maanantai 19. kesäkuuta 2017

Prahan puutarhoja



Pehtoori ja rouvansa pyörähtivät touko-kesäkuun vaihteessa Prahassa, joka on Keski-Euroopan upeimpia kaupunkeja. Prahalaiset valittelivat kuumuutta, mutta pehtoori ja rouva nauttivat Prahan lähes kolmenkymmenen asteen lämmöstä- varsinkin kun Oulussa oli reissuun lähdettäessä vaivaiset kuusi astetta.
Muutama muukin turisti oli löytänyt kesäisen Prahan, mutta heti kun kävelee vähän syrjempään, saa kävellä aika lailla rauhassa.  Praha, vaikka onkin miljoonakaupunki, on helppo kohde, sillä kävellen pääsee joka paikkaan, eivätkä välimatkat ole liian pitkiä.



Prahassa on lukuisia hienoja palatseja, ja toinen toistaan kauniimpia puutarhoja. Puutarhat eivät tunnu olevan mikään ykkössuosittu kohde, sillä niissä kohdattiin vain muutamia ihmisiä, vaikka muuten vilinä oli melkoista. Tämä Vrtbanpalatsin barokkipuutarha on suunniteltu noin 1720. Mala Stranassa eli pienellä puolella ovat melkeinpä parhaat julkiset puutarhat.


Vrtban puutarhan jyrikltä rinteiltä on hienot näkymät Prahan linnaan ja Mala Stranaan. Pehtoorin ja rouvansa lisäksi puutarhassa oli vain japanilainen hääpari valokuvaajansa kanssa. 




Puutarhat on hoidettu käsittämättömän hyvin. Missään ei näy rikkaruohoja, roskia tai ylimääräisiä kasvustoja. Ihan mieletöntä!




Petrinin puisto on laaja, pienen puolen suurin puistoalue, jonka huippu kohoaa 318 metrin korkeuteen. Yhdeltä reunaltaan puisto rajoittuu Strahovin luostariin, joka on vuodelta 1140 ja kooltaan lähes hallitsijan palatsin suuruinen. Luostarin yli 800 vuotta vanha kirjasto on yhä Böömin komeimpia.




Prahan linnan alla olevassa jyrkässä etelärinteessä kasvatettiin ennen viiniköynnöksiä, mutta 1500-luvulta alkaen aateliset alkoivat rakennuttaa palatseja ja niihin puutarhoja. Ne tehtiin Italian renessanssiesikuvien mukaan; tiukan  geometrisiksi ja jyrkästi porrastetuiksi .Puutarhat rakennettiin 1700-luvulla uudelleen, ja tuolloin lisättiin barokkisia patsaita ja suihkulähteitä.
Ledebourin puutarha koostuu kolmen palatsin; Palffyn,Cerninin ja Ledebourin palatsien puutarhoista.




Täältäkin on hienot näkymät pienelle puolelle ja Prahan linnaan. Tässä puutarhassa oli vain pehtoori ja rouva. Aivan käsittämätöntä!




Hiukan ehkä liioittelin, kun sanoin, ettei muita ollut. Puutarhaan liittyvän pienen palatsin pihalla oli hääjuhla, jota saimme kauempaa ihailla.





Harmi , ettei tuoksuja saa välitettyä. Nämä ruusut tuoksuivat aivan hurmaavasti! Pitkien kävelyjen jälkeen tulee tietysti nälkä. Prahassa on hillittömästi ravintoloita, joiden taso vaihtelee kovasti. Kun menee vähän syrjään pahimmista turistiväylistä, löytää kiinnostavia ja hyviä ravintoloita. Pastar-ravintolaan ihastuimme kovasti loistavan ruuan ja palvelun takia. Pehtoori suosittelee!









Alkuun tomaatteja ja mozzarellaa sekä vuohenjuustomoussea kasvispedillä. Nam!







 
Pääruuaksi sitten rapuja tai pitkään haudutettua -olikohan kuvetta? Hyvää!




Jälkiruuaksi sitten pikkuruisia herkkuja; Pastarissa itse tehtyjä. Suussasulavia. Onneksi jälkiruokamaha on erikseen...
Nämähän ne matkalla tärkeät: hyvä aamiainen; sitten kahvia; sitten lounas; lepoa ja illallinen!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Maanikot maatöissä pohjolan valkeassa yössä

Tulee se kevät tänne pohjoiseenkin, vaikka aika kitkuttamalla. Nyt toukokuun viimeisenä sunnuntaina lämpötila on juhlavasti melkein neljä astetta; sataa kylmää vettä ja tuulee pohjoisesta.  Onneksi näitä vuosisadan kylmimpiä keväitä ei satu  pehtoorille ja rouvallensa kovinkaan usein- toivottavasti.
Aikaisempina keväinä olemme viljelyhommat aloittaneet viimeistään toukokuun ensimmäiselllä viikolla, mutta nyt ei ole ollut kiirus kylvö- ynnä muihin hommiin.
Kuitenkin eilen suuntasimme Lantikan nokan kohti Siikajokea. Etukäteen puhuttiin pehtoorin kanssa, ettei sitten mitään työleiriä pidetä,vaan rauhassa tehdään mitä jaksetaan. No; arvaahan sen , miten siinä kävi: kun saavuimme kotiin puolen yön maissa aivan ratkiväsyneinä ja puolirampoina, emme osanneet muuta kuin päivitellä toisillemme : on tämä hullun hommaa! Onneksi meitä on kaksi hullua.




Yleensä näin toukokuun lopussa kerään lipstikasta ensimmäisen sadon, mutta nyt kasvu on vasta aluillaan. Sen verran kuitenkin verotin kasvia, että otin muutaman varren mausteeksi nokkoskeittoon- joka sekin on kevään ensimmäinen. Jos et ole kokeillut nokkoskeittoa, kokeile tätä ohjetta:

KEVÄTKEITTO NOKKOSESTA JA LIPSTIKASTA
2-3 l nokkosia (tuoretilavuus)
pari kolme lipstikan vartta
1-2 valkosipulin kynttä
1 sipuli
1 kesäkurpitsa
voita
kermaa 2 dl
suolaa
sokeria
mustapippuria

Huuhtele ja ryöppää nokkoset väljässä vedessä; kaada vesi pois. Hienonna veitsellä vähän. Kuori valkosipuli ja sipuli, paloittele kesäkurpitsa. Sulata kattilassa voita; kuullottele sipulit; lisää kesäkurpitsa ja jonkin aikaa paistele. Lisää nokkoset ja vähän vettä, suolaa,pippuria, sokeria. Lisää kerma; anna pari minuuttia kiehua. Tarkista maku, soseuta; tarjoile keitettyjen munien kanssa. On hyvää! 





Näin kauniisti kukkivat valkovuokot Siikajoen rantatörmässä. Törmä on jyrkkä ja aika pitkä ja  täysinäisen kastelukannun kanssa kyllä vaikea kivuta ylös. Kasteluvettä piti hakea joesta, sillä pumppu on vielä talviteloilla. Mutta ennenkuin päästiin kasteluvaiheeseen, oli tapahtunut jo monenlaista . Ja pitkään: keskellä kasvimaata jökötti dynsökuorma, jonka Riston Juha ystävällisesti oli kuskannut  perille traktorilla syksyllä. Sitä palanutta hevosenlantaahan se dynsö on.
No; ensin tietty putsattiin kasvimaan toinen puolisko, entinen mansikkamaa, ruohotuppaista ja kaiken maailman rönsyleinikistä, ahosuolaheinästä ja juolavehnästä. Tässä hommassa hurahti muutama tunti. Lopulta pehtoori pääsi  kuskaamaan kottikärryillä dynsöä sopiviin paikkoihin. Eipä mittään; kottikärryn rengas oli ihan päreinä. Muutamia ähkäisyjä päivän mittaan kuului pehtoorin suunnalta...
Onneksi- kuin kompensaationa rikkinäisistä kottikärryistä- puutarhajyrsin vai mikä mylläyskone se nyt onkaan- lähti käyntiin kuin unelma. Ei tarvinnut koko alaa lapiolla kääntää.


Viime syksynä laitettiin  maahan kokeeksi lehtikaalin, porkkanan ja pinaatin siemeniä. Nämä pienokaiset ovat Venäjän Jättiläistä, joka on tosi hyvä lehtikaalilajike. Rouva vain on kylvänyt runsaalla kädellä, joten harvennuspuuhat ovat pian edessä. En tiedä muista, mutta minulle harventaminen on vaikeaa. Käy sääliksi pieniä taimia, jotka pitää nykkiä pois kasvamasta. Aika paljon meillä harvennustaimia  syödään.  Syksyllä siemeniä kylväessäni mietin, että parempi laittaa kunnolla siemeniä, kun ovat vielä oman pihan kasvista peräisin; kun ei tiedä, itävätkö. Hyvin itivät. 
Porkkanoita ei vielä näkynyt, eikä pinaattia.




Syksyllä istutettu valkosipuli on talvehtinut tosi hyvin, eikä ole ollut moksiskaan kylmästä keväästä. Tämä onkin lappilaista kantaa Rovaniemeltä.
No; saatiin maa kylvökuntoon ja upotettiin mullan uumeniin porkkanaa, palsternakkaa, mustajuurta, juuripersiljaa, lehtikaaleja, kyssäkaaleja, salaattisekoituksia, härkäpapuja, kehäkukkia, salviaa, tuoksuampiaisyrttiä, ruiskukkia ja sattumavalkosipulin taimia, joita löytyi monta kymmentä kasvimaasta. Valkospipulilapset pääsivät kaali- ja porkkanapenkkeihin vartiointi- ja suojelutehtäviin. Ihan hengästyttävä lista. Ai niin; punajuuret, valkojuurikkaat, kelta- ja raitajuurikkaat unohtuivat... Nekin siis kylvettiin.
Hohhoijaa. Kun saatiin vähän ennen puolta yötä harsot levitetyksi porkkana- ja kaalipenkkien päälle, niin oltiin aika onnellisia: pahin rypistys on nyt ohi; jäljellä enää vähäsen tilaa kasvimaalla herneitä ja papuja, mangoldia ja fenkolia varten.


Mukavia kesäilmoja odotellessa teitä tervehtii pehtoorin rouvan mansikkasorbetti-pelargoni Strawberry Sorbet. Viihtykää luonnossa!




Enkä malta olla lisäämättä tätä kaunokaista: meidän kotipihamme ensimmäinen sinivuokko. Ei vartta, ei lehtiä, mutta niin kaunis kukka. Kyllä meilläkin osataan !



 































tiistai 9. toukokuuta 2017

Neitiä palelee puutarhassa



Pakkasta, lunta; räntää, rakeita;tuulee pohjoisesta ja koillisesta. Maa jäässä, nurmikot vielä ihan ruskeat. Meidän pihaneitomme on muuttunut vilusta ihan siniseksi, kun raukka on aivan alasti.
Ihan toivottoman oloisia ovat olleet sääennusteet: yöpakkasia ja päivän lämmöt kolmisen astetta. No; meteorologien mukaan näin kylmiä keväitä sattuu pari kappaletta vuosisadassa.
Pehtoorin kanssa  käytiin Floralia-näyttelyssä Kempeleen puutarhaoppilaitoksella. Yllättävän paljon ihmisiä oli liikkeellä kylmästä säästä huolimatta.
Tämä allaoleva neito kuvaa kyllä  mainiosti puutarhurin tuntemuksia kevään ensimmäisellä uintikerralla lähijärvessä. Aikaisempina vuosina uimaan on päässyt vapun aikoihin, mutta tänä vuonna jäiden lähtöä saadaan vielä odotella.


No; jossakin vaiheessa varmaankin lämpenee, niin pääsee kylvöhommiin. Tai oikeastaan olen kylvöt jo aloittanut, ja retiisit ja salaatit ovat jo itäneet  meidän "tomaattikopissamme", joka on vanhoilla ikkunoilla verhoiltu lava. Sinne on kylvetty myös useamman sorttista pinaattia, muttapinaatit eivät ole vielä nokkaansa nostaneet. Niitä varmaankin viluttaa vielä. Odottelevat aurinkoa ja lämpöä. 


Tässäpä suloisia retiisivauvoja. Menee ehkä muutama viikko ennen kuin nämä ovat syötäviä. Syksyllä teimme koekylvöjä pehtoorin kanssa Siikajoen plantaasilla. Maahan laitettiin ainakin lehti- ja kyssäkaaleja sekä porkkanaa ja pinaattiakin - mikäli oikein muistan. Ehkäpä ensi viikonloppuna suunnistetaan tutkailemaan kasvimaan tilannetta ja ehkä jotakin jo kylvämäänkin.


Pelargonit sentään ovat eloisan vihreitä ja pukkaavat nuppuja. Nämä ovat talvehtineet vintillä lämmittämättömässä huoneessa. Talven aikana kuoli vajaa kymmenen yksilöä; pääasiassa pieniä pistokkaita, joiden talvehdittamisessa en ole koskaan onnistunut. Kertoisiko joku hyvän vinkin, miten saa pelargonit pistokkaina talvehtimaam?



 
Tämä  on yksi niistä harvoista pistokkaista, jotka raaskin nyt keväällä leikata. Nimittäin joka kevät olen saman ongelman kanssa vastakkain: leikatako vaiko ei. Useimmiten en raaski. Niinpä Mårbacka - ja Apple Blossom-pelargonini ovat pitkiä roikaileita. Jotkin yksilöt kasvavat luonnostaan pensasmaisina.
Yksi suosikeistani on tämä Strawberry Sorbet, jonka kukat avautuvat ihan näinä päivinä. Ovatkin herkullisen mansikkasorbetin näköisiä!




JIppii! Räntäsade loppui, ja aurinko paistaa. Lämpöä  tuollaiset kolme astetta. Kyllä tämä tästä vähitellen. Minkään esikasvatetun kanssa  ei ole kiire, kun olen kasvattanut vain samettikukkia. Juurisellerin siemenet eivät itäneet, vaikka pussin merkinnän mukaan olivat tuoreita. Missä lie vika?




Näiden tuoksuvien liljojen myötä lämmintä viikkoa toivottelee tarhuri-Lea.







maanantai 24. huhtikuuta 2017

Räntää sataa vaakasuoraan, mutta tarhuri inventoi siemenvarastot!


Härkäpapuvillitys jatkuu surkeasta kevätsäästä huolimatta. Oulun korkeudella on vielä hiihtokelit, kun vappuun on vain  vajaa viikko. Eilen satoi räntää vaakasuoraan. Peipposet, yksinäinen mustarastas ja kuulemma töyhtöhypätkin ovat saapuneet. Ne sentään ovat optimisteja. Joka vuosi se kevät on kuitenkin tullut.
Näyttää kyllä siltä, että Valpurina ei vielä päästä kylvämään. Viime vuonna ensimmäiset kylvöt tehtiin vappuna.  Silloin kylvettiin porkkanat, palsternakat, härkäpavut ja salaatteja. Nyt on kylvöä odottelemassa kahdeksaa eri lajia plus sekalainen joukkio viimekesäisiä kuivattuja härkäpapuja. Reipas 600 grammaa! Viime syksynä pakastin ison osan sadosta ja pavut ovat riittäneet näihin päiviin saakka.



Porkkanansiemeniäkin on taas tullut hankituksi. Viimeiset omat porkkanat syötiin tammikuulla, joten pehtoorin kanssa päätettiin tuplata porkkananviljelysala. Kaupan luomuporkkanoita saattaa kyllä syödä, mutta ei-luomut ovat kyllä olleet kitkeriä. Viime kesän huippukasvaja oli Autumn King; valtavasta koosta huolimatta erittäin makea ja hyvin säilyvä porkkana.



