perjantai 16. maaliskuuta 2018

Valoa ja väriä





Mittarissa kahdeksantoista astetta pakkasta. pihalla toista metriä lunta, eikä maaliskuu ole vielä maata näyttänyt. Odottelen pakkasen lauhtumista, että pääsen jokapäiväiselle hiihtolenkilleni. Tämä talvi on ollut pitkästä aikaa kunnollinen lumitalvi- täällä Oulussa- ja hiihtokelit ovat olleet mainiot. Pikkuhiljaa voisi kuitenkin länsituuli tulla ja viedä talven mennessään!





Hanki kimmeltää; metsä on hiljainen, vain jokunen tintti laulaa. Peipposia ei vielä ole kuulunut, niinkuin monesti jo maaliskuussa. On liian kylmä, liian talvi.





Aamuisin on  jo helpompi herätä, kun kello pirisee kuuden aikaan. Valon määrä lisääntyy hurjaa vauhtia, ja sisälläni on kevään kutina.



Tämä kuva on meren ulapalta; Hailuodon jäätieltä. Merkillinen tunnelma; vain aavaa, laakeaa., sinihämärää horisonttia.


Kun ulkona on vielä väritöntä ja valkoista, saan voimaa väreistä. Langoista, kankaista,akryyliväreistä.
Suvun pienimmälle tein päiväpeiton herkullisista pinkeistä , ja ystävät saavat värikkäitä sukkia ja lapasia.















Hiihtolenkin jälkeen hemmottelen itseäni kylvyllä. Välillä tunnen itseni ihan luksusrouvaksi, kun ei enää tarvitse sännätä töihin joka aamu, vaan voin vapaasti suunnitella päiväni.




Viikonloppuna pähkäilimme pehtoorin kanssa tulevan kesän viljelyksiä. Siementarjonta on niin runsasta että on vaikea valita vaihtoehtojen viidakossa. Hyötykasviyhdistys ja englantilaiset puutarhat ovat suosikkejamme.   Joka vuosi pitää kokeilla jotain uutta. Pehtoorin lempikasveja ovat lehtikaalit, joita taas kylvetään vissiin kymmentä sorttia. Parsakaalia emme ole kasvattaneet, mutta nyt senkin siemeniä tilattiin. Vanhat suosikit, joita ei hylätä, ovat fenkolit, kyssäkaalit, porkkanat, palsternakat, kyssäkaalit, mustajuuret , yrtit, mangoldit, salaatit ja amarantit. Hyötykasvimaalle  istutetaan samettikukkia, kehäkukkia ja krasseja. Ja härkäpapuja!Niitä pitää olla paljon! Ja salkopapuja. Pakastimessa on vielä härkäpapuja, kevätsipulia, lehtikaalia ja punajuuria. Kellarissa on vielä kyssäkaaleja ja perunoita. Ne kuitenkin ovat saavuttamattomissa, kun kellarin luukku jäätyi kiinni.







Kevään odotusta!

tiistai 30. tammikuuta 2018

Herätys horroksesta, pelargonit- ja muutkin!




Kummasti tuo loppusyksy ja joulunaika veivät mehut naisesta. Blogin kirjoittaminenkin on jäänyt kaiken epämääräisen ja muka tarpeellisen touhun tieltä. Tekosyitä, niitäpä tietenkin, mutta kun...
Kun talvipäivänseisaus on selätetty, Nuutti vienyt joulun mennessään , ja päivä alkanut hiljalleen pidentyä, iskee tammikuun lama. Laiskamato, mikä lienee. Siitä kun selviää, niin ollaankin jo melkein helmikuussa. Päivä on täällä Rämsänrannallakin pidentynyt kummasti. Vielä neljän aikaan on valoisaa, kun joulukuussa pimeä tuli ennen kolmea.




Lunta on Oulussa ollut poikkeuksellisen paljon;  sitä saatiin jo ennen joulua. Lumikolan kanssa on saanut riehua ihan vapaasti. Ei kyllä käy kateeksi Etelä-Suomen vesisateissa kärvistelijöitä, kun aamutuimaan suuntaa hiihtolenkille auringon noustessa. Totuuden nimessä; ei aurinkoisia päiviä kyllä paljoa ole ollut meilläkään. Harvinaista herkkua on aurinko.




