maanantai 24. huhtikuuta 2017

Räntää sataa vaakasuoraan, mutta tarhuri inventoi siemenvarastot!


Härkäpapuvillitys jatkuu surkeasta kevätsäästä huolimatta. Oulun korkeudella on vielä hiihtokelit, kun vappuun on vain  vajaa viikko. Eilen satoi räntää vaakasuoraan. Peipposet, yksinäinen mustarastas ja kuulemma töyhtöhypätkin ovat saapuneet. Ne sentään ovat optimisteja. Joka vuosi se kevät on kuitenkin tullut.
Näyttää kyllä siltä, että Valpurina ei vielä päästä kylvämään. Viime vuonna ensimmäiset kylvöt tehtiin vappuna.  Silloin kylvettiin porkkanat, palsternakat, härkäpavut ja salaatteja. Nyt on kylvöä odottelemassa kahdeksaa eri lajia plus sekalainen joukkio viimekesäisiä kuivattuja härkäpapuja. Reipas 600 grammaa! Viime syksynä pakastin ison osan sadosta ja pavut ovat riittäneet näihin päiviin saakka.


 
Porkkanansiemeniäkin on taas tullut hankituksi. Viimeiset omat porkkanat syötiin tammikuulla, joten pehtoorin kanssa päätettiin tuplata porkkananviljelysala. Kaupan luomuporkkanoita saattaa kyllä syödä, mutta ei-luomut ovat kyllä olleet kitkeriä. Viime kesän huippukasvaja oli Autumn King; valtavasta koosta huolimatta erittäin makea ja hyvin säilyvä porkkana.



Pensaspapuihin tykästyttiin pehtoorin kanssa viime kesänä. Ne kasvavat nätisti matalina mättäinä, ovat satoisia eivätkä tarvitse tukea. Aiempina vuosina olen papujakin taimikasvattanut, mutta laiskistunutko olen, kun en enää sitä viitsi tehdä. Helpompaa on kylvää pavut suoraan lämpimään maahan. Esikasvatetut taimet saavat aina jonkinmoisen shokin, kun ne istutetaan maahan luonnon armoille. Viime kesänä suorakylvö tuotti mainion tuloksen.


Entäs punajuuret sitten! Ihanaa, että punajuurireseptejä on melkein joka lehdessä ja punajuuri on kokenut revanssin. Minälkään en vielä muutamia vuosia sitten osannut käyttää punajuuria kuin etikkasäilykkeenä, mutta nykyään vain taivas on rajana; niin monikäyttöinen juures se on. Ei tarvitse talvella syödä lentotomaatteja tai vetisiä kurkkuja. Paljon enemmän ravinteita on kotimaisissa juureksissa- mausta puhumattakaan!
Jostain syystä Siikajoen maalla pitkulainen Cylindra-punajuuri ja polkkaraitainen Chiogga- punajuuri kasvavat tavallista pyöreää paremmin. Niitä siis tänäkin vuonna kylvetään. Raidallinen on siitäkin mukava, ettei se värjää muita ruuan  ainesosia.  Viime kesänä kokeiltiin ihanan oranssinkeltaista lajiketta sekä valkojuurikasta, jotka eivät mitenkään valtavan suuriksi kasvaneet, mutta olivat maukkaita ja mukavan värisiä.



Lehtikaalin kasvatus on myös riistäytynyt käsistä... Mielenkiinnolla odotamme, ovtko viime syksynä maahan kylvetyt Venäjän jättiläiset selvinneet talvesta.  Eri lajikkeet eroavat suuresti kasvunopeudeltaan ja maultaankin. Venäjän jättiläinen, Toskanan musta, Curly scarlet ja Dwarf green curled sekä Redbor kasvoivat viime vuonna hyvin -hillittömästä kaalikoi-invaasiosta huolimatta. Harsotkin kaaleilla oli niskassaan, mutta aina jostain reiästä tuholaiset löytävät perille. No; tänä vuonna  piti tietysti tilata muutamia ennen kokeilemattomia lajikkeita. Tuo netin ihmemaailma on niin vaarallinen...



Yksi lempijuureksistani on palsternakka. Monikäyttöisempää juuresta saa hakea. Se sopii makeisiin ja suolaisiin leivonnaisiin; leipätaikinaan, keitoksi, ranskalaisiksi, gratiiniksi. Melkeinpä mihin vain. Vaniljalla maustettu palsternakkakeitto vie kielen mennessään!
Persiljajuuri eli juuripersilja kasvaa meillä  vähän kituliaasti, mutta aina niitäkin siemeniä tarttuu mukaan. Sehän on koko kasvi käyttökelpoinen, joten periaatteessa ei oikastaan tarvitsisi kylvää lehtipersiljaa ollenkaan. Mutta  kun persiljan siemeniäkin on kolmea eri lajia tarttunut  kauppareissuilta mukaan...



Kyssäkaaliin olen tutustunut arviuolta kymmenisen vuotta sitten, ja tämä tuttavuus on varsin               ilahduttava. Kyssäkaali on maukas ja monikäyttöinen. Täällä pohjoisessa  sekin pitäisi                          taimikasvattaa, mutta meillä pehtoorin kanssa on nyt  parina vuonna kokeiltu suorakylvöä. Varsin        suuriksi eivät kaalit viime kesänä ehtineet, mutta jonkin verran saatiin satoa. Viime syksynä                 kylvimme kyssäkaalia yhden rivin ja nyt jännityksellä odotamme, nouseeko maasta suloisia                kyssäkaalitaimilapsia. Suorakylvönä aion kuitenkin nämä kolme lajia maahan laittaa. Jos on hyvä       kesä, ehtivät kasvaa ihan mukavasti ja elokuussa on -toivottavasti-  taas paniikki: mihin tämä kaikki    syötävä laitetaan!                                                                                                                                      



Tykkään myös retikasta, mutta sen viljely ei ole pehtoorin - ja minun- hanskassa. Jotakin sattuu aina: eivät idä; eivät kasva ; madot syövät. No;sitkeys on suomalainen hyve, joten saattaa olla, että retikkaa kokeillaan taas tänä kesänä.
Viljelyoppaissa neuvotaan kylvämään kiinankaalia kaalimaan ympärille. Kiinankaalin pitäisi sitten houketella kaikki kaalinsyöjätuholaiset luoksensa, ja muut kaalit saavat olla rauhassa. Enpä tiedä, onko tuo tarua vai totta, mutta nyt on hankittu kiinankaalin siemeniä ja kokeillaan, tepsiikö konsti.
Meillä on kaalipenkkeihin pistelty sipulia, valkosipulia ja samettikukkia ja hallaharso alkuun peitoksi, mutta ihan täydelliseen torjuntaan ei näilläkään konsteilla ole päästy. Kuitenkin lehtikaalimaa yleensä ehtii loppukesään mennessä toipua tuholaisten hyökkäyksistä.


Meillä asuu salaattisuursyömäri, joten salaatteja pitää kylvää paljon. Punasikuria, rukolaa, endiiviä, jäävuorisalaattia, parsasalaattia ynnä muuta. Nameniaakin on kokeiltu, samoin jääpäivikkiä,mutta en niihin kauhasti ihastunut. Suunnittelinkin kylvää salaatteja - ja pinaattia lähipäivinä muovilla              katettuun pieneen "tomaattikoppiin"- kunhan pehtoori saa ensin korjattua tomaattikopin katon, jonka  muovikate tuli tiensä päähän  ja hajosi. Vielä hankkimatta ovat mustajuuren ja amarantin siemenet     sekä sipulien istukkaat .    Kukkiakin kasvimaalle tietysti laitetaan: kehäkukkia, malvaa, krasseja,       samettikukkia ja ruiskukkia ainakin!                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                  
                                                                                                     

keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Joko on kevättä ilmassa?


Kevään ensimmäiset tulppaanit- meille ensimäiset- ja heti alkaa kihelmöidä: pimeän ja talven jälkeen tulee kevät! Ja valo!
Oulun pahimmillaan alle neljän tunnin valoisat hetket ovat hurjasti pidentyneet: nyt aurinko laskee vasta kolmen aikoihin, kun ennen joulua kolmelta oli jo sysipimeä. Kaamos on väistynyt Suomesta!
Lapsenlapsi ihmetteli sunnuntaina, kun  " aurinko paistaa eikä lumi olekaan vielä sulanut". Lapsikin automaattisesti liittää auringonpaisteen- jota kaamoksen aikaan ei todellakaan ole paljoa ollut- kesään. 



Keittiöön paistaa jo aamupäivän aurinko. pakkasta on mittarissa parikymmentä astetta, ja puuhella lämmittää mukavasti.
Hellalla porisee valkojuurikas-keltajuurikas-raitajuurikas-linssipata. Padassa ovatkin viimeiset punajuurikkaat. Porkkanat loppuivat joulun maissa, mutta kellarissa on vielä muutama palsternakka ja mustajuuri.

 Tämä pata on hillittömän hyvää ja helppo tehdä! Tässä ohje:
Lean linssipata...
laita linssit likoamaan (100g) veteen. Kuori pari kolme valkosipulin kynttä ja pari sipulia. Kuori ja paloittele muutama sata grammaa punajuuria ( tai porkkanaa, palsternakkaa, retikkaa, lanttua) .  Kuumenna kasarissa pari kolme rkl öljyä; lisää kuumaan öljyyn 1,5 rkl  mausteita: korinteria, kurkumaa, kardemummaa, pippuria, tai ras el hanout-mausteseosta tms. Kuumentele, että tuoksu irtoaa. Lisää silputut valkosipulin kynnet ja sipulit. Paistele vähän aikaa. Lisää juurekset ja paistele jonkin aikaa. Sitten pataan linssit, lipstikkaa, rosmariinia tms- tai kasvisliemikuutio- purkillinen paseerattua tomaattia, ruokalusikallinen hunajaa ja vettä sen verran, että kasvikset peittyvät. Hauduttele kannen alla tunteroinen. Tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa. Nauti!

Ensi kesän viljelyksiäkin on jo vähän suunniteltu ja inventoitu siemenvarastot.
Syksyllä tuntui, että porkkanoitakin on ihan hillittömästi, mutta  silti ne pääsivät loppumaan.
Tulevana kesänä porkkanaa laitetaan kasvamaan tuplamäärä. Viime kesän lajikkeista Autumn King oli  ihan huippu; kasvoi suureksi, maistui makealta ja säilyi hyvin. Purple Haze eli päältä violetti, sisältä oranssi          porkkana on myös erittäin makea ja hyvin säilyvä, muttei kasva niin isoksi kuin Autumn King.
      Siementilaukset laitettiin viikko sitten ja nyt odotellaan postia Englannista ja Hyötykasviyhdistykseltä.
Valkoinen punajuuri kasvaa hyvin ; on maukas eikä värjää. Ja polkkapunajuuri; raidallinen              sellainen      on myös hyvin kasvava ja maukas. Sekään ei värjää kaikkea punaiseksi. Viime kesänä   meillä kasvatettiin myös keltajuurikasta, joka on meheävän oranssinpunainen. Se ei suuren                suureksi            kasvanut, mutta oli tosi kaunis ja maukas. Suosittelen.
    





 


Pelargoneilla on nyt vaikeimmat ajat edessä. Valoa alkaa olla jo niin paljon, että kasvuhaluja olisi.
Tämä Diana Palmer on selvinnyt talvesta tosi hyvin, eikä se kaipaa oikeastaan muita toimenpiteitä, kuin lannoittamista.
Joka talvi on sama jännitysnäytelmä edessä; kuinka monta pelargonia uuvahtaa pimeään- ja vähän liian lämpimään. Meillä pelargonit talvehtivat lämmittömättömässä  huoneessa, ja nyt parina viime syksynä on ollut tosi lämmintä- ainakin pelargoneille liian lämmintä- aina marraskuulle saakka. Lämpötila pelargonihuoneessa on huidellut jossain neljäntoista asteen paikkeilla, ja se on näille hienohelmoille liikaa.  Ne yrittävät vain kasvaa ja vaikka kuinka on lisävaloa, ei se tahdo riittää. Tässä alapuolella näitä viime syksyn pistokkaita. Aina mietin, miten ihmeessä saa " pelargonit talvehtimaan paremmin pistokkaina", kun minulta se ei onnistu, ei.


Tuoksupelargonit kestävät hyvin talven; ainakin Westerlundin kukka ja seetrintuoksuinen Graveolens. Muskotintuoksuinen kuolla kupsahti viime talvena.


Pakkanen lauhtuu. Aamun kuudestatoista asteesta on jäljellä enää kahdeksan. Nyt hiihtolenkille ja sitten kylpyyn!


 




tiistai 15. marraskuuta 2016

Visiitillä Vilnassa

Annen kirkko Vilnan vanhassa kaupungissa


Pehtoorin kanssa vietettiin pitkä viikonloppu Vilnassa marraskuun alkupäivinä. Vilna on tosi kätevä matkakohde: matka Helsingistä Vilnaan on hiukkasen pitempi kuin Helsingistä Ouluun.
Vilnan vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde ja se on kätevän kokoinen: muutamassa päivässä ehtii hyvin kiertää vanhaa kaupunkia ristiin rastiin.


Vuoden 2015 alusta Liettuassa siirryttiin euroon, joten valuutankaan kanssa ei ole mitään ongelmia.
Vanha kaupunki on pullollaan ravintoloita, kahviloita, museoita ja kirkkoja.
Hintataso on meille suomalaisille hyvin kohtuullinen.



Liettuassa syödään paljon perunaa  ja possua. Ruoka on melko raskasta ja täyttävää. Perunaa tarjotaan pannukakkuina, keitettynä, paistettuna, krokantteina... Makkaroita, possua, hapankaalia; punajuurta ja piparjuurta lautasella on melkon tavallinen yhdistelmä.



Tässä lautasella paahdettua kalkkunaa ja hapankaalia sekä karpaloita, joita käytetään Liettuassa runsaasti.
Jälkiruuaksi sitten omenatorttua ja jäätelöä; nam!





Yksi perinneruuiasta on mustalaisen pannukakku: perunapannukakku, paistettua lihaa, sipulia, hapankermaa ja ehkä vähän piparjuurta. Täyttävää. Liettualaiset makkarat ovat myös maukkaita.
Salaatteja- paitsi perunasalaattia- ei hirveästi harrasteta- ainakaan meille ei sattunut kohdalle. Kasvispuolella pääroolissa ovat peruna, hapankaali ja punajuuri.
Vaikka ruoka on -ainakin minun mittapuuni mukaan - raskasta, ei ylipainoisia ihmisiä kyllä katukuvassa juuri näkynyt.



Keskieurooppalainen kahvilakulttuuri kukoistaa Vilnassa. Kahviloita on tuhkatiheään, ja niiden leivonnaiset ovat suussa sulavia. Kahden hengen kahvilakäynnistä selviää kuudella- seitsemällä eurolla!



Aiemmin en ole törmännyt näin huikeanväriseen barokkikirkkoon. Kirkkoja on jokaisen uskontosuunnan omia; samoin luostareita. Kirkot ovat yleisesti avoinna, eikä niihin peritä pääsymaksuja- niinkuin monessa muussa suurkaupungissa.
Vilna on asukasluvultaan Helsingin luokkaa. Liettuan kieli kuulostaa ainakin minun korviini vähän venäjältä tai puolalta. Itse liettualaiset sanovat sen olevan sukua latvian kielelle-jota tosin eivät ymmärrä. Ei kannata sanoa liettualaiselle, että hänen kielensä kuulostaa venäjältä; historiasta johtuen kanta-asukas saattaa loukkaantua. Nuoret puhuvat hyvää englantia; vanhempi väki vähemmän. Yhdellä liettuankielisellä sanalla voi jo kommunikoida: lausutaan atshii; tarkoittaa kiitos!   


Oopera on suosittua, vaikka se keskivertoliettualaiselle on kallista. Suomalaisittain ooppera-ja balettiliput ovat tosi edullisia, sillä parillakymmenellä eurolla saat huippupaikan oopperaan.
Esityksen väliajalla nautitaan hedelmiä ja kermavaahtoa tai kuumaa suklaata pikkukupista.
Kuulimme Verdin Don Caron ja Donizettin Lemmenjuoman, eikä esityksissä ollut moitteen sanaa. Varsinkin Don Carlon ohjaus oli vaikuttava.



Vilnan ooppera on rakennettu 70-luvulla ja tunnelmaltaan se on vähän pimeä ja synkkä.



Vanhan kaupungin vieressä on taiteilijakaupunginosa, joka on kovaa vauhtia nousemassa tärkeäksi gallerioineen, kahviloineen ja ravintoloineen. Vielä on paljon ränsistynyttä, mutta  vilkkaasti alueella remontoitiin.



Hotelleja on jokaisen kukkarolle sopivia; edullisimmillaan voit majoittua muutamalla kymmenellä eurolla.Me yövyimme hotelli Shakespearessa, jota kyllä pehtoorinkin mukaan voi hyvin suositella. Kaikki huoneet ovat erilaisia ja hotellin henkilökunta on ystävällistä .


Marraskuun sää oli Vilnassa yhtä tylsä kuin meillä täällä Suomessa. Niin mukava kokemus kaupunki oli, että pitänee yrittää matkustaa sinne  jonakin keväänä uudelleen!

tiistai 18. lokakuuta 2016

Herkkusuille




Syksyn viimeiset maatyöt alkavat olla pulkassa. Hyötyviljelijä pääsee pankole lepäämään ja keräämään voimia seuraavaa viljelykautta varten.  Ja nauttimaan työnsä tuloksista. Hyrisee tyytyväisyyttään, kun kellari pullistelee juureksista ja pakastimessa on täydellinen tungos, kun härkäpavut, lehtikaalit, mangoldit, amarantit, herneet ja ruotisellerit köllöttelevät kylmyydessä.
Viime kesä oli kasvun kannalta ihan mainio. Alkukesän paksuista tuholaispilvistä huolimatta lehtikaalit kasvoivat hienosti!  Kaverinahan niillä oli sipulia, samettikukkaa ja kehäkukkaa tuholaisia torjumassa. Keväällä kokeiltiin, miten siemenestä  suoraan kylvö onnistuu täällä Pohjois-Pohjanmaalla, ja kokeilu onnistui hyvin.
Taas piti kokeilla jotain uutta, joten  nyt syksylläkylvettiin kaksi riviä venäläistä jättiläistä ( ei Putinia), vaan maukasta lehtikaalta. Kokeeksi maahan pistettiin myös rivi porkkanaa , ja vähän pinaattia. Saas nähdä!



Porkkanoista tuli tosi isoja. Pelkällä ruohosilpulla ja hevosendynsöllä. Tämä komistus on pehtoori, jolla on käsissään ihan mahtava porkkanlajike, Autumn King. Kasvaa, maistuu makealle, eikä halkeile.Suurimmat porkkanat painoivat yli puoli kiloa; reilusti. Enkä yhtään kehu...




Punainen porkkana; olikohan Atomic Red, tahtoi halkeilla. Ihan violetti Purple Haze kasvoi kohtalaisesti, muttei tuottanut tällaiia jättiläisiä kuin tämä syksyn kuningas.



Mustajuurta ollaan pehtoorin kanssa kasvatettu kuutisen vuotta, ja joka kesä on jännitystä ilmassa: itääkö, kasvaako; haarooko, kukkiiko... Tänä kesänä iti hyvin ja kasvoi hyvin. Kasvuaika on kyllä aika pitkä: siemenet kylvettiin 30.4, ja sato korjattiin lokakuun puolella , eli yli viisi kuukautta sai tämä herkku kasvaa. Nyt parina keväänä on liotettu siemeniä vuorokauden verran ennen kylvöä, ja se taitaa olla poppakonsti parempaan itämiseen.
Mustajuuri on kyllä verraton herkku! Pannulle voita, pari valkosipulin kynttä, kuivattua tai tuoretta rosmariinia tai salviaa, ja juuret paistumaan. Päälle vähän mustapippuria myllystä ja hitunen suolaa, ja paistellaan kypsäksi. Yksinkertainen, ihana herkku!






 Palsternakkoja tässä; ei mitään turnipseja!  Huokaus pääsi, kun näitä kaivettiin ylös. Harmittaa vietävästi, kun kaupoista ei tahdo saada kunnollisia palsternakkoja, vaan muoviin käärittyjä, onnettomia olioita. Palsternakkakin on aivan mainio juures; passaa melkein mihin vain ja on niin aromaattinen ja maukas, että oksat pois!
Jos törmäät palsternakkoihin, kokeile tehdä siitä kakkua-piirakkaa. Tässä hyvä ohje:


                                    LEAN PASLTERNAKKAPIIRAKKA
7.5 dl palsternakkaa ( tai porkkanaa)  raastettuna
5 dl sokeria
3,5 dl öljyä ( rypsi)
4 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
1 tl suolaa
3 tl kanelia ( kardemummaakin voi lisätä)
2,5 dl pähkinärouhetta tai kookoshiutaleita
1 tl vaniljaa
Sekoita ainekset keskenään. Levitä joko isoon vuokaan tai uunipellille ja paista n. 175 astetta n. 45 minuuttia.
Kuorrutus:
110g voita
200 g tuorejuustoa
5- 7 dl tomusokeria
Sekoita keskenään  ja levitä jäähtyneen piirakan päälle. Nauti!




 Vähän inhorelaistinen kuva, mutta totuus on karu. Hevosen dynsö tässä kasvimaalla saa muhia talven yli, ja keväällä sitten levitellään  palanut lanta kasvimaahan.  Viime vuosina ollaan pehtoorin kanssa vähän oikaistu ja turhaa kärräämitä välttääksemme emme enää kanna naatteja yms. kompostiin, vaan levitämme kasvimaalle. Talvi tekee tehtävänsä, ja ravinteet vapautuvat suoraan maahan. Suosittelen!



 Valkosipulin istukkaat pääsivät myöskin maahan, ja valkosipulipenkit peitettiin kunnon lehti- ja vihersilppukerroksella eli saivat täkin niskaan. Meillä on kokeiltu useampaa lajiketta ja nyt maahan pääsivät Ziemial  ( peräisin Tarton kauppahallista); ranskalainen Germidour, joka on ihan uusi tuttavuus , ja vielä jokin nimetön , ihan valkoinen kanta, jota kutsumme nimellä Rovaniemi  ( se kun tuli sieltä).



torstai 6. lokakuuta 2016

Taas se on täällä


Ensimmäinen pakkasaamu tulee aina yllätyksenä- vaikka kuinka seuraisi säätiedotuksia ja netin sääpalveluita. Jostain ihme syystä ei millään haluaisi antaa periksi- että taas se on täällä; kylmä ja pimeä. Siperiankärhö innostui kukkimaan uudelleen. Ensimmäiset kukat se teki kesäkuun alussa ja nyt pienemmän kukkaloiston.
Pehtoori ja pehtooritar alkavat valmistautua viimeisiin syysistutuksiin ja sadonkorjuuseen. Pääosa juureksista on vielä maassa Siikajoella.
Siellä odottavat porkkanat, punajuuret, palsternakat ja mustajuuret. Viikonloppuna istutetaan myös ensimmäinen erä valkosipulia.


  Puutarhurin varpaatkin pilkistävät kuvasta! Pakkanen oli koristellut purppuraisen lehtikaalin sokerikuorrutuksella.  Mikä lie joissakin kasveissa, kun ne eivät ole millänsäkään pakkasista? Lehtikaalin maku vain paranee, kun pakkanen on päässyt sitä hiukan puraisemaan. Pelargoneista osa oli vielä ulkona, ja vaikka mittari kävi miinus viidessä asteessa, eivät ne olleet paleltuneet.

Rohtopähkämö ja Mirrinminttu saivat kauniin jääkuorrutuksen.
En tunne lintujen elämää enkä tapoja tarkemmin, mutta ihan selvästi talitintit ainakin leikkivät hippasta lähipuissa. Niitä on pieni parvi ja ne lehahtelevat toistensa perässä ja sirkuttavat villisti. Tämän kesän toinen poikue varmaan, sillä kotipihan pöntössä pesi talitintti kahteen otteeseen.
Olen aina luullut, ettei syksyllä kuule juuri minkään linnun laulua, mutta ilmeisesti muuttomatkalla olleet - kottaraiset?- järjestivät melkoisen konsertin tässä männä viikolla useampana päivänä.

Täällä pohjoisessa koivujen ruska jäi kovin vaisuksi jonkin sienitaudin takia. Vaahteranlehdilläkin on jotain häikkää, mutta kauniin keltaisia ne ovat silti.
Vuosi vuodelta marras-joulukuun pimeys pelottaa  aina vain enemmän. Hämärää on muutama tunti päiväsydännä; aurinkoa ei näe pitkään aikaan. Onneksi on kynttilät; tuli puuhellassa ja Händelin musiikki! Niiden avulla selviää taas kevääseen. Sitä paitsi pieni lepo puutarhanhoidosta on kyllä ihan paikallaan!
Tammikuussa sitten aletaan plärätä siemenluetteloita- että mitähän sitä taas viljeltäisiin!

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Pelkkää nautintoa!

Voi tätä fenkolia; se on ihan hurmaava! Nauttii elämästään ruohokatteen ja olkisilpun alla. Aiempina vuosina kasvatin fenkolin taimia, mutta ne olivat surkeita, ohuita  ruippanoita, jotka saivat aina shokin, kun ne istutettiin kasvimaahan, joten päätin kokeilla tänä vuonna suoraan siemenestä kasvattamista. Hyvinhän tämä onnistui!
Fenkolin käytän ihan kokonaan; lehtiä voi silputa salaattiin, keittoihin, patoihin, mihin nyt vain keksii. Maku on hieno. Ei haittaa, vaikkei suuria mukuloita tulisikaan.
Meidän pohjoisen eläjien onneksi yrttien ja aromivihannesten maut ovat voimakkaat pitkien, valoisien öiden ansiosta. Valkosipulistakin tulee pohjoisessa aromaattisempaa kuin etelässä.

Jotain uutta pitää pienviljelijän joka vuosi kokeilla. Tänä kesänä kasvatin sitten ruotisellerin taimia, jotka muistuttivat hentoja heiniä, kun ne istutettiin maahan. Niin vain ovat nekin vötristyneet komeiksi ja maukkaiksi herkuiksi. Pitää vielä tänä kesänä kokeilla voissa haudutettua ruotiselleriä.


Kasvitarhassa pitää aina olla kukkia. Ruiskaunokin monivärisekoitus on kyllä aika hurmaava. pehtoorin kanssa muisteltiin entisiä aikoja, jolloin ruiskukkaa kasvoi viljapelloissa . Ei kasva enää ei. On hävinnyt moni muukin luonnokukkalaji; eläimistä puhumattakaan. Missä ovat kottaraiset? Varpusetkin ovat vähentyneet.

 Tässä tämä inkojen ihme; amarantti, joka tätä kirjoittaessani lienee jo parimetrinen. Sitä voi pitää saavutuksena, sillä viime kesänä amarantti ei suostunut edes itämään, kun oli niin kylmää ja märkää.
Amarantista saa ihanaa lisuketta muhennettuna. Samalla ohjeella voi nauttia pinaattia, lehtikaalia, punajuuren naatteja- jopa palsamia- mitä vain vihreitä lehtivihanneksia. Olen tainnut tämän ohjeen jakaa aiemminkin, muttei varmaan haittaa, vaikka se tulee tässä uudestaan:
pinaatin voit nopeasti ryöpätä- lehtikaalinkin( muista poistaa kovat lehtiruodit kaalista!).
Pilko, silppua pari kynttä valkosipulia; kuullota öljyssä valkosipulia ja pari fenkolin siementä, jos haluat. Sekaan lehtivihannekset; hauduttele  vähän aikaa; mausta suolalla, pippurilla ja hitusella sokeria. Balsamicoakin voi vähän laittaa, jos haluat hapokkuutta. Sitten vain nautitaan. Suojaravinteita saat roppakaupalla; samoin kuituja, mutta kaloreita vain vähän.


Tässäpä oivat kesäkeiton ainekset. Monella lienee yksi ällötysmakumuisto kesäkeitto, jossa maitoliemessä uiskentelee pari porkkananpalasta ja hernettä, sekä kukkakaalia.
Meidän kesäkeittomme maistuu taatusti kesältä ja hyvältä!
Onhan tietysti luksusta, kun tekee ruokaa suoraan kasvimaalta tuoduista vihanneksista ja yrteistä, mutta kaupastakin saa hyviä vihanneksia. Porkkanaa, sipulia, kesäkurpitsaa, kyssäkaalia, fenkolia, herneitä; lisäksi yrttejä; pari desiä kermaa, vähän voita, suolaa ja pippuria. Perunoita myös, jos haluat.
Eli: kuullottele vihanneksia ja kasviksia voissa- tai öljyssä; lisää lipstikkaa- tai kasvisliemikuutio; sen verran vettä, että justiinsa sattumat peittyvät. Vähän aikaa keittele; suolaa, pippuroi; lisää pari desiä kermaa ja lopuksi silputut yrtit- tilliä,persiljaa, meiramia, timjamia... Maista ; lisää ripaus sokeria- ja ehkä nokare voita. Nam!

 Tässä köllöttelee pallokurpitsa; olikohan Tondo Chiaro di Nizza?
Tänä kesänä näyttää tämäkin hitaampi lajike ehtivän . Tavallinen zucchini teki viikossa 3,3 kiloisen mötkäleen.


Kuten arvata saattaa, meillä syödään pääasiassa kasvisruokaa. Papujen kausi ei vielä ole alkanut, mutta ennakkotiedot lupaavat melkoista papusatoa. Onneksi pehtoori ei valita, vaan syö kiltisti, mitä eteen laitetaan.  Joskus, kun ruoka on ollut erikoisen hyvää, hän esittää kainon toiveen, että saisi juuri samanlaista ruokaa toisenkin kerran. harvemmin kyllä käy näin...

Wienin purppura; kyssäkaali siis. Koko kasvi syötävä. Kylvetty vapun aattona. Kasvimaan persoonallisuuksia tämäkin. Helppo kasvattaa; suosittelen!

Samettikukkia tuholaistorjujina; ruotiselleriä, lehtikaalia ja punasipulia. Sekapenkit ovat paitsi kauniita, myös hyödyllisiä. Sipulit ja samettikukat torjuvat tuholaisia; ovat kauniita ja samettikukkaakin voi käyttää yrttinä. Tänä keväänä idästä tuli hurjia kaalikoipilviä, jotka laskeutuivat meidänkin viljelyksillemme. Kaalit näyttävät kuitenkin toipuneen hyökkäyksestä hyvin, ja torjujakasvit ovat varmaan jonkin verran estäneet hyökkäyksiä.