tiistai 29. joulukuuta 2015

Taavetin aamutunnelmaa

Härkäpapurokka porisee hellalla. Kinkunjämät odottavat jääkaapissa päästäkseen mukaan rokkaan. Härkäpapujen sekaan on pilkottu valkosipulia, sipulia, pari porkkanaa ja yksi palsternakka ja lisäksi kuivattua rosmariinia ja hitunen salviaa. Nam! Näistä tulee hyvä soppa- keitto- rokka. Ehkä lopuksi voisi lisätä vielä hitusen sinappia, suolaa ja kermaa...

Kiiminkijoki joulukuisessa keskipäivän auringossa   
Täällä blogissani on ollut parin kuukauden hiljaiselo, joka on johtunut muista kiireistä ja syyssynkkyydestä tai syysväsymyksestä, joka pyrkii ottamaan niskaotteen marras-joulukuun vaihteessa. Onkin ollut tosi pimeää, kun ei ole ollut lunta. Pimeät aamut, harmaa päivä, pimeä illat; ei kertakaikkiaan ole virtaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pimeys tuntuu luissa ja ytimissä. Ja sitten iskee flunssa.

No; hiljaiselo kyllä on ollut suhteellinen käsite, sillä harrastusrintamalla on ollut kiirettä. 
Dámen- kuoron kanssa vierailtiin itä-Virossa, Räpinassa juhlistamassa paikallisen seurakunnan vuosijuhlia.
Lokakuussa oli Espanjan Calellassa iso kansainvälinen kuorokilpailu, johon valmistautumiseen onkin mennyt koko syksy ja osin viime kevätkin. Canta al Mar- festivaalissa menestyttiin suorastaan loistavasti: tuliaisina oli kaksi kultadiplomia ja yksi hopeadiplomi. Kuoronihan on Merikosken Laulu. Reissussa mneitä oli kaikkiaan viisikymmentä , ja matka sujui muuten kommelluksitta, mutta palkintojenjakoon kiirehdittäessä kuoron puheenjohtaja kompastui  sillä seurauksella, että kättä jouduttiin kotoSuomessa operoimaan.



 Sitten alkoikin valmistautuminen joulunajan konsertteihin ja muihin laulukeikkoihin, joita on tänä syksynä ollut riittävästi. On laulettu muutamissa pikkujouluissa; kauppojen joulunavauksissa, kauneimmissa joululauluissa; vähävaraisten joulujuhlissa  sekä neljässä kirkkokonsertissa. Varsinainen suma osui viimeiseen adventtiviikonloppuun, johon osui kuusi keikkaa.
Pääkonsertissamme Oulun Tuomiokirkossa meillä oli upea solisti; tenori Tuomas Katajala. Oli hienoa saada laulaa hänen kanssaan. Konsertistamme alkoi monelle Joulu- ei vähiten meille kuorolaisille.

Joulunaika onkin ollut todellista lepoa; pitkiä yöunia ja päivätorkkuja; rauhallisia kävelylenkkejä ja sopivasti suklaata- tai ehkä vähän enemmän...

On riemuittu lasten kanssa joulupukin saapumisesta ja ihmetelty , miten pukki tietää jokaisen lapsen toiveet ja erityispiirteet.
 Viljelijän onneksi meillä on vuodenkierto. Kevään, kesän ja syksyn jälkeen tulee talvi ja lepo; sekä maalle että viljelijälle.
Vimeisin maataloushomma oli lokakuun lopussa talvivalkosipulin istuttaminen. Tällä kertaa laitettiin runsaasti Alexandraa ja nimetöntä virolaista lajiketta, jota toin tuliaisina Tarton kauppahallista. Kovasti kyllä Alexandraa ja Kodaveria muistutti.
Kasvimaa katettiin kasvinjätteillä ja haravoiduilla lehdillä. Ne muhivat talven aikana lisäravinteeksi , ja keväällä ne on helppo muokata maahan.Sukulaisperheestä saatiin kuormallinen palanutta hevosenlantaa, jota sitten keväällä lisätään sopivasti kasvimaahan.
Tässä vaiheessa vuotta- 30.12.- ei kyllä ole paljoakaan intoa suunnitella ensi kesän viljelyksiä, mutta mikäli vanhat merkit  pitävät paikkansa, viimeistään tammikuussa alkaa sormia syyhyttää ja ruvetaan selaamaan siemenkauppojen nettisivuja ja kasviluetteloita.



Kuusenhakureissulla Lucian-päivänä Kiiminkijoki oli vielä ihan vapaasti virtaava. Joessa lipui sohjojäätä, joka piti mainiota rahinaa ja helinää.Vettä oli joessa lähes kevättulva-ajan verran.
Nyt on ollut muutama ihan kunnon pakkaspäivä,, ja joki on varmaan jäätynyt.

tiistai 11. elokuuta 2015

Sukaskärpänen ja kauhu kasvimaalla

Pitihän sitä taas yrittää olla ahkera ja hyödyllinen. Ajelin pilvisenä aamuna Siikajoen kasvimaata hoitamaan ja tutkimaan, joko saataisiin edes jotain satoa. Tämän kesän sato on niin myöhässä, ettei ehkä ehdi kunnolla kasvaakaan.
No; iloinen hyötyviljelijä saapui kasvimaalle; mustat pilvet eivät ainakaan vielä pudottaneet vettä viljelijän niskaan.
Ei näkynyt jänisten tuhoja; herneetkin olivat saaneet kasvaa ihan mukavan kokoisiksi. Apposia niistä saadaan ehkä elokuun puolenvälin paikkeilla- jos ei tule halla.
Palsternakan varret olivat komean kokoiset; vihreät ja runsaat. Tarkoituksena oli harventaa palsternakkaa, mikäli tarpeen. Mutta hirvitys ja kauhistus iski rouvaan: palsternakan lehdet olivat aivan täynnä paksupyrstöisiä  kärpäsiä, jotka ensi silmäyksellä näyttivät aivan hirvikärpäsiltä. Ne ovat lähes ainoita inhokkejani, ja pelkkä niiden ajatteleminen saa päänähan kutisemaan ja tuntumaan siltä, että ainakin tuhat ötökkää ryömii hiusten juuressa.
No; piti perääntyä mahdollisimman kauas kärpäsinvaasiosta. Alkukauhusta selvittyäni lähdin tutkimaan kasvimaata tarkemmin.  Kärpäsporukka oli miehittänyt myös mustajuuren lehdet. Härkäpavuissa ei näkynyt elukoita, eikä mustakaalissakaan.
Koska en ollut aivan varma, oliko kyseessä hirvi- vai muu kärpänen, päätin jättää kasvimaan omaan rauhaansa ja ajelin kohti Oulua. Matkalla pysähdyin Lumijoelle poimimaan pienen pieniä, makeita mansikoita.
Puutarhapalstan sivuilta saa hyödyllistä tietoa tietämätön. Asiantuntija arveli, ettei kyseessä suinkaan ollut hirvikärpänen, vaan joskus massoittain esiintyvä sukaskärpäslaji. Mikä helpotus!
Tänä kesänä laitoimme kasvimaan polkujen katteeksi paalattua olkea. Lieköhän se syypäänä kärpäsporukan ilmaantumiseen? Tietäisikö joku?


 Timjami ei ole surrut sateita, vaan kukkii komeasti. Timjaminkukista tulee hienonmakuista teetä. Haaveilemme timjamihunajasta. Ehkä sitten joskus...

Taustalla palsternakkaa, joka sekään ei ole kärsinyt kylmästä ja sateisesta kesästä. Se kun saa kasvaa hiekkaisessa, läpäisevässä maassa.




 Härkäpapu ei piittaa sateesta, kylmästä eikä laihasta maasta. Se vain kasvaa porskuttaa ja tuottaa satoa lähes takuuvarmasti.Se on herkullinen, proteiinipitoinen ja ihana kasvis. Eikä ole geenimuunneltu. Harmi vain, kun meillä sitä tuotetaan pääasiassa eläinten ravinnoksi. Kokeilkaa, niin ihastutte!

 Mustajuurta ja kehäkukkia sekä Maurin malvaa
sulassa sovussa. Tänä kesänä kasvit ovat saaneet oikein kunnon palttoon päällensä: juurilla on paksu kerros ruohosilppua, ja käytävillä vielä paksu olkikate. Ovat selvästi kyllä mielissään tarjotusta lisälämmöstä. Vielä kun oltaisiin viritetty harsotunnelit kaikkien päälle, niin olisipa ollut hyvä. Mutta: oltiin laiskoja ja päätettiin kokeilla, miten kasvaa Suomen kesässä Oulun korkeudella ilman harsoja. Hitaasti.
 Venäjän jättiläinen jättiläiskokoisessa kuvassa. On maukas, ravinteikas lehtikaali.Maku vain paranee, kun pakkanen puraisee.




maanantai 13. heinäkuuta 2015

Jänöjussin herkkuhetket

Siikajoella asustaa kulinaristipupu. Sille kelpaa kasvimaalta vain paras. Tämän sai hupiviljelijä todeta viikko sitten.  Se, mikä kylmältä alkukesältä oli säästynyt eli itänyt ja kasvanut, oli kelvannut pupujussille.
Suuri ilonaiheemme, siemenestä kasvanet Wiener Purple ja Weisse Gigant ( kyssäkaaleja) olivat maistuneet jänölle erittäin hyvin. Samoin Nero di Toscana ( mustakaali), mangoldi, punajuuret ja herneenversot. Venäjän jättiläistä ( lehtikaali sekin) ei pupu ollut uskaltanut syödä, kun näiden kaalien ympärillä on sipuliarmeija.
No; pohjoispohjalainen  hupiviljelijä ei lannistu. Pelastettiin mitä pelastettavissa oli; levitettiin harsot säästyneiden kaalien ja punajuurien ylle; kylvettiin lisää hernettä ja punajuurta ja eletään toivossa, että lämmintä vielä tulee.
Muutenkin viljely on vaihtelevaa vuodesta toiseen. Viime vuoden ilonaiheemme, eteläamerikkalainen amarantti, jota kylvettiin runsaasti, parin pussillisen verran, ei suostunut itämään.Viime kesänäkin se kyllä näytti lähinnä loukkaantuneelta koko kesäkuun ajan. Loppukesästä  se sitten innostui kasvamaan.
Viime vuonna tähän aikaan syötiin jo porkkanoita ja punajuuria. Nyt on päästy maistelemaan pinaattia, sipulia , rukolaa ja yrttejä.
Tänään herättiin auringonpaisteeseen, mikä on ollut harvinaista herkkua tänä kesänä. Tuuli oli pohjoisesta, ja ulkolämpömittari ei ole noussut kolmentoista asteen yläpuolelle. Siitä huolimatta kasvimaalla kyyköttäessä oli ihan sopivan lämmin.
Lomanviettotapahan se on tämäkin. Kaiken uurastuksen kuitenkin kruunaa lopputulos, ihana sato. Ilman myrkkyjä ja keinolantoja tuotettu. Todennäköisesti syksyllä ollaan vielä helisemässä kaiken kasvatetun valmistuessa yhtäaikaa.                                                                                                       




 Härkäpapu kukkii komeasti, ja mehiläisillä on juhlat.
Tilattiin härkäpapujen siemeniä sekä Virosta että Englannista.
Tänä vuonna jätettiin kokonaan viljelemättä motimainen Kontu, joka on ikivanha suomalainen lajike. Sen ainoa vika on pienet siemenet ja palot, joiden riipimisessä menee runsaanpuoleisesti aikaa.
Nämä isopalkoiset lajikkeet ovat hermoystävällisempiä!
Venäläinen jättiläinen ei kelpaa pupuille yhtä hyvin, kuin Toskanan musta. Venäläinen kasvaa nopeammin kuin italialainen serkkunsa. Maku on molemmissa yhtä hyvä.

Kaalit ja punajuuret ovat päässeet telttamajoitukseen.





Siankärsämöitä; sekä valkoisia että vaaleanpunaisia. Niidenkin käyttöä pitäisi opiskella. Toistaiseksi saavat kasvaa rauhassa.






 Nämä kaalit saavat kasvaa sekä pupuilta että kaaliperhosilta rauhassa. Sipuliarmeija kaalien ympärillä torjuu tosi tehokkaasti ei-toivottuja vieraita.






 Surkean näköinen on mustakaaliraukka. Jänö on ollut tyytyväinen, kun herkkukasviksia on pehmeällä olki- ja ruohopetillä kätevästi saatavilla.
                                                 Juhannusyön valoa Kiiminkijoella

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Kylymää ja märkää

Oulun korkeudella on kesää odotettu kaksi kuukautta. Aina vain sataa ja tuulee, ja lämpömittari pysähtyy jonnekin kymmenen asteen korville. Sivutoimisen puutarhurin viljelykset eivät ole juuri mistään kotoisin.  Koskaan aiemmin ei kasvimaa ole ollut näin lohduttomassa kunnossa kesäkuun lopussa- paitsi sinä keväänä, kun kylvettiin siemenet vappuna; peiteltiin harsolla ja lähdettiin Amalfin niemimaalle. Sieltä palatessa, Juhannuksen tienoilla, kasvoi harsojen alla parikymmensenttinen vesiheinäkasvusto. Pari vuorokautta kun pellossa kyykittiin, saatiin esiin muutama porkkana ja jotain muutakin. Eli lieneekö tarhuri koskaan tyytyväinen?