Meidän Taisto tähyilee jo kevättä ja odottelee muuttolintuja etelästä. Taisto on optimisti ja sitkeä tyyppi: se on seissyt orangerien katolla jo toistakymmentä vuotta. Pehtoori, joka Taiston paikoilleen asensi, osoitti kyllä varsinaisia akrobaatin kykyjä roikkuessaan yli kolmen metrin korkeudessa Taisto toisessa ja pora toisessa kädessä. Jonkin ihmeellisen kolmannen välikäden avulla pehtoori pysytteli katolla, eikä varissut alas. Kunnioitettava teko!




                                    Taisto tähyilee kevättä kohti.






Linnunpönttökin on pysynyt puussa myrskyistä huolimatta.Pehtoori päätti ratkaista lintujen asunto-ongelman kertaheitolla rakentamalla kolmikerroksisen pöntön. Kulkuaukotkin ovat erikokoiset, joten olisi voinut kuvitella, että pöntössä pesii sitten useampi lintuperhe kerrallaan, mutta ei. Ovat linnut  sen verran riitaista porukkaa, että kolhoosiasuminen ei sovi. Tavallisesti talitintti valtaa pöntön ensimmäisenä, ja kirjosieppo seuraavana- jos talitintti  ei jää tappelemaan siepon kanssa. Talitintti on sen verran ärhäkkä, että se kyllä karkottaa muut linnut. Talitintit ovat jo yritelleet yksiskellen laulaa... yksiskellen...







Eivät näytä kovin hääveiltä meidän pelaragonit kellarissa vietetyn talven jäljiltä. 





Puutarhalehdessä kerrottiin, että on aika herätellä pelargonit. Niinpä pehtoorin rouva kapusi kellariin tutkimaan, ovatko pelargonit vielä talviunessa. Syvä on ollut uni, ja aika toivottomalta vaikuttaa niiden herättäminen: taidetaan tarvita ihan ihmetekoja. Aiemmin meillä talvetettiin pelargonit viileässä huoneessa, mutta viime kesänä päätettiin kokeilla kellaria. Kun lehdessä kerran kirjoitettiin, että kellarissakin voi talvehdittaa pelargoneja... Ei kannata uskoa kaikkea, mitä lehdissä kirjoitellaan.

Meillä on hyvä kellari varaston lattian alla. Siellä säilyvät juurekset ja hillot sekä tuijat ja ruusut, mutta pelargonit eivät oikein tunnu ihastuneen kosteisiin olosuhteisiin. Oliviipuu kylläkin on pysynyt hengissä.
No;  jospa kuitenkin nostaisin ruukut kellarista pikkuhiljaa. Voihan olla, että juuristossa on jotain eloa. Tai sitten ei. Mutta onneksi elanto ei ole pelargonien varassa!







maanantai 16. lokakuuta 2017

Sadonkorjuun riemua- ja tuskaa

Reporankoina kaaduimme lauantai-iltana sänkyyn sadonkorjuusession jälkeen. Perjantaina puolelta päivin sai Siikajoen kasvimaa kyytiä, kun pehtoori ja rouvansa jännityksellä aloittivat kesän tuoton inventoinnin.
Kulunut kesä on ollut erikoinen monin tavoin. Joku sanoi, että tänä vuonna kesä kesti keskiviikon, eikä liene kovin paljon väärässä.
Kevät oli ennätyksellisen kylmä, ja kasvimaan kylvöt pystyttiin aloittamaan vasta kesäkuun alussa, kun aiemmin jo vappuna on yleensä riehuttu kasvimaahommissa.



Porkkanoista saatiin lähinnä keskinkertainen sato, eikä aiempien vuosien jättiporkkanoita ollut kuin muutamia. Neljä viikkoa lyhempi kasvukausi kuin viime vuonna näkyi suoraan juuresten koossa.




Nämä herkut, palsternakat, kasvoivat nekin vain kohtalaisesti. Aika paljon oli haaroittuneita juureksia. Johtuneeko ajoittaisesta kuivuudesta vai mistä? Ken tietää, kertokoon.





Tätä kuvaa ei oikeasti edes pitäisi näyttää; niin surkeita ovat nuo  tulokset: pieniä punajuuria; vähän isompia valkojuurikkaita ja raitajuurikkaita. Pitkulaiset juuret ovat piparjuurta.
Joku ihme lapsus sattui keväällä punajuuren kylvössä: pehtoori ei muistuttanut rouvaa, että meillä syödään punajuuria mielellään. Unohtuivat kylvöhurmassa niin, että vain yksi rivi oli kasvamassa. No; tänä vuonna ei ole varastointiongelmaa, eikä rouva huokaile punajuuripaljouden edessä, ei.





Voiko helpompaa viljeltävää olla kuin härkäpapu? Niin aikaisin keväällä kuin vain ilkeät- ja maa on sula- lykkäät siemenet multaan. Se on siinä. Sitten vain odottelet kukintaa ja satoa. Muisteltiin pehtoorin kanssa, että härkäpavun viljely aloitettiin viitisen vuotta sitten- joka tapauksessa kauan ennen kuin kukaan oli kuullutkaan härkiksestä. Saattaa olla kauemminkin, kun aika tuntuu nykyisin kiitävän hillitöntä vauhtia.
Härkäpavut eivät piitanneet kylmästä keväästä  saatikka kylmästä kesästä. Ne kasvaa rehottivat komeasti. Muutama iltapuhde siinä vierahti, kun pavut perattiin ja kiehautettiin pakkaseen. Siellä köllöttää nyt 9,2 kiloa proteiinipommeja.  



Tämä Etelä-Amerikan ihmevilja, amarantti ei kyllä hyisessä Pohjolan kesässä viihtynyt. Amarantti on hienohelma, joka tarvitsee lämpöä ja aurinkoa. Suostui kuitenkin kasvamaan, mitä ei ole ihan joka vuosi tapahtunut. Amaranttia meillä on kuivattu viherjauheeksi ja keittomaustesekoituksiin porkkanan, palsternakan, sipulin, fenkolin ja yrttien kanssa.Taitaa sitäkin olla vähän pakkasessakin.



Kaalit kyllä viihtyivät, vaikkei hellelämpimiä juuri ollut. Keväällä pudotettiin siemenet multaan, ja aivan hyvin kyssäkaalit kasvoivat. Omituinen kesä  oli sikälikin, ettei kaaleissa ollut tuholaisen tuholaista.




Keskieurooppalainen kyssäkaali, Superschmelz kasvatti koko kesän hirmuisia lehtiä ja vasta syksyllä alkoi näkyä kyssiä. Tämän pitäisi kasvaa monikiloiseksi, mutta meillä Siikajoella ilmanala sopii paremmin wieniläisille lajikkeille, jotak eivät tuhlaa kasvuvoimaa hillittömän suurten lehtien kasvattamiseen.





Yksi tämän kesän menestyjistä oli lehtikaali. Viime syksynä pehtoorin kanssa lykättiin  kokeeksi Bolshoi-lajikkeen siemeniä maahan, ja turkanen! Ne itivät kaikki! 
Tässä kuvassa oleva Toskanan musta eli palmukaali on sekin siemenestä suoraan kasvanut. Liekö laiskuutta, mutta meillä on luovuttu kaalien taimikasvatuksesta kokonaan. Ne näyttävät ehtivän koleudesta huolimatta.
Lehtikaalia on pehtoorin perheessä syöty runsaasti. Talven varaksi lehtikaalia on pakkasessa ja kuivattuna viherjauheena, jota on helppo lisätä patoihin ja keittoihin porisemaan.





Jättiläismustajuuria ei tänä vuonna saatu, vaan  ne olivat  ns. normaaleja eli keskikokoisia- ja osa pieniä.
Mangoldi kasvoi ihan mukavasti Kroatiasta tuoduista siemenistä , ja fenkolia viljeltiin lehtisatoa varten. Fenkoliakin meillä on kuivattu- ja pakastettu.

Kaiken kaikkiaan ihan jees-sato. Ei huippu, muttei ihan huonokaan. Ainoa, mikä täydellisesti epäonnistui, on salvia, joka ei suostunut nokkaansa nostamaan, vaikka aikaisempinia vuosina on siemenestä itänyt ihan komeasti.

Tähän loppuun vielä syyspäivän pimyteen tämä juuri kukkaan puhjennut hortensia kaupunkipihalta. Se on tavallinen terassihortensia, jonka rouva lykkäsi pihan perälle vuosi sitten, kun ei raaskinut heittää kompostiin. A vot! Sehän selvisi Pohjolan hyytävästä  talvesta. Aika kitukasvuinen se on, mutta teki kuitenkin yhden komean kukinnon!
Ja vinkkinä: syökää pihlajanmarjoja! Ne ovat varsinaisia terveyspommeja.



maanantai 21. elokuuta 2017

Satoa säilömässä




Kuivuri on hurissut monta päivää. Lehtikaalia, mangoldia, yrttejä, nokkosta, porkkanaa, sipulia...
Kylmästä keväästä ja alkukesästä huolimatta ainakin lehtivihannekset ja lehtikaalit ovat kasvaneet Siikajoen plantaasilla ihan hillittömästi.  Lehtikaalia on kuivattu, pakastettu, syöty. Ja taas kuivattu lisää. Pakastettu. Syöyty. Eikä se vain lopu. Omituinen kesä, siinä mielessä, ettei minkäänlaisia tuholaisia ole ollut
Keväällä 2016- siis vuosi sitten- Pohjois-Suomeen tulvahti monimiljoonainen kaalikoiparvi- jostain Venäjältä varmaan, mutta tänä vuonna niitä ei ole näkynyt.

Harvennusporkkanatkin ovat näin pieniä tässä heinäkuun loppupuolella. Pieniä, mutta sitäkin makoisampia. Monena vuonna olen tehnyt keittomaustesekoitusta, johon kuivaan sipulia, porkkanaa, yrttejä, lehtikaalia ja mangoldia.  Ja lipstikkaa. Selleriä ja fenkolia, jos olen niitä kasvattnut.  Tämä korvaa keitoissani liemikuution. Ei tarvitse käyttää glutamaattia ollenkaan!




Tässäpä näitä valmiita kuivattuja vihanneksia. Vasemmanpuoleisessa on  lehtikaalia; oikeanpuoleisessa tuo keittomauste: porkkanaa, sipulia, yrttejä, lipstikkaa.





Näin kauniita ovat kyssäkaalit tänä kesänä. Ei minkäänlaisia vioittumia tai tuholaisten jälkiä. Nämä on kylvetty siemenestä kesäkuun alussa. Taimikasvatuksesta olemme pehtoorin kanssa luopuneet ihan kokonaan. Peräti täällä Pohjois-Pohjanmaan rämeisillä alueilla kaalit kyllä ehtivät siemenestäkin.
Yksi siemenkylvön etuja on voimakas kasvu. Hontelon taimen kun istuttaa kasvimaahan, kestää muutama viikko, ennenkuin se toipuu muuttoshokista. Siispä kylvämme kaalit siemenestä tätänykyä.

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Teetä timjamista



Ruusun terälehtiä, maahumalan, syreenin  ja timjamin kukkia. Niistä tulee ihanaa teetä. Sekaan vähän kuivattuja koivunlehtiä; varsinkin jos turvottaa- niinkuin aina  silloin tällöin tekee.
 Tämä kesä on kyllä ollut varsin kummallinen. Edellisinä vuosina tähän aikaan on pehtoori saanut kerätä kasvimaalta porkkanoita, pieniä sipuleita ja punajuuria. Tänä vuonna ensimmäiset porkkanat saadaan varmaan vasta heinäkuun lopulla- elokuun alussa . 
Eipä ole ennen sattunutkaan, että porkkanaa on pitänyt kylvää uudestaan, kun se on itänyt niin heikosti. Sama on herneiden kanssa. Vain muutama sieltä täältä noussut. Mutta lehtikaali senkuin porskuttaa! Viime syksynä kylvetyistä siemenistä itivät varmaan kaikki, ja harvennustaimia on jo pakastettu ja syöty runsaasti. Samoin keväällä kylvetyt kaalit ovat kasvaneet erinomaisesti. Pehtoorin kanssa päätettiinkiin siirtyä syyskylväjiksi. Ainakin kaikki lehtikaalit- kyssäkaalit myös - kylvetään syksyllä. Talvehtineista siemenistä kasvavat taimet ovat potria ja voimakkaita sisällä esikasvatettuihin verrattuna.
Syksyllä kylvetyt porkkana ja pinaatti eivät sen sijaan nokkaansa näyttäneet. Mikä lie- puutarhaoppaiden mukaan porkkanan syyskylvö kannattaa. Mitenkähän on palsternakan laita? Tänä syksynä kokeillaan sitäkin. Mustajuurta varmaan myös.



 Posliinirouva tässä toimii päällystönä ja vahtii kuivumaan laitettuja koivun lehtiä. Niitä on mukava hyödyntää sekä teenä että löylyvedessä- pieneen pussukkaan pakattuna. Niistä tulee saunaan ihana koivun tuoksu. Kunhan vielä saisi niitä pikku pussukoita aikaiseksi... Kun on olevinaan tuhat ja sata tekemätöntä hommaa, ja hirveä kiire  koko ajan. Pihassa ja puutarhassa on joka puolella erilaisia askareita, niin että pehtoorin rouva pyörii siellä aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Nyt piti vielä istuttaa tomaattikoppiin viisi kappaletta tomaatintaimia, jonka lajikkeesta ei ole mitään tietoa. Eräs kauppaketju möi kahdelle eurolla kassillisen taimia. Niitähän oli ihan pakko ostaa!



Syreeninkukkia heinäkuussa ? Harvemmin. Juhannusruusukin kukkii vasta nyt, kun juhannuksesta on pian neljä viikkoa. Tämä kesä vain tuntuu karkaavan käsistä.  Kesää odottellessa on mennyt monta viikkoa. Kun vain osaisi elää tässä ja nyt; ei haikaillen sitten kun- elämää.



Pakko laittaa tähän kuva vihreästä täkistä.. Tämän kuvan otosta on kolmisen viikkoa, ja kuvassa on keväällä kylvettyjä lehtikaaleja. Ne nauttivat vihreästä peitostaan kovasti. Kasvuharsoakaan ei ole niiden peittona, ja tuholaisia ei viime vuoden tapaan ole näkynyt ollenkaan. Toivottavasti ei näykään!





Timjami viihtyy täällä Oulun korkeudella ihan hyvin maanpeitekasvina. Joinakin vähälumisina talvina se on paleltunut pahasti, mutta loppukesään mennessä aina toipunut. Meillä kasvaa tätä yhtä lajiketta, joka lienee jokin sitruunatimjami. Tuoksuu ja maistuu hyvälle! Kukkien lisäksi kuivatan lehtiäkin talven varalle, mutta tuoreena sitä saa pihalta ainakin lokakuun loppuun asti.




Tässä ihana väriyhdistelmä! Luonto on rohkea ja kaikki värit sopivat yhteen. Kesäisiä hellepäiviä toivottelen Sinulle, lukijani











































































































maanantai 19. kesäkuuta 2017

Prahan puutarhoja



Pehtoori ja rouvansa pyörähtivät touko-kesäkuun vaihteessa Prahassa, joka on Keski-Euroopan upeimpia kaupunkeja. Prahalaiset valittelivat kuumuutta, mutta pehtoori ja rouva nauttivat Prahan lähes kolmenkymmenen asteen lämmöstä- varsinkin kun Oulussa oli reissuun lähdettäessä vaivaiset kuusi astetta.
Muutama muukin turisti oli löytänyt kesäisen Prahan, mutta heti kun kävelee vähän syrjempään, saa kävellä aika lailla rauhassa.  Praha, vaikka onkin miljoonakaupunki, on helppo kohde, sillä kävellen pääsee joka paikkaan, eivätkä välimatkat ole liian pitkiä.



