Eipä mittään; kottikärryn rengas oli ihan päreinä. Muutamia ähkäisyjä päivän mittaan kuului pehtoorin suunnalta...
Onneksi- kuin kompensaationa rikkinäisistä kottikärryistä- puutarhajyrsin vai mikä mylläyskone se nyt onkaan- lähti käyntiin kuin unelma. Ei tarvinnut koko alaa lapiolla kääntää.


Viime syksynä laitettiin  maahan kokeeksi lehtikaalin, porkkanan ja pinaatin siemeniä. Nämä pienokaiset ovat Venäjän Jättiläistä, joka on tosi hyvä lehtikaalilajike. Rouva vain on kylvänyt runsaalla kädellä, joten harvennuspuuhat ovat pian edessä. En tiedä muista, mutta minulle harventaminen on vaikeaa. Käy sääliksi pieniä taimia, jotka pitää nykkiä pois kasvamasta. Aika paljon meillä harvennustaimia  syödään.  Syksyllä siemeniä kylväessäni mietin, että parempi laittaa kunnolla siemeniä, kun ovat vielä oman pihan kasvista peräisin; kun ei tiedä, itävätkö. Hyvin itivät. 
Porkkanoita ei vielä näkynyt, eikä pinaattia.




Syksyllä istutettu valkosipuli on talvehtinut tosi hyvin, eikä ole ollut moksiskaan kylmästä keväästä. Tämä onkin lappilaista kantaa Rovaniemeltä.
No; saatiin maa kylvökuntoon ja upotettiin mullan uumeniin porkkanaa, palsternakkaa, mustajuurta, juuripersiljaa, lehtikaaleja, kyssäkaaleja, salaattisekoituksia, härkäpapuja, kehäkukkia, salviaa, tuoksuampiaisyrttiä, ruiskukkia ja sattumavalkosipulin taimia, joita löytyi monta kymmentä kasvimaasta. Valkospipulilapset pääsivät kaali- ja porkkanapenkkeihin vartiointi- ja suojelutehtäviin. Ihan hengästyttävä lista. Ai niin; punajuuret, valkojuurikkaat, kelta- ja raitajuurikkaat unohtuivat... Nekin siis kylvettiin.
Hohhoijaa. Kun saatiin vähän ennen puolta yötä harsot levitetyksi porkkana- ja kaalipenkkien päälle, niin oltiin aika onnellisia: pahin rypistys on nyt ohi; jäljellä enää vähäsen tilaa kasvimaalla herneitä ja papuja, mangoldia ja fenkolia varten.


Mukavia kesäilmoja odotellessa teitä tervehtii pehtoorin rouvan mansikkasorbetti-pelargoni Strawberry Sorbet. Viihtykää luonnossa!




Enkä malta olla lisäämättä tätä kaunokaista: meidän kotipihamme ensimmäinen sinivuokko. Ei vartta, ei lehtiä, mutta niin kaunis kukka. Kyllä meilläkin osataan !



 































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti