maanantai 24. huhtikuuta 2017

Räntää sataa vaakasuoraan, mutta tarhuri inventoi siemenvarastot!


Härkäpapuvillitys jatkuu surkeasta kevätsäästä huolimatta. Oulun korkeudella on vielä hiihtokelit, kun vappuun on vain  vajaa viikko. Eilen satoi räntää vaakasuoraan. Peipposet, yksinäinen mustarastas ja kuulemma töyhtöhypätkin ovat saapuneet. Ne sentään ovat optimisteja. Joka vuosi se kevät on kuitenkin tullut.
Näyttää kyllä siltä, että Valpurina ei vielä päästä kylvämään. Viime vuonna ensimmäiset kylvöt tehtiin vappuna.  Silloin kylvettiin porkkanat, palsternakat, härkäpavut ja salaatteja. Nyt on kylvöä odottelemassa kahdeksaa eri lajia plus sekalainen joukkio viimekesäisiä kuivattuja härkäpapuja. Reipas 600 grammaa! Viime syksynä pakastin ison osan sadosta ja pavut ovat riittäneet näihin päiviin saakka.



Porkkanansiemeniäkin on taas tullut hankituksi. Viimeiset omat porkkanat syötiin tammikuulla, joten pehtoorin kanssa päätettiin tuplata porkkananviljelysala. Kaupan luomuporkkanoita saattaa kyllä syödä, mutta ei-luomut ovat kyllä olleet kitkeriä. Viime kesän huippukasvaja oli Autumn King; valtavasta koosta huolimatta erittäin makea ja hyvin säilyvä porkkana.



Pensaspapuihin tykästyttiin pehtoorin kanssa viime kesänä. Ne kasvavat nätisti matalina mättäinä, ovat satoisia eivätkä tarvitse tukea. Aiempina vuosina olen papujakin taimikasvattanut, mutta laiskistunutko olen, kun en enää sitä viitsi tehdä. Helpompaa on kylvää pavut suoraan lämpimään maahan. Esikasvatetut taimet saavat aina jonkinmoisen shokin, kun ne istutetaan maahan luonnon armoille. Viime kesänä suorakylvö tuotti mainion tuloksen.


Entäs punajuuret sitten! Ihanaa, että punajuurireseptejä on melkein joka lehdessä ja punajuuri on kokenut revanssin. Minälkään en vielä muutamia vuosia sitten osannut käyttää punajuuria kuin etikkasäilykkeenä, mutta nykyään vain taivas on rajana; niin monikäyttöinen juures se on. Ei tarvitse talvella syödä lentotomaatteja tai vetisiä kurkkuja. Paljon enemmän ravinteita on kotimaisissa juureksissa- mausta puhumattakaan!
Jostain syystä Siikajoen maalla pitkulainen Cylindra-punajuuri ja polkkaraitainen Chiogga- punajuuri kasvavat tavallista pyöreää paremmin. Niitä siis tänäkin vuonna kylvetään. Raidallinen on siitäkin mukava, ettei se värjää muita ruuan  ainesosia.  Viime kesänä kokeiltiin ihanan oranssinkeltaista lajiketta sekä valkojuurikasta, jotka eivät mitenkään valtavan suuriksi kasvaneet, mutta olivat maukkaita ja mukavan värisiä.



Lehtikaalin kasvatus on myös riistäytynyt käsistä... Mielenkiinnolla odotamme, ovtko viime syksynä maahan kylvetyt Venäjän jättiläiset selvinneet talvesta.  Eri lajikkeet eroavat suuresti kasvunopeudeltaan ja maultaankin. Venäjän jättiläinen, Toskanan musta, Curly scarlet ja Dwarf green curled sekä Redbor kasvoivat viime vuonna hyvin -hillittömästä kaalikoi-invaasiosta huolimatta. Harsotkin kaaleilla oli niskassaan, mutta aina jostain reiästä tuholaiset löytävät perille. No; tänä vuonna  piti tietysti tilata muutamia ennen kokeilemattomia lajikkeita. Tuo netin ihmemaailma on niin vaarallinen...



Yksi lempijuureksistani on palsternakka. Monikäyttöisempää juuresta saa hakea. Se sopii makeisiin ja suolaisiin leivonnaisiin; leipätaikinaan, keitoksi, ranskalaisiksi, gratiiniksi. Melkeinpä mihin vain. Vaniljalla maustettu palsternakkakeitto vie kielen mennessään!
Persiljajuuri eli juuripersilja kasvaa meillä  vähän kituliaasti, mutta aina niitäkin siemeniä tarttuu mukaan. Sehän on koko kasvi käyttökelpoinen, joten periaatteessa ei oikastaan tarvitsisi kylvää lehtipersiljaa ollenkaan. Mutta  kun persiljan siemeniäkin on kolmea eri lajia tarttunut  kauppareissuilta mukaan...



Kyssäkaaliin olen tutustunut arviuolta kymmenisen vuotta sitten, ja tämä