Prahassa on lukuisia hienoja palatseja, ja toinen toistaan kauniimpia puutarhoja. Puutarhat eivät tunnu olevan mikään ykkössuosittu kohde, sillä niissä kohdattiin vain muutamia ihmisiä, vaikka muuten vilinä oli melkoista. Tämä Vrtbanpalatsin barokkipuutarha on suunniteltu noin 1720. Mala Stranassa eli pienellä puolella ovat melkeinpä parhaat julkiset puutarhat.


Vrtban puutarhan jyrikltä rinteiltä on hienot näkymät Prahan linnaan ja Mala Stranaan. Pehtoorin ja rouvansa lisäksi puutarhassa oli vain japanilainen hääpari valokuvaajansa kanssa. 




Puutarhat on hoidettu käsittämättömän hyvin. Missään ei näy rikkaruohoja, roskia tai ylimääräisiä kasvustoja. Ihan mieletöntä!




Petrinin puisto on laaja, pienen puolen suurin puistoalue, jonka huippu kohoaa 318 metrin korkeuteen. Yhdeltä reunaltaan puisto rajoittuu Strahovin luostariin, joka on vuodelta 1140 ja kooltaan lähes hallitsijan palatsin suuruinen. Luostarin yli 800 vuotta vanha kirjasto on yhä Böömin komeimpia.




Prahan linnan alla olevassa jyrkässä etelärinteessä kasvatettiin ennen viiniköynnöksiä, mutta 1500-luvulta alkaen aateliset alkoivat rakennuttaa palatseja ja niihin puutarhoja. Ne tehtiin Italian renessanssiesikuvien mukaan; tiukan  geometrisiksi ja jyrkästi porrastetuiksi .Puutarhat rakennettiin 1700-luvulla uudelleen, ja tuolloin lisättiin barokkisia patsaita ja suihkulähteitä.
Ledebourin puutarha koostuu kolmen palatsin; Palffyn,Cerninin ja Ledebourin palatsien puutarhoista.




Täältäkin on hienot näkymät pienelle puolelle ja Prahan linnaan. Tässä puutarhassa oli vain pehtoori ja rouva. Aivan käsittämätöntä!




Hiukan ehkä liioittelin, kun sanoin, ettei muita ollut. Puutarhaan liittyvän pienen palatsin pihalla oli hääjuhla, jota saimme kauempaa ihailla.





Harmi , ettei tuoksuja saa välitettyä. Nämä ruusut tuoksuivat aivan hurmaavasti! Pitkien kävelyjen jälkeen tulee tietysti nälkä. Prahassa on hillittömästi ravintoloita, joiden taso vaihtelee kovasti. Kun menee vähän syrjään pahimmista turistiväylistä, löytää kiinnostavia ja hyviä ravintoloita. Pastar-ravintolaan ihastuimme kovasti loistavan ruuan ja palvelun takia. Pehtoori suosittelee!









Alkuun tomaatteja ja mozzarellaa sekä vuohenjuustomoussea kasvispedillä. Nam!







 
Pääruuaksi sitten rapuja tai pitkään haudutettua -olikohan kuvetta? Hyvää!




Jälkiruuaksi sitten pikkuruisia herkkuja; Pastarissa itse tehtyjä. Suussasulavia. Onneksi jälkiruokamaha on erikseen...
Nämähän ne matkalla tärkeät: hyvä aamiainen; sitten kahvia; sitten lounas; lepoa ja illallinen!

Valoa ja väriä

Mittarissa kahdeksantoista astetta pakkasta. pihalla toista metriä lunta, eikä maaliskuu ole vielä maata näyttänyt. Odottelen pakka...