Pensaspapuihin tykästyttiin pehtoorin kanssa viime kesänä. Ne kasvavat nätisti matalina mättäinä, ovat satoisia eivätkä tarvitse tukea. Aiempina vuosina olen papujakin taimikasvattanut, mutta laiskistunutko olen, kun en enää sitä viitsi tehdä. Helpompaa on kylvää pavut suoraan lämpimään maahan. Esikasvatetut taimet saavat aina jonkinmoisen shokin, kun ne istutetaan maahan luonnon armoille. Viime kesänä suorakylvö tuotti mainion tuloksen.


Entäs punajuuret sitten! Ihanaa, että punajuurireseptejä on melkein joka lehdessä ja punajuuri on kokenut revanssin. Minälkään en vielä muutamia vuosia sitten osannut käyttää punajuuria kuin etikkasäilykkeenä, mutta nykyään vain taivas on rajana; niin monikäyttöinen juures se on. Ei tarvitse talvella syödä lentotomaatteja tai vetisiä kurkkuja. Paljon enemmän ravinteita on kotimaisissa juureksissa- mausta puhumattakaan!
Jostain syystä Siikajoen maalla pitkulainen Cylindra-punajuuri ja polkkaraitainen Chiogga- punajuuri kasvavat tavallista pyöreää paremmin. Niitä siis tänäkin vuonna kylvetään. Raidallinen on siitäkin mukava, ettei se värjää muita ruuan  ainesosia.  Viime kesänä kokeiltiin ihanan oranssinkeltaista lajiketta sekä valkojuurikasta, jotka eivät mitenkään valtavan suuriksi kasvaneet, mutta olivat maukkaita ja mukavan värisiä.



Lehtikaalin kasvatus on myös riistäytynyt käsistä... Mielenkiinnolla odotamme, ovtko viime syksynä maahan kylvetyt Venäjän jättiläiset selvinneet talvesta.  Eri lajikkeet eroavat suuresti kasvunopeudeltaan ja maultaankin. Venäjän jättiläinen, Toskanan musta, Curly scarlet ja Dwarf green curled sekä Redbor kasvoivat viime vuonna hyvin -hillittömästä kaalikoi-invaasiosta huolimatta. Harsotkin kaaleilla oli niskassaan, mutta aina jostain reiästä tuholaiset löytävät perille. No; tänä vuonna  piti tietysti tilata muutamia ennen kokeilemattomia lajikkeita. Tuo netin ihmemaailma on niin vaarallinen...



Yksi lempijuureksistani on palsternakka. Monikäyttöisempää juuresta saa hakea. Se sopii makeisiin ja suolaisiin leivonnaisiin; leipätaikinaan, keitoksi, ranskalaisiksi, gratiiniksi. Melkeinpä mihin vain. Vaniljalla maustettu palsternakkakeitto vie kielen mennessään!
Persiljajuuri eli juuripersilja kasvaa meillä  vähän kituliaasti, mutta aina niitäkin siemeniä tarttuu mukaan. Sehän on koko kasvi käyttökelpoinen, joten periaatteessa ei oikastaan tarvitsisi kylvää lehtipersiljaa ollenkaan. Mutta  kun persiljan siemeniäkin on kolmea eri lajia tarttunut  kauppareissuilta mukaan...



Kyssäkaaliin olen tutustunut arviuolta kymmenisen vuotta sitten, ja tämä tuttavuus on varsin               ilahduttava. Kyssäkaali on maukas ja monikäyttöinen. Täällä pohjoisessa  sekin pitäisi                          taimikasvattaa, mutta meillä pehtoorin kanssa on nyt  parina vuonna kokeiltu suorakylvöä. Varsin        suuriksi eivät kaalit viime kesänä ehtineet, mutta jonkin verran saatiin satoa. Viime syksynä                 kylvimme kyssäkaalia yhden rivin ja nyt jännityksellä odotamme, nouseeko maasta suloisia                kyssäkaalitaimilapsia. Suorakylvönä aion kuitenkin nämä kolme lajia maahan laittaa. Jos on hyvä       kesä, ehtivät kasvaa ihan mukavasti ja elokuussa on -toivottavasti-  taas paniikki: mihin tämä kaikki    syötävä laitetaan!                                                                                                                                      



Tykkään myös retikasta, mutta sen viljely ei ole pehtoorin - ja minun- hanskassa. Jotakin sattuu aina: eivät idä; eivät kasva ; madot syövät. No;sitkeys on suomalainen hyve, joten saattaa olla, että retikkaa kokeillaan taas tänä kesänä.
Viljelyoppaissa neuvotaan kylvämään kiinankaalia kaalimaan ympärille. Kiinankaalin pitäisi sitten houketella kaikki kaalinsyöjätuholaiset luoksensa, ja muut kaalit saavat olla rauhassa. Enpä tiedä, onko tuo tarua vai totta, mutta nyt on hankittu kiinankaalin siemeniä ja kokeillaan, tepsiikö konsti.
Meillä on kaalipenkkeihin pistelty sipulia, valkosipulia ja samettikukkia ja hallaharso alkuun peitoksi, mutta ihan täydelliseen torjuntaan ei näilläkään konsteilla ole päästy. Kuitenkin lehtikaalimaa yleensä ehtii loppukesään mennessä toipua tuholaisten hyökkäyksistä.


Meillä asuu salaattisuursyömäri, joten salaatteja pitää kylvää paljon. Punasikuria, rukolaa, endiiviä, jäävuorisalaattia, parsasalaattia ynnä muuta. Nameniaakin on kokeiltu, samoin jääpäivikkiä,mutta en niihin kauhasti ihastunut. Suunnittelinkin kylvää salaatteja - ja pinaattia lähipäivinä muovilla              katettuun pieneen "tomaattikoppiin"- kunhan pehtoori saa ensin korjattua tomaattikopin katon, jonka  muovikate tuli tiensä päähän  ja hajosi. Vielä hankkimatta ovat mustajuuren ja amarantin siemenet     sekä sipulien istukkaat .    Kukkiakin kasvimaalle tietysti laitetaan: kehäkukkia, malvaa, krasseja,       samettikukkia ja ruiskukkia ainakin!                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                  
                                                                                                     

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Joko on kevättä ilmassa?


Kevään ensimmäiset tulppaanit- meille ensimäiset- ja heti alkaa kihelmöidä: pimeän ja talven jälkeen tulee kevät! Ja valo!
Oulun pahimmillaan alle neljän tunnin valoisat hetket ovat hurjasti pidentyneet: nyt aurinko laskee vasta kolmen aikoihin, kun ennen joulua kolmelta oli jo sysipimeä. Kaamos on väistynyt Suomesta!
Lapsenlapsi ihmetteli sunnuntaina, kun  " aurinko paistaa eikä lumi olekaan vielä sulanut". Lapsikin automaattisesti liittää auringonpaisteen- jota kaamoksen aikaan ei todellakaan ole paljoa ollut- kesään. 



Keittiöön paistaa jo aamupäivän aurinko. pakkasta on mittarissa parikymmentä astetta, ja puuhella lämmittää mukavasti.
Hellalla porisee valkojuurikas-keltajuurikas-raitajuurikas-linssipata. Padassa ovatkin viimeiset punajuurikkaat. Porkkanat loppuivat joulun maissa, mutta kellarissa on vielä muutama palsternakka ja mustajuuri.

 Tämä pata on hillittömän hyvää ja helppo tehdä! Tässä ohje:
Lean linssipata...
laita linssit likoamaan (100g) veteen. Kuori pari kolme valkosipulin kynttä ja pari sipulia. Kuori ja paloittele muutama sata grammaa punajuuria ( tai porkkanaa, palsternakkaa, retikkaa, lanttua) .  Kuumenna kasarissa pari kolme rkl öljyä; lisää kuumaan öljyyn 1,5 rkl  mausteita: korinteria, kurkumaa, kardemummaa, pippuria, tai ras el hanout-mausteseosta tms. Kuumentele, että tuoksu irtoaa. Lisää silputut valkosipulin kynnet ja sipulit. Paistele vähän aikaa. Lisää juurekset ja paistele jonkin aikaa. Sitten pataan linssit, lipstikkaa, rosmariinia tms- tai kasvisliemikuutio- purkillinen paseerattua tomaattia, ruokalusikallinen hunajaa ja vettä sen verran, että kasvikset peittyvät. Hauduttele kannen alla tunteroinen. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa. Nauti!

Ensi kesän viljelyksiäkin on jo vähän suunniteltu ja inventoitu siemenvarastot.
Syksyllä tuntui, että porkkanoitakin on ihan hillittömästi, mutta  silti ne pääsivät loppumaan.
Tulevana kesänä porkkanaa laitetaan kasvamaan tuplamäärä. Viime kesän lajikkeista Autumn King oli  ihan huippu; kasvoi suureksi, maistui makealta ja säilyi hyvin. Purple Haze eli päältä violetti, sisältä oranssi porkkana on myös erittäin makea ja hyvin säilyvä, muttei kasva niin isoksi kuin Autumn King.
      Siementilaukset laitettiin viikko sitten ja nyt odotellaan postia Englannista ja Hyötykasviyhdistykseltä.
Valkoinen punajuuri kasvaa hyvin ; on maukas eikä värjää. Ja polkkapunajuuri; raidallinen              sellainen on myös hyvin kasvava ja maukas. Sekään ei värjää kaikkea punaiseksi. Viime kesänä   meillä kasvatettiin myös keltajuurikasta, joka on meheävän oranssinpunainen. Se ei suuren                suureksi kasvanut, mutta oli tosi kaunis ja maukas. Suosittelen.
    





 


Pelargoneilla on nyt vaikeimmat ajat edessä. Valoa alkaa olla jo niin paljon, että kasvuhaluja olisi.
Tämä Diana Palmer on selvinnyt talvesta tosi hyvin, eikä se 
kaipaa oikeastaan muita toimenpiteitä, kuin lannoittamista.

Joka talvi on sama jännitysnäytelmä edessä; kuinka monta pelargonia uuvahtaa pimeään- ja vähän liian lämpimään. Meillä pelargonit talvehtivat lämmittömättömässä  huoneessa, ja nyt parina viime syksynä on ollut tosi lämmintä- ainakin pelargoneille liian lämmintä- aina marraskuulle saakka. Lämpötila pelargonihuoneessa on huidellut jossain neljäntoista asteen paikkeilla, ja se on näille hienohelmoille liikaa.  Ne yrittävät vain kasvaa ja vaikka kuinka on lisävaloa, ei se tahdo riittää. Tässä alapuolella näitä viime syksyn pistokkaita. Aina mietin, miten ihmeessä saa " pelargonit talvehtimaan paremmin pistokkaina", kun minulta se ei onnistu, ei.




Tuoksupelargonit kestävät hyvin talven; ainakin Westerlundin kukka ja seetrintuoksuinen Graveolens. Muskotintuoksuinen kuolla kupsahti viime talvena.



Pakkanen lauhtuu. Aamun kuudestatoista asteesta on jäljellä enää kahdeksan. Nyt hiihtolenkille ja sitten kylpyyn!

 




tiistai 15. marraskuuta 2016

Visiitillä Vilnassa

Annen kirkko Vilnan vanhassa kaupungissa


Pehtoorin kanssa vietettiin pitkä viikonloppu Vilnassa marraskuun alkupäivinä. Vilna on tosi kätevä matkakohde: matka Helsingistä Vilnaan on hiukkasen pitempi kuin Helsingistä Ouluun.
Vilnan vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde ja se on kätevän kokoinen: muutamassa päivässä ehtii hyvin kiertää vanhaa kaupunkia ristiin rastiin.



Vuoden 2015 alusta Liettuassa siirryttiin euroon, joten valuutankaan kanssa ei ole mitään ongelmia.
Vanha kaupunki on pullollaan ravintoloita, kahviloita, museoita ja kirkkoja.
Hintataso on meille suomalaisille hyvin kohtuullinen.



Liettuassa syödään paljon perunaa  ja possua. Ruoka on melko raskasta ja täyttävää. Perunaa tarjotaan pannukakkuina, keitettynä, paistettuna, krokantteina... Makkaroita, possua, hapankaalia; punajuurta ja piparjuurta lautasella on melkon tavallinen yhdistelmä.




Tässä lautasella paahdettua kalkkunaa ja hapankaalia sekä karpaloita, joita käytetään Liettuassa runsaasti.
Jälkiruuaksi sitten omenatorttua ja jäätelöä; nam!








Yksi perinneruuiasta on mustalaisen pannukakku: perunapannukakku, paistettua lihaa, sipulia, hapankermaa ja ehkä vähän piparjuurta. Täyttävää. Liettualaiset makkarat ovat myös maukkaita.
Salaatteja- paitsi perunasalaattia- ei hirveästi harrasteta- ainakaan meille ei sattunut kohdalle. Kasvispuolella pääroolissa ovat peruna, hapankaali ja punajuuri.
Vaikka ruoka on -ainakin minun mittapuuni mukaan - raskasta, ei ylipainoisia ihmisiä kyllä katukuvassa juuri näkynyt.




Keskieurooppalainen kahvilakulttuuri kukoistaa Vilnassa. Kahviloita on tuhkatiheään, ja niiden leivonnaiset ovat suussa sulavia. Kahden hengen kahvilakäynnistä selviää kuudella- seitsemällä eurolla!





Aiemmin en ole törmännyt näin huikeanväriseen barokkikirkkoon. Kirkkoja on jokaisen uskontosuunnan omia; samoin luostareita. Kirkot ovat yleisesti avoinna, eikä niihin peritä pääsymaksuja- niinkuin monessa muussa suurkaupungissa.
Vilna on asukasluvultaan Helsingin luokkaa. Liettuan kieli kuulostaa ainakin minun korviini vähän venäjältä tai puolalta. Itse liettualaiset sanovat sen olevan sukua latvian kielelle-jota tosin eivät ymmärrä. Ei kannata sanoa liettualaiselle, että hänen kielensä kuulostaa venäjältä; historiasta johtuen kanta-asukas saattaa loukkaantua. Nuoret puhuvat hyvää englantia; vanhempi väki vähemmän. Yhdellä liettuankielisellä sanalla voi jo kommunikoida: lausutaan atshii; tarkoittaa kiitos!   



Ooperassa käyminen on suosittua, vaikka se keskivertoliettualaiselle on kallista. Suomalaisittain ooppera-ja balettiliput ovat tosi edullisia, sillä parillakymmenellä eurolla saat huippupaikan oopperaan.
Esityksen väliajalla nautitaan hedelmiä ja kermavaahtoa tai kuumaa suklaata pikkukupista.
Kuulimme Verdin Don Caron ja Donizettin Lemmenjuoman, eikä esityksissä ollut moitteen sanaa. Varsinkin Don Carlon ohjaus oli vaikuttava.


Vilnan oopperatalo on rakennettu 1970-luvulla ja tunnelmaltaan se on vähän synkkä.




Vilnan vanhankaupungin vieressä on taiteilijoiden kansoittama kaupunginosa, joka on muodostumssa yhä tärkeämmäksi käyntikohteeksi gallerioineen ja kahviloineen. Paljon on jäljellä ränsistynyttä rakennuskantaa, mutta korjaaminen etenee vilkkaasti.




Hotelleja on jokaisen kukkarolle



Hotelleja on jokaisen kukkarolle sopivia; edullisimmillaan voit majoittua muutamalla kymmenellä eurolla.Me yövyimme hotelli Shakespearessa, jota kyllä pehtoorinkin mukaan voi hyvin suositella. Kaikki huoneet ovat erilaisia ja hotellin henkilökunta on ystävällistä .



Marraskuun sää oli Vilnassa yhtä tylsä kuin meillä täällä Suomessa. Niin mukava kokemus kaupunki oli, että pitänee yrittää matkustaa sinne  jonakin keväänä uudelleen!