Eihän meillä mitään hätää ole, kun huviksemme viljelemme. Sääliksi käy maanviljelyksestä elantonsa ammentavista. Pellot lainehtivat vettä; joutsenet uivat kylvösten keskellä ja syövät oraat. Kaikkia peltoja ei varmasti ole kylvettykään, ja kesäkuun viimeinen päivä lähestyy uhkaavasti.
Olikohan niin, että EU-direktiivien mukaan kylvöjen pitäisi tapahtua ennen kesäkuun loppua?
Haloo Bryssel ja direktiivit!
Me olemme niin tunnollinen kansa, että oksat pois. Muutama vuosi sitten meillä oli tämä ruokasienihässäkkä;  myyntiin sieniä keräävien yksityisten ihmisten olisi pitänyt rakentaa kaikkien direktiivien mukaiset steriilit keittiö- ja kylmätilat sienten käsittelyä varten. Onneksi vaatimuksista kuitenkin luovuttiin.

Eteläisemmässä Euroopassa ei liene  turhan tarkkaa direktiivien kanssa. Muutama vuosi sitten, lähellä ihanaa Sorrentoa käytiin tutustumassa luomutilaan ja mozzarellan valmistukseen. Pittoreskilla tilalla lehmät käyskentelivät, ja emäntä lypsi tuoretta maitoa, josta sitten pihan perälle rakennetussa katoksessa alkoi mozzarellan valmistus. Vakstuukin peittämällä pöydällä oli keittolevy; kärpäset ja muut pikkueläimet pörräsivät ympärillä, kun emäntä nosteli juustomassan  kattilasta toiseen astiaan; riisui kellon kädestään ja työnsi tummakarvaiset käsivartensa juustoastiaan ja alkoi vaivata ja leipoa juustomassaa. Oppaamme kertoi,että tämän tilan mozzarella on erikoisen maukasta ja hyvin suosittua.

Tässä syksyisessä kesäsäässä lohduttaa Händelin musiikki, josta eräs parhaimmista levytyksistä juuri soi. Meksikolaisen tenorin, Rolando Villazonin Händel-levytys on ihan huippu! Intohimoa, surua, herkkyyttä ja tunteen paloa.



Kesäkurpitsaraukka; selvinneeköhän edes hengissä. Tänä kesänä zucchineja saapi odotella. Onneksi niitä saa kaupasta.


                
Eipä  uskoisi, että tässä kasvaa mustakaalia, venäläistä jättiläistä, salaattia, monenlaisia kukkia ja yrttejä.
Valkosipuliakin on.
Jos ilmat eivät tästä lämpene, jää sato todella heikoksi.
.
Sama kasvimaa kuin ylemmässä kuvassa. Vuosi sitten oltiin jo juhannuksena näin hyvällä mallilla. Tänä vuonna ollaan ainakin kolme viikkoa myöhässä.


tiistai 16. kesäkuuta 2015

Sataa; tuulee, plus 8

Ei oo totta. Aina vain sataa ja tuulee. Loppuviikolla juhannus, vaikka onkin melkein viikkoa liian aikaisin. Tuuli vinkuu hormissa, sade piiskaa ikkuinoihin.
Onneksi on puuhella kotona. Se lämmittää pehmeästi ja tulen ääntä on mukava kuunnella.
Mitäköhän pahaa me pohjossuomalaiset oikein olemme tehneet, että ansaitsemme tämmöiset säät?
Sääliksi käyvät kasviraukat. Viime viikolla tämä onnellinen puutarhuri istutti Black beauty- ja Albarello- kurpitsoita. Turhaan. Tuuli pieksi ne kuoliaaksi. Surkiaa
Jotain hyvää tästä tästä kylmyydestä on: sipulikukat senkuin kukkivat; jo toista kuukautta.
Helmililjat, jotka viime syksynä istutin ( olisivatko olleet saksalaisesta  kaupasta)  , ovat kukkineet toista kuukautta. Samoin narsissit ( samasta ulkomaalaisriistokaupasta).

Olen monesti miettinyt, ovatko suomalaiset siemenet oikeasti suomalaisia. Ovatko ne meidän olosuhteisiimme sopivia lajeja,  vai ovatko ne kuitenkin ulkomailta tuotuja; suomenkielisiin pussukoihin laitettuja; moninkertaisen hintaisia siemeniä, jotka vaikkapa verkkokaupasta voit hankkia murto-osalla siitä hinnasta, jonka puutarhamyymälässä maksat.  
   Minentiiä. Muualta hankitut siemenet ovat tuottaneet ihan mukavasti satoa; samoin omat kerätyt siemenet. Taidan olla pihi, mutta neljä ja  puoli euroa siemenpussista on kyllä liikaa!

Siikajoen kasvimaalla viime viikonloppuna tehtiin harvennusta ja kitkentää. Koskaan aiemmin ei ole juhannuksenalusviikolla ollut näin avutonta. Porkkana justiinsa pinnassa; salaatit ehkä itäneet; palsternakan alkuja siellä sun täällä. Onneksi emme me harrastelijat ole riippuvaisia tästä kasvimaan tuotosta. Oltaisiin varmaan tosi laihoja ensi keväänä...Maanviljelys on niin pienestä kiinni.

Onneksi meillä on raparperi; tuo alkukesän muhkea ilo! Raparperi tykkää mausteista. Keitin raparperia kanelitangon, mustan kardemumman ja tähtianiksen kanssa. Sose pakkaseen, ja pimeänä aikana saat kesän makuja lutaselle. Nam!!

Lisää kuvateksti
 Vaaleanpunainen on ollut inhokkivärini iät ajat. Jotain kummallista minussa on tapahtunut, kun nykyään vaaleanpunainen on niin herkullista ja kaunista.
Tässä ristiäisiin hankittuja superherkullisia ruusuja.

Huomenna on Juhannusaatto, ja tällä hetkellä paistaa aurinko; lämpötila justiinsa kymmenen astetta.

Keittelin juhannusjuustoa puuhellalla kymmenestä litrasta vanhanajan maitoa. Juustoa tuli vajaa viisi litraa; kauniin punaista ja makeaa. Kuusi tuntia taisin siinä hellan edessä seisoa. Saan olla aika onnellinen, kun minulla on aikaa tehdä tällaisia  slow food-juttuja.


ä helmililjat ovat kukkineet toista kuukautta. Tosi sitkeitä sissejöä; sopivia tän ne pohjoisen melko haastaviin oloihin. Narsisseille taisi käydä ohraisesti: yhtenä vuonna istutin toitasataa narsissia, eikä yksikään noussut. Kontiaisen tuhojako?
Sen ainoan maamyyrän me onnistuimme tappamaan ( tai kuolettamaan, niinkuin pikkupojat sanovat).
Rassukka kontiainen on rauhoitettu, mutta lukutaidoton. Jäi ansaan ja siirtyi eläinten taivaaseen. 
Parempi puoliskoni rakensi eräänä keväänä huvimajan vanhoista ikkunoista. Suunnitelman hän hahmotti Klubiaskin takakanteen.Taitava mies on  hän!

.









perjantai 5. kesäkuuta 2015

Mein Kampf...

Taisteluni peltokiertoa vastaan on kestänyt nyt viikon. Polvet ovat ruvella ja sormet turvoksissa; koko naispuutarhuri on  ihan poikki. Ja niinkuin viisaammat tietävät, tämä taisto on koituva puutarhurin  tappioksi.
Kuka hiivatti toimitti tämän pirulaisen meidän pihaamme? Rönslyleinikin ja voikukan kanssa meillä on hiottu yhteistoimintasuhde: ne saavat kukkia rauhassa, kunhan pysyvät poissa kasvimaalta.
No; tämä peltokierto  ( convolvulus jotakin) on äärimmäisen kiero tyyppi. Se kasvattaa pienet, herttamaiset lehdet ja kukkiikin ihan sievästi. Se on hyvin hentovartinen ja ihan vaarattoman näköinen. Mutta ulkonäkö  ja pinnan päällä oleva kasvusto ovat hämäystä. Peltokierron juuret ulottuvat jonnekin puolen metrin syvyyteen ja muodostavat rönsyileivän verkoston, joka katkeilee turhan helpost, kun sitä yrittää repiä pois.  Hämäystä tämäkin , muka ohut juuristo: kun kaivat vielä vähän lisää, löytyy palsternakan tai porkkanan kokoisia juuria... Hohhoijaa; taidan luovuttaa ja antaa convolvuluksen kasvaa.
Kuulemma glyfosfaatti kaksi kertaa kesässä   kahtena kesänä peräkkäin  tappaa peltokierron. Haittana tässä on sekin, että kaikki se tappaa kaikki muutkin kasvit . Meidän maanviljelyfilosofiaamme eivät myrkyt kuulu!
Puutarhatöissä ei täällä pohjoisesa kyllä tarvitse hikoilla. Aamulämpötilat ovat olleet alle kymmenen astetta, ja tuullutkin on ihan riittävästi. Suorastaan hurjasti. Vettäkin on puutarha saanut, riittävästi varmaan.
Kylmyydestä ja sateesta huolimatta chilit ja basilikat pääsivät  ulos ns. tomaattikoppiin, jossa alunperin yritettiin kasvattaa tomaatteja. Ihan itse siemenestä kasvatettiin taimet  ja sitten koko kesä hoidettiin, lannoitetettiin ja lopulta syyskuussa saatin noin viisitoista tomaattia. Panos-tulossuhde painui niin negatiiviselle, että oikein hävetti. Sitkeästi  vain muutama kesä  jatkettiin, kunnes terve järki  voitti. Siirryttiin chileihin, jotka tuottavat mukavasti satoa.
Munakoisoakin on yritetty. Siemenistä kasvoi komeita taimia; niihin tuli  nuppujakin. Satoakin saatiin: marmorikuulan kokoinen munakoiso. Siitä ei kovin isoa caponataa loihdittu...
Kasvattakoot välimerelliset puutarhurit munakoisoa meille. Me kasvatamme hienoaromisia yrttejä ja juureksia sekä huippujuttuja, kuten lehtikaaleja, kyssäkaaleja ja härkäpapuja!
Istutuspöytä onkin tosi tarpeellinen. Saviruukkujakin on kertynyt riittävästi.
Mustakaalin ja venäjän jättiläisen sekä samettikukan taimet odottavat istutusta.
Kyllä me ollaan kauniita; me helmililjat!

torstai 28. toukokuuta 2015

Zuppa di Primavera



Pihalla kasvoi kolmen tähden ruokasieni, kartiohuhtasieni. Jos löydät näitä, pistä pannulle ja nauti!

Tässä kevään ensimmäisiä sadontuottajia; lipstikkapehko. Kasvaa missä vain ja on herkullinen kevätkeiton raaka- aine ja kuivattuna hyvä yleismauste. Hakkaa kasvisliemikuutiot kolme nolla.

Plus neljä astetta.  Pian kesäkuu.Aamu valkenee kirkkaana ja varhain; jo kolmen jälkeen valo herättää. Kaiken pimeän ja synkän jälkeen kevään valo on käsittämättömän upeaa.
Viikonloppuna tehtiin taas maatöitä Siikajoella. Tarkoituksena oli kylvää mustajuuret, palsternakat, porkkanat ja salaatit sun muut. No; turkasen  puutarhajyrsin ( liekö oikea termi?) ei  suostunut yhteistyöhön. Viljelymaata on ihan runsaasti; ehkäpä noin 7x 10 m2. Kun mustajuuren ja palsternakan siemenet  oli liotettu, ne oli pakko kylvää. Siispä valjastettiin maan muokkaukseen  konevoiman sijasta humaania voimaa. Kevyt pintamuokkaus talikolla ja lapiolla toivottavasti on riittävä mustajuurelle ja palsternakalle, jotka oikeasti vaativat kuohkean ja syvään muokatun maan.

Kevään äänet ovat uskomattoman ihania. Läheisellä suolla kurjet pitivät konserttiaan. Joutsenten täsmäryhmiä lensi useita päidemme yli kohti Oulunlahtea, jossa keväisin asustaa tuhansia lintuja, jotka houkuttelevat paikalle lintubongareita ympäri maata .
 Naakkojen keskustelua on hauska kuunnella, vaikkei siitä mitään ymnärrätkään. Minun mielestäni naakat sanovat " kaja, kaja". Jos joku osaa ilmaista naakkojen äänet paremmin, antakoon heti palautetta!
Hirveästi jo hermostuttaa, että kevään ja alkukesän hektinen aika menee niin vauhdilla, ettei siihen ehdi mukaan. Tuntuu, että valo pitäisi vangita, ja kasvun ihme tallentaa mieleen, ettei taas syksyn synkkä pimeys veisi voimia.

Pari vuotta sitten istutettiin parsaa muutama kipale. Varmaan vielä juhannukseen saadaan odottaa,ennen kuin päästään nauttimaan tuoreesta parsasta. Espanjalaista ja hollantilaista parsaa on toki myynnissä, mutta ainahan ne kärsivät pitkästä matkasta ja säilytyksestä.  Liekö missään myynnissä suomalaista parsaa? Kun on kerran maistanut juuri maasta nostettua  parsaa, ei oikeastaan halua enää syödä tuhansia kilometrejä lennätettyä, viikko, pari sitten korjattua parsaa               Oikeasti olen sitä mieltä, että  sesonki - ja kausiajattelu pätee kasviksissa ja juureksissa- ainakin, jos ajatellaan makua ja ympäristökuormaa. Tammikuussa pakkasissa meille lennätetty Chilen parsa ei yhtään houkuttele. Eivät myöskään lentotomaatit ja ikävän makuinen kurkku.
Meillä on itsellä ihanat juurekset, joista useimmat käyttävät vain porkkanaa, perunaa - ja lanttua jouluna. Kuka tuntee kyssäkaalin, palsternakan, mustajuuren, punajuuren ja juuripersiljan, jotka kaikki kasvavat mainiosti meillä, ja kestävät säilytystä kellarioloissa tosi hyvin. Juuri haettiin kellarista punajuuria ja palsternakkoja; ihan kuranttia tavaraa ovat .Meidän kellarimme on varaston lattiaan tehty , alle puolentoista neliön tila .Ja omien juuresten ( ja marjojen) vitamiini- ja hivenainepitoisuudet kyllä lyövät laudalta kaiken maailman gojimarjat sun muut.

Sitten keväällä nämä ihanat villivihannekset, joista itse  en vielä  osaa käyttää murto-osaakaan.Koivujen hiirenkorvia napsin suuhun- poistaa mukavastin turvotusta; vuohenjuurta en vielä osaa käyttää.
Mutta nokkosta kyllä!
Tässä ihana resepti; Zuppa di Primavera .
Tarvitset  yhden purjon, ryöpättyjä nokkosia- ehkä noin puoli litraa;  lipstikkaa sopiva puntti; suolaa, mustapippuria; ruokakermaa,sokeria , ja halutessasi valkosipulia.Voita tai rypsiöljyä.
Ryöppää  nokkoset; puristele keitinvesi pois. Pilko valkosipululi, purjo ja lipstikka  sekä ryöpätty nokkonen. Sulata kattilassa voi; lisää valkosipulia ja pienitty purjo. Kypsentele sopivasti.
Lisää lipstikka ja nokkonen; kypsentele. Lisää ruokakerma. Suolaa, pippuroi ja sokeroi. Sokeria telusikallinen suurin piirtein.   Tarkista maku. Soseuta joko  sauvasekoittimella tai vastaavalla. Nam; on aromaattista!
Jos et vielä omista lipstikkaa, niin hanki! Lipstikka kasvaa missä vain ja on loistava mauste. Helppo kuivata talven varalle. Et tarvitse kasvisliemikuutioita, kun sinulla on lipstikkaa.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Mustajuuria ja muuta mukavaa

Sateinen, harmaa tiistai. Kuin marraskuuta, yhtä harmaata. Mutta ei onneksi marraskuu, kuoleman kuu, vaan ihana toukokuu! Ilmat vaihtelevat nopeasti, ensin sadetta, sitten loistava auringonpaiste. Puiden hiirenkorvat alkavat olla jo isoja. Kevätsade jouduttaa kaikkea kasvua.
Viikonloppuna tehtiin maatöitä Siikajoella. Kasvimaa talven jäljiltä oli melko lohduton, vaikka saatiin satoakin korjata. Maahan talveksi jätetyt mustajuuret olivat komean kokoisia. Muutama palsternakkakin löytyi.
Toskanan musta - lehtikaali siis- oli hyvin kelvannut pupujusseille. Palkaksi saatiin sieviä papanoita.
Meillä oli mukana liotetut palsternakan ja mustajuuren siemenet, jotka oli saatava maahan. Tuli kohtuullisen rankka kylvösessio, kun maan möyhennin eli puutarhajyrsin ei suostunut toimimaan. Niinpä viljelytiimin vahvin sitten käänsi lapiolla muutaman kymmentä metriä kasvimaata. Seuraavana päivänä oli hänellä hiukkasen väsy.
Siementen liottaminen; ainakin mustajuuren ja palsternakan- parantaa itävyyttä huomattavasti. Itsessään mustajuuren kasvattaminen, samoin palsternakan- on helppoa. Siemenet maahan heti, kun kasvimaa on kylvökunnossa. Täällä pohjoisen mailla yleensä vapun aikoihin on pystytty kylvämään . Sadonkorjuu sitten niin myöhään kuin mahdollista, tai sitten annetaan juuresten talvehtia, ja korjataan ne seuraavana keväänä.
Sekä mustajuuri että palsternakka ovat suurta herkkua.
Kaikista yksinkertaisin tapa valmistaa mustajuurta on seuraavanlainen:  mustajuuret kuoritaan, pirskotetaan sitruunalla, etteivät tummu. Parilapannuun voita, sekaan silputtua salviaa. Juuret pannulle, paistellaan, kunnes ovat kauniin ruskistuneita. Suolaa ja pippuria myllystä, juoksevaa hunajaa sekaan. Nam!
Toki ihana keittokin tulee  mustajuuresta, samoin palsternakasta. Molemmissa on upea aromi. Aina syksyllä - ja talvella) harmittaa, kun kaupoissa  on muoviin käärittyjä, rupuisia ja nahistuneita juureksia. Kunnollista juuresta ei saa, poikkeuksena tietysti peruna ja porkkana. Punajuuria  on myynnissä ihan hyvin, ja lanttua joulun aikoihin.
Meidän juureksissamme on upeat aromit, ja terveysvaikutukset ihan loistavat! Jostain syystä suomalaiset juurekset eivät ole in: bataatin valmistaminen on monelle tutumpaa kuin palsternakan tai mustajuuren, punajuuresta puhumattakaan. Palsternakkamuffinit, punajuuribrownies, nam !
 

