torstai 1. marraskuuta 2018

Pehtoorit pellossa ja palsternakat lumen alla




Kuuma ja kuiva kesä takana, mutta siitä huolimatta juurekset kasvoivat tosi hyvin. Keskimäärin kerran viikossa ehdimme kastelemaan. Ruohosilppu  katteena esti pahimman kuivumisen.Raitajuurikkaista tuli tosi isoja; melkeinpä jalkapallon kokoisia. Pitkät punajuuret tuottivat myös hyvän sadon.




Nämä herkut kaunottret ovat lehtikaaleja. Niistä saatu sato ylitti taas odotukset! Siemenestä kylvettynä, ilman harsoja kasvatettuina.
Tuholaisia ei näkynyt. Kaalien vieressä kasvoi kehäkukkaa ja sipuleita, jotka torjuivat tehokkaasti kaiken maailman tuholaiset.

Suku ja lähipiiri on kyllästetty lehtikaaleilla. Kuivuri on hurissut ja pakastin on täynnä vihreätä.

Kuuma kesä sopi useimmille kasveille. Papuja tuli monta ämpärillistä; jopa Borlotti-papu tuotti hyvän sadon. Papujen siemenet hankittiin ihan lähikaupasta .
Härkäpapujen tuotosta ei myöskään käy moittiminen. Parhaan tuloksen  tuotti Italian reissulta mukaan tarttunut papu

.



Etelä-Amerikkalaiset kaunottaret, amarantit eli revonhännät kasvoivat mainiosti. Sato jäi pääosin syömättä, kun elokuussa sadonkorjuun aikaan ollaan pehtoorin kanssa liemessä, kun kasvimaan tuotto on ihan mahdoton.
Mahtaneeko muilla olla samoja ongelmia? Tuntuu, että kaikkea pitäisi hyödyntää koko ajan.


Melkoisia vötkäleitä nämä egyptilaiset punajuurikkaat...



Mökkiremonttikin valmistui loppukesästä. Nyt ollaan vain nautittu mökin rauhasta. Nyt mahtuu kokkaamaan.


  Katto ja lattia on maalattu, hirsiseinät vain pesty ja ikkunanpuitteet maalattu. Uusi keittiö tuli litteinä paketteina, ja sen kasaaminen oli melkoinen operaatio. Työporukka koostui kahdesta kuusikymppisestä ja yhdestä 93-vuotiaasta eli pehtoori rouvineen ja rouvan isä.




Arvaako joku, mitä tässä tapahtuu? Palsternakkoja ja mustajuuria tässä kaivetaan lumen keskeltä. Oli kyllä yllätys, kun mentiin juureksia nostamaan, ja pellolla olikin melkein kymmenen senttiä lunta.
No; eipä mitään. Jätettiin suurin osa sadosta maahan talvehtimaan. Valkosipulit jäivät sitten istuttamatta, mutta ei haittaa. Naapuri viljelee valkosipulia, niin sieltä varmaan saadaan sipulit ensi syksynä.



Terveisiä vain toivoo kukkulan kuningas!

perjantai 24. elokuuta 2018

Hulluna hommia; mökkiremonttia ja härkäpapuviljelyksiä

Kuin tuli hännässä olen mennyt viimeiset viikot vapusta lähtien. Ehkä olen kahminut liikaa hommia itselleni, kun unet loppuvat aamuyöstä kolmen aikoihin, ja alan miettiä, mikä olikaan tulevan päivän agenda.
Kevätkelit ovat olleet huikeat viime vuoteen verrattuna. Siikajoen plantaasilla tehtiin kylvöt viikkoa ennnen vappua. Kuivuus vain oli haittana, ja kun emme ehtineet kasvimaata kastelemaan muutamat hienohelmat eivät itäneet.
Keltajuurikas ja serkkunsa valkojuurikas eivät ole nostneet nokkaansa. Puna- ja raitajuurikas kyllä ovat itäneet melko lailla normaalisti.
Mustajuuren siementä laitoin tosi runsaasti maahan, mutta vain muutama siellä täällä on noussut pintaan.
Muutaman vuoden olen ollut laiska viljelijä, enkä ole esikasvattanut mitään. En samettikukkia enkä kaaleja.
Tämä Pohjois-Pohjanmaan seutu tuntuu sopivan erityisesti lehtikaaleille.
Ne itävät hyvin ja ongelmana lienee liian runsas kasvu. Saa nähdä, mitä taas kaikilla kaaleilla teemme.






Nämä tupsukaiset ovat fenkoleita. Laitoin nekin siemenestä maahan ja hyvin ovat  kasvaneet.
Käytän fenkolia tillin tapaan ja jos fenkolia jää loppukesälle, saamme nauttia vielä mukuloista.
Etualalla on mansikkapinaattia ja mirrinminttua.  Olisi kiva, jos olisi mirri!

Haukiputtaalla on meidän suvun mökki, joka on rakennettu 1965. Mökki on palvellut tähän päivään asti samassa asussa, mutta nyt oli aika päivittää tummunut rakennus.
Mökin on veistänyt pudasjärvinen enoni, ja isä on sen pystyttänyt. Muistan  kuinka rekka toi hirsiä mökkitontille ja juuttui huonon tien mutkaan. Siitä sitten käsipelillä vedettiin hirret perille.

60-luvun tyyliin ei isottelu kuulunut. Mökin katto on matalalla ja tilaa on nelisenkymmentä neliötä. Kaikki puupinnat ovat viidenkymmenen vuoden aikana tummuneet , ja yleisilme on kovin synkkä.



Tässä vanha keittiö. Hyvin tummaa on, kun kaikki puuosat ovat tummuneet. Kahden neliön keittiössä oli tiivis tunnelma.  Kuvassa ei näy keittiön vieressä oleva makuuhuone, joka lastulevyseinineen ja kerrossänkyineen vei ison tilan mökistä.
Katon maalaus oli melkoinen operaatio.  Neljään kertaan maalatttuna tummunut mäntypaneeli  lopulta valkeni. 
 Lattiassa oli monta kerrosta venelakkaa, ja hiominen oli pehtoorin tehtävä. Melkoinen  homma. Lattiamaalia neljä kerrosta; lopputulos aika hyvä!






Tähän tulee uusi keittiö. Entinen kahden neliön keittiö  on muisto vain! 

Monenlaisia mietteitä  tulee mieleen vanhaa mökkiä purkaessa.
Mitä uskaltaa hävittää? Voiko näitä vanhoja kirjoja heittää roskiin? Entä nämä vanhat liinavaatteet? Vauvan makuupussi 50-luvulta?
Ennen säilytettiin kaikki. Varastossa on muutama lottaunivormu ja turkiskaulainen ulsteri 40-luvulta. Vanha Upon pulsaattoripesukone. Pyykkilautoja ja varsta.













Kiiminkijoen kauneutta




Näissä maisemissa tänä kesänä vierähti paljon aikaa. Kiiminkijoen varressa on perheemme pieni mökki, jota rupesimme päivittämään keväällä. Mökissä oli perinteisen pyöröhirsiseinän lisäksi tummunutta  mäntypaneelia katto, ja lattia mäntylautaa. Aika pimeä fiilis sisällä; varsinkin kun räystäät ovat pitkät.


 Muistan kun mökkiä rakennettiin 60-luvulla. Silloin kaikki puupinnat olivat valoisia ja vaaleita. Ikä on tehnyt tehtävänsä , ja pinnat ovat tummuneet.
No; valkoista maalia kattoihin neljä kerrosta. Lattiaan mustikansinistä ; sitäkin neljä kerrosta. Ikkunanpuitteihin valkoista, ja valopesu on tehty.
Panelikattomaalia piti todellakin laittaa neljä kerrosta, ennenkuin tummunut puu peittyi. Lattiassa sama juttu. Betoluxia betoluxin perään.





Uusi keittiö saapui elokuun alussa,  ja palapeliä on nyt koottu töiden sallimissa rajoissa. Vielä tänä syksynä olisi tarkoitus päästä nauttimaan uudistuneesta mökistä ja tilavasta keittiöstä. Ja saunasta- joka on koko kesän toiminut romuvarastona.



Litteitä paketteja oli tosi paljon; kuin isoa palapeliä olisi koonnut. Kaikki palaset olivat kohdillaan; oikeat laatikkopaneelit ja ovet, rungot ja tasot. Aikamoinen värkkääminen keittiön kokoaminen on.
Onneksi pehtoori hallitsee kaiken tarvittavan. Itsekin olen ylpeä: kokosin laatikot itse ja asensin liukukiskot kaappeihin!




Ja remontin ohessa on viljelty Siikajoen plantaasia. Kylvöt pääsimme tekemään jo viikko ennen vappua. Silloin maahan laitettiin porkkanat, palsternakat, lehtikaalit, kyssäkaalit ja ruusukaalit. Herneiden , papujen ja punajuurikkaiden kylvöä viivytettiin lämpimämmille päiville.

Kuuma kesä Siikajoen plantaasilla on ollut joillekin vihanneksille hyvä; mm. pavut ovat tuottaneet runsaasti satoa.Nyt on säilöttynä kolme 10 litran kattilallista, ja lisää papuja pukkaa!
Osa kylvöistä ei itänyt. Valko- ja keltajuurikkaat eivät nousseet laisinkaan.  Me pehtoorin  kanssa kävimme viljelyksillä  keskimäärin puolentoista viikon välein- mökkirempastakin johtuen.
Epäonnistuneiden valkojuurikkaiden lisäksi Englannista tilattu punainen porkkanalajike alkoi kukkia.. Tavalliset Nantes-porkkanat sekä Autumn Sprng-porkkanat sen sijaan ovat kasvaneet hyvin.

Kuten aiemminkin olen kylvänyt kaikki suoraan siemenestä. Lehtikaalit myös. Ne ehtivät täällä Oulun horisonteilla siemenestä ihan hyvin.
Parsakaali oli pettymys. Se tuotti vain kummallisia harottavia kukkia. Nekin kyllä syötiin.




Viime kesänä ruusupapu ei ehtinyt kukkia, mutta tänä kesänä se on venähtänyt kolmimetriseksi- ehkä vähän ylikin- pehtoori on lähes kaksi metriä pitkä.

Koska keittiö ei vielä ole valmis, ei  tässä ole kuvia siitä. Mutta kahden  viikon sisään jo on!


Tämä kaunogar on kurttulehtikaali. Se ja siskonsa kasvavat tosi hyvin siemenestä kylvettynä.

perjantai 16. maaliskuuta 2018

Valoa ja väriä





Mittarissa kahdeksantoista astetta pakkasta. pihalla toista metriä lunta, eikä maaliskuu ole vielä maata näyttänyt. Odottelen pakkasen lauhtumista, että pääsen jokapäiväiselle hiihtolenkilleni. Tämä talvi on ollut pitkästä aikaa kunnollinen lumitalvi- täällä Oulussa- ja hiihtokelit ovat olleet mainiot. Pikkuhiljaa voisi kuitenkin länsituuli tulla ja viedä talven mennessään!





Hanki kimmeltää; metsä on hiljainen, vain jokunen tintti laulaa. Peipposia ei vielä ole kuulunut, niinkuin monesti jo maaliskuussa. On liian kylmä, liian talvi.





Aamuisin on  jo helpompi herätä, kun kello pirisee kuuden aikaan. Valon määrä lisääntyy hurjaa vauhtia, ja sisälläni on kevään kutina.



Tämä kuva on meren ulapalta; Hailuodon jäätieltä. Merkillinen tunnelma; vain aavaa, laakeaa., sinihämärää horisonttia.


Kun ulkona on vielä väritöntä ja valkoista, saan voimaa väreistä. Langoista, kankaista,akryyliväreistä.
Suvun pienimmälle tein päiväpeiton herkullisista pinkeistä , ja ystävät saavat värikkäitä sukkia ja lapasia.















Hiihtolenkin jälkeen hemmottelen itseäni kylvyllä. Välillä tunnen itseni ihan luksusrouvaksi, kun ei enää tarvitse sännätä töihin joka aamu, vaan voin vapaasti suunnitella päiväni.




Viikonloppuna pähkäilimme pehtoorin kanssa tulevan kesän viljelyksiä. Siementarjonta on niin runsasta että on vaikea valita vaihtoehtojen viidakossa. Hyötykasviyhdistys ja englantilaiset puutarhat ovat suosikkejamme.   Joka vuosi pitää kokeilla jotain uutta. Pehtoorin lempikasveja ovat lehtikaalit, joita taas kylvetään vissiin kymmentä sorttia. Parsakaalia emme ole kasvattaneet, mutta nyt senkin siemeniä tilattiin. Vanhat suosikit, joita ei hylätä, ovat fenkolit, kyssäkaalit, porkkanat, palsternakat, kyssäkaalit, mustajuuret , yrtit, mangoldit, salaatit ja amarantit. Hyötykasvimaalle  istutetaan samettikukkia, kehäkukkia ja krasseja. Ja härkäpapuja!Niitä pitää olla paljon! Ja salkopapuja. Pakastimessa on vielä härkäpapuja, kevätsipulia, lehtikaalia ja punajuuria. Kellarissa on vielä kyssäkaaleja ja perunoita. Ne kuitenkin ovat saavuttamattomissa, kun kellarin luukku jäätyi kiinni.







Kevään odotusta!

tiistai 30. tammikuuta 2018

Herätys horroksesta, pelargonit- ja muutkin!




Kummasti tuo loppusyksy ja joulunaika veivät mehut naisesta. Blogin kirjoittaminenkin on jäänyt kaiken epämääräisen ja muka tarpeellisen touhun tieltä. Tekosyitä, niitäpä tietenkin, mutta kun...
Kun talvipäivänseisaus on selätetty, Nuutti vienyt joulun mennessään , ja päivä alkanut hiljalleen pidentyä, iskee tammikuun lama. Laiskamato, mikä lienee. Siitä kun selviää, niin ollaankin jo melkein helmikuussa. Päivä on täällä Rämsänrannallakin pidentynyt kummasti. Vielä neljän aikaan on valoisaa, kun joulukuussa pimeä tuli ennen kolmea.




Lunta on Oulussa ollut poikkeuksellisen paljon;  sitä saatiin jo ennen joulua. Lumikolan kanssa on saanut riehua ihan vapaasti. Ei kyllä käy kateeksi Etelä-Suomen vesisateissa kärvistelijöitä, kun aamutuimaan suuntaa hiihtolenkille auringon noustessa. Totuuden nimessä; ei aurinkoisia päiviä kyllä paljoa ole ollut meilläkään. Harvinaista herkkua on aurinko.




Meidän Taisto tähyilee jo kevättä ja odottelee muuttolintuja etelästä. Taisto on optimisti ja sitkeä tyyppi: se on seissyt orangerien katolla jo toistakymmentä vuotta. Pehtoori, joka Taiston paikoilleen asensi, osoitti kyllä varsinaisia akrobaatin kykyjä roikkuessaan yli kolmen metrin korkeudessa Taisto toisessa ja pora toisessa kädessä. Jonkin ihmeellisen kolmannen välikäden avulla pehtoori pysytteli katolla, eikä varissut alas. Kunnioitettava teko!




                                    Taisto tähyilee kevättä kohti.






Linnunpönttökin on pysynyt puussa myrskyistä huolimatta.Pehtoori päätti ratkaista lintujen asunto-ongelman kertaheitolla rakentamalla kolmikerroksisen pöntön. Kulkuaukotkin ovat erikokoiset, joten olisi voinut kuvitella, että pöntössä pesii sitten useampi lintuperhe kerrallaan, mutta ei. Ovat linnut  sen verran riitaista porukkaa, että kolhoosiasuminen ei sovi. Tavallisesti talitintti valtaa pöntön ensimmäisenä, ja kirjosieppo seuraavana- jos talitintti  ei jää tappelemaan siepon kanssa. Talitintti on sen verran ärhäkkä, että se kyllä karkottaa muut linnut. Talitintit ovat jo yritelleet yksiskellen laulaa... yksiskellen...







Eivät näytä kovin hääveiltä meidän pelaragonit kellarissa vietetyn talven jäljiltä. 





Puutarhalehdessä kerrottiin, että on aika herätellä pelargonit. Niinpä pehtoorin rouva kapusi kellariin tutkimaan, ovatko pelargonit vielä talviunessa. Syvä on ollut uni, ja aika toivottomalta vaikuttaa niiden herättäminen: taidetaan tarvita ihan ihmetekoja. Aiemmin meillä talvetettiin pelargonit viileässä huoneessa, mutta viime kesänä päätettiin kokeilla kellaria. Kun lehdessä kerran kirjoitettiin, että kellarissakin voi talvehdittaa pelargoneja... Ei kannata uskoa kaikkea, mitä lehdissä kirjoitellaan.

Meillä on hyvä kellari varaston lattian alla. Siellä säilyvät juurekset ja hillot sekä tuijat ja ruusut, mutta pelargonit eivät oikein tunnu ihastuneen kosteisiin olosuhteisiin. Oliviipuu kylläkin on pysynyt hengissä.
No;  jospa kuitenkin nostaisin ruukut kellarista pikkuhiljaa. Voihan olla, että juuristossa on jotain eloa. Tai sitten ei. Mutta onneksi elanto ei ole pelargonien varassa!







maanantai 16. lokakuuta 2017

Sadonkorjuun riemua- ja tuskaa

Reporankoina kaaduimme lauantai-iltana sänkyyn sadonkorjuusession jälkeen. Perjantaina puolelta päivin sai Siikajoen kasvimaa kyytiä, kun pehtoori ja rouvansa jännityksellä aloittivat kesän tuoton inventoinnin.
Kulunut kesä on ollut erikoinen monin tavoin. Joku sanoi, että tänä vuonna kesä kesti keskiviikon, eikä liene kovin paljon väärässä.
Kevät oli ennätyksellisen kylmä, ja kasvimaan kylvöt pystyttiin aloittamaan vasta kesäkuun alussa, kun aiemmin jo vappuna on yleensä riehuttu kasvimaahommissa.



Porkkanoista saatiin lähinnä keskinkertainen sato, eikä aiempien vuosien jättiporkkanoita ollut kuin muutamia. Neljä viikkoa lyhempi kasvukausi kuin viime vuonna näkyi suoraan juuresten koossa.




Nämä herkut, palsternakat, kasvoivat nekin vain kohtalaisesti. Aika paljon oli haaroittuneita juureksia. Johtuneeko ajoittaisesta kuivuudesta vai mistä? Ken tietää, kertokoon.





Tätä kuvaa ei oikeasti edes pitäisi näyttää; niin surkeita ovat nuo  tulokset: pieniä punajuuria; vähän isompia valkojuurikkaita ja raitajuurikkaita. Pitkulaiset juuret ovat piparjuurta.
Joku ihme lapsus sattui keväällä punajuuren kylvössä: pehtoori ei muistuttanut rouvaa, että meillä syödään punajuuria mielellään. Unohtuivat kylvöhurmassa niin, että vain yksi rivi oli kasvamassa. No; tänä vuonna ei ole varastointiongelmaa, eikä rouva huokaile punajuuripaljouden edessä, ei.





Voiko helpompaa viljeltävää olla kuin härkäpapu? Niin aikaisin keväällä kuin vain ilkeät- ja maa on sula- lykkäät siemenet multaan. Se on siinä. Sitten vain odottelet kukintaa ja satoa. Muisteltiin pehtoorin kanssa, että härkäpavun viljely aloitettiin viitisen vuotta sitten- joka tapauksessa kauan ennen kuin kukaan oli kuullutkaan härkiksestä. Saattaa olla kauemminkin, kun aika tuntuu nykyisin kiitävän hillitöntä vauhtia.
Härkäpavut eivät piitanneet kylmästä keväästä  saatikka kylmästä kesästä. Ne kasvaa rehottivat komeasti. Muutama iltapuhde siinä vierahti, kun pavut perattiin ja kiehautettiin pakkaseen. Siellä köllöttää nyt 9,2 kiloa proteiinipommeja.  



Tämä Etelä-Amerikan ihmevilja, amarantti ei kyllä hyisessä Pohjolan kesässä viihtynyt. Amarantti on hienohelma, joka tarvitsee lämpöä ja aurinkoa. Suostui kuitenkin kasvamaan, mitä ei ole ihan joka vuosi tapahtunut. Amaranttia meillä on kuivattu viherjauheeksi ja keittomaustesekoituksiin porkkanan, palsternakan, sipulin, fenkolin ja yrttien kanssa.Taitaa sitäkin olla vähän pakkasessakin.



Kaalit kyllä viihtyivät, vaikkei hellelämpimiä juuri ollut. Keväällä pudotettiin siemenet multaan, ja aivan hyvin kyssäkaalit kasvoivat. Omituinen kesä  oli sikälikin, ettei kaaleissa ollut tuholaisen tuholaista.




Keskieurooppalainen kyssäkaali, Superschmelz kasvatti koko kesän hirmuisia lehtiä ja vasta syksyllä alkoi näkyä kyssiä. Tämän pitäisi kasvaa monikiloiseksi, mutta meillä Siikajoella ilmanala sopii paremmin wieniläisille lajikkeille, jotak eivät tuhlaa kasvuvoimaa hillittömän suurten lehtien kasvattamiseen.





