sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Puutarhurin parasta aikaa




Onkin saatu vettä ihan kaatamalla, tuntitolkulla ja kunnolla! Kesäloman ensimmäinen viikko oli ihan lohduton; vettä satoi rankasti joka päivä. Pihalle ei ollut mitään asiaa; sisälläkään ei oikein osannut ryhtyä mihinkään. Oltaisiinkin varmaan lennetty jollain äkkilähdöllä etelämmäksi Eurooppaan, mutta täältä Pohjan perukoilta on sen verran työläs liikahtaa, että haaveeksi jäi. No; loppuivathan ne sateet , ja päästiin taas perusasioiden äärelle eli kasvimaalle   Siikajoelle. 
                                                        
                                                                                                                                                                                                                                         



    Pikku apulaisen kanssa harvennettiin porkkanamaata oikein urakalla. Porkkanat kasvavat hyvin sipulien seurassa, eikä ainakaan vielä näy mitään tuholaisten jälkiä. Pienelle apulaiselle maistuu porkkana suoraan maasta; hiukan vain pyyhkäistään enimpiä multia pois, ja kesäherkku parhaimmillaan on valmis nautittavaksi.

Apulaiseni suhtautuu hyvin ennakkoluulotomasti kaikkeen kasvimaalla kasvavaan ja maistaa mielellään kaikkea. Valkosipulin varret saivat kyllä selkeän tuomion; en tykkää. Pääasia, että maistellaan!






                                  
   
Tästä ufosta on ihan pakko laittaa iso kuva esille! Wienin purppurahan tässä kasvaa; suoraan siemenestä huhtikuun viimeisenä päivänä kylvettynä. Purppura ihan hehkuu vihreiden lehtien seassa.
Tämänkeväinen kokeilu kyssäkaalin ja lehtikaalien siemenkasvatuksesta näyttää onnistuvan tosi hyvin. Taimista on tullut vahvoja ; suorastaan jättiläisiä taimikasvatettuihin kaaleihin
verrattuna. Taidankin luopua kaalien taimikasvatuksesta ihan kokonaan. Lehtikaali varsinkin on innokas kasvaja; kaupungissa oli kasvimaalle  jäänyt Venäjän jättiläisen siemeniä, joista itäneitä taimia on putkahdellut esin sieltä sun täältä.





Parilapannulla on kätevä laittaa ruokaa. Tässä paistumassa sipuleita, porkkanoita, kyssäkaalia , kesäkurpitsaa ja paprikaa.
Muut omaa tuotantoa paitsi paprikat ja kesäkurpitsa- makkaratkaan eivät ole meidän kasvimaaltamme.
Taitaa joukossa olla uusia perunoitakin, joita ei vielä meidän tuotantolaitoksestamme saa. Ne on haettu Oulun torilta maalaiskauppiaalta.


Pannuun ensin vähän öljyä ja valkosipulia, sitten perään kasvikset ja perunat. Marinoin kyllä kasviksia jonkin aikaa omatekoisessa mausteliemessä, jossa oli balsamicoa, öljyä, suolaa, sokeria, mustapippuria, korianteria ja tuoretta salviaa.












Tulevan talven vitamiini- ja hivenainepommit tässä kasvamassa. Jonkin verran on tuholaisten jälkiä kaalien lehdillä, mutta kaalit yleensä toipuvat , ja loppukesästä saa taas miettiä, mihin kaiken tämän sadon kanssa joutuu.
Tänä kesänä meillä kasvaa viittä lajia lehtikaalia, ja näyttää näidenkin tuholaiskestossa olevan eroja. Lajike Starbor on säilynyt lähes ilman vaurioita. Jos vielä ensi kesänä viljellään, niin sitten yritetään suojata kaalit vielä paremmin. Tänä vuonnakin meillä oli kaalipenkin päällä harso, mutta jossain on ilmeisesti ollut aukkoja, kun tuholaiset ovat päässeet rokottamaan kasvustoa.

Lehtikaalista, mangoldista, pinaatista, punajuuren varsista tai mistä tahansa vihreistä vihanneksista saa ihanaa herkkua tällä reseptillä ( taitaa olla alunperin Jamie Oliverin resepti):

Kiehauta silputut vihreät vihannekset. Lehtikaalista kannattaa poistaa varret ja keskiruoti, ellei sinulla ole ihan pieniä lehtikaalin versoja.
Sulata pannulla öljyä ja voita, silppua sekaan valkosipulia ja salviaa- salviaa kourallinen.
Paistele vihanneksia mausteöljyssä; lisää hitunen sokeria, suolaa ja pippuria. Nauti!





Salviakin on kylvetty siemenestä. Laitan salviansiemenet aina muutamaksi viikoksi jääkaappiin- en tiedä, onko tällä kylmäkäsittelyllä mitään merkitystä- ja kylvän sitten aikaisin. Voissa paistetut isot salvian lehdet ovat ihan nam! Muuten käytän salviaa ihan kaikkiin ruokiin: kasviksiin; jos laitan liharuokaa, niin sinnekin salvia sopii.
Talvehtiminen ei ole onnistunut; sen verran arka yrtti  se on.




Pehtoori tässä hymyillen hoitaa härkäpapuja. Ne ovat saaneet juurelleen paksun ruohotäkin.Tämä kuva on useamman viikon takaa. Tällä hetkellä härkäpavut on jo tuettu verkolla ja ensimmäiset palot ovat muodostuneet.  Kohta päästään nauttimaan tuoreita härkäpapuja ja Händeliä- jota onneksi saadaan nautti ilman härkäpapujakin!