lauantai 2. toukokuuta 2015

Vapun viettoa

Ihana saunan jälkeinen rentous ja rauha. Ramon Vargas laulaa; ei kuitenkaan Händeliä, vaan Bizet´n Helmenkalastajia.
Vappua on vietetty rauhasasti ilman isompia säpinöitä. Ei vanha enää jaksa juhlia, ja vappuna juhlivat vain amatöörit ja teekkarit, emmekä kuulu kumpaankaan ryhmään. Sen sijaan on vietetty mukavia hetkiä pihatöiden parissa. Ennustuksista huolimatta vappuviikonlopun sää on ollut aivan sopiva ja mukavan lämmin.
Kova tuuli on riepotellut irto-oksia ympäri pihaa. Kotipihamme männyt ovat siivottomia seuralaisia. Ne varistavat  oksia, neulasia, käpyjä ja lopuksi hillittömät määrät siitepölyä. No, piha- ja puutarhahommissa  pitää muistaa käyttää järkeä. Keväisin mielen valtaava siivousinto   on pidettävä kurissa!
Talven sisätiloissa viettäneet pelargonit pääsivät tänään ulos orangeriehen. Monissa on jo nuput. Uusi luonnonmukainen  pelargonilannoite osoittautui tosi hyväksi. Sisätiloissa se on tosi tymäkän hajuista; odööri on lähinnä navettamainen. Mutta teho on loistava.
Pihallamme on kolme kappaletta sinivuokkoja. Joka kevät ne jaksavat ponnistaa roudasta ja tehdä ainakin yhden kukan. Kovin ovat vaatimattomia etelään verrattuna, mutta sitäkin ihanampia.

Kevään ensimmäinen sinivuokko  

Myyrät eivät syöneet ihan kaikkia krookuksia.  
Lumikellot; kevään ensimmäiset kukkijat

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Kevään valoa

Valo herättää jo neljän aikoihin. Puutarhurin sormissa onkin ollut jo melkoinen kutina; kylvetty on chilit, tsinniat, kasvimaan vartijat samettikukat ja kevätsipulit. Talven lepo tekee tehtävänsä; syksyllä oli pelkästään helpottavaa, kun viljelykausi loppui. Lumi peitti maan tosi runsaasti tänä talvena. Kummasti vain puutarhaeläjän sormiin palaa kutina. Ei muuta kuin siemeniä kehiin!
Onpa mukava olla kerrankin kehityksen etunenässä. Lehtikaali, suurinta hottia nyt, samoin härkäpapu. Puutarhaeläjän  kasvimaalla on kumpaistakin viljelty ainakin viisi vuotta.
Härkäpapuja on viljelty montaa eri lajiketta. Suomalainen KONTU on varma tapaus. Se tuottaa pieniä, hetneenkokoisia siemeniä. Onpahan vain hirmu tylsä puhdistaa. Tänä vuonna onkin tarkoitus kylvää vain isompia lajikkeita.
Mustakaali cavolo nero di toscana, on helppohoitoinen ja kasvimaan komistus. Jää yleensä pupujusseillekin popsittavaa talven ajaksi. Lehtikaalin lisäksi puput rakastavat maa-artisokan lehtiä ja syövät yleensä kaiken, mutta palkkioksi puutarhurille jättävät papanansa lannoitteeksi.
Muutenkin ollaan ajan hermolla tietämättämme oltu: ranskalainen potager on meillä Siikajoella ollut vuosia. Siis mikä potager?
Yksinkertaisesti vain kasvimaa, jossa sulassa sovussa kasvavat vihannekset ja kukat. Tosin monet kukat meidän potagerissa ovat hyötyläisiä. Samettikukat laskien vieressä, krassit siellä täällä ja kehäkukkia vähän joka välissä torjumassa kirvoja ja kaaliperhosia. Luonnonmukaista torjuntaa.