Yksi tämän kesän menestyjistä oli lehtikaali. Viime syksynä pehtoorin kanssa lykättiin  kokeeksi Bolshoi-lajikkeen siemeniä maahan, ja turkanen! Ne itivät kaikki! 
Tässä kuvassa oleva Toskanan musta eli palmukaali on sekin siemenestä suoraan kasvanut. Liekö laiskuutta, mutta meillä on luovuttu kaalien taimikasvatuksesta kokonaan. Ne näyttävät ehtivän koleudesta huolimatta.
Lehtikaalia on pehtoorin perheessä syöty runsaasti. Talven varaksi lehtikaalia on pakkasessa ja kuivattuna viherjauheena, jota on helppo lisätä patoihin ja keittoihin porisemaan.





Jättiläismustajuuria ei tänä vuonna saatu, vaan  ne olivat  ns. normaaleja eli keskikokoisia- ja osa pieniä.
Mangoldi kasvoi ihan mukavasti Kroatiasta tuoduista siemenistä , ja fenkolia viljeltiin lehtisatoa varten. Fenkoliakin meillä on kuivattu- ja pakastettu.

Kaiken kaikkiaan ihan jees-sato. Ei huippu, muttei ihan huonokaan. Ainoa, mikä täydellisesti epäonnistui, on salvia, joka ei suostunut nokkaansa nostamaan, vaikka aikaisempinia vuosina on siemenestä itänyt ihan komeasti.

Tähän loppuun vielä syyspäivän pimyteen tämä juuri kukkaan puhjennut hortensia kaupunkipihalta. Se on tavallinen terassihortensia, jonka rouva lykkäsi pihan perälle vuosi sitten, kun ei raaskinut heittää kompostiin. A vot! Sehän selvisi Pohjolan hyytävästä  talvesta. Aika kitukasvuinen se on, mutta teki kuitenkin yhden komean kukinnon!
Ja vinkkinä: syökää pihlajanmarjoja! Ne ovat varsinaisia terveyspommeja.



maanantai 21. elokuuta 2017

Satoa säilömässä




Kuivuri on hurissut monta päivää. Lehtikaalia, mangoldia, yrttejä, nokkosta, porkkanaa, sipulia...
Kylmästä keväästä ja alkukesästä huolimatta ainakin lehtivihannekset ja lehtikaalit ovat kasvaneet Siikajoen plantaasilla ihan hillittömästi.  Lehtikaalia on kuivattu, pakastettu, syöty. Ja taas kuivattu lisää. Pakastettu. Syöyty. Eikä se vain lopu. Omituinen kesä, siinä mielessä, ettei minkäänlaisia tuholaisia ole ollut
Keväällä 2016- siis vuosi sitten- Pohjois-Suomeen tulvahti monimiljoonainen kaalikoiparvi- jostain Venäjältä varmaan, mutta tänä vuonna niitä ei ole näkynyt.

Harvennusporkkanatkin ovat näin pieniä tässä heinäkuun loppupuolella. Pieniä, mutta sitäkin makoisampia. Monena vuonna olen tehnyt keittomaustesekoitusta, johon kuivaan sipulia, porkkanaa, yrttejä, lehtikaalia ja mangoldia.  Ja lipstikkaa. Selleriä ja fenkolia, jos olen niitä kasvattnut.  Tämä korvaa keitoissani liemikuution. Ei tarvitse käyttää glutamaattia ollenkaan!




Tässäpä näitä valmiita kuivattuja vihanneksia. Vasemmanpuoleisessa on  lehtikaalia; oikeanpuoleisessa tuo keittomauste: porkkanaa, sipulia, yrttejä, lipstikkaa.





Näin kauniita ovat kyssäkaalit tänä kesänä. Ei minkäänlaisia vioittumia tai tuholaisten jälkiä. Nämä on kylvetty siemenestä kesäkuun alussa. Taimikasvatuksesta olemme pehtoorin kanssa luopuneet ihan kokonaan. Peräti täällä Pohjois-Pohjanmaan rämeisillä alueilla kaalit kyllä ehtivät siemenestäkin.
Yksi siemenkylvön etuja on voimakas kasvu. Hontelon taimen kun istuttaa kasvimaahan, kestää muutama viikko, ennenkuin se toipuu muuttoshokista. Siispä kylvämme kaalit siemenestä tätänykyä.

Pehtoorit pellossa ja palsternakat lumen alla

Kuuma ja kuiva kesä takana, mutta siitä huolimatta juurekset kasvoivat tosi hyvin. Keskimäärin kerran viikossa ehdimme kastelemaan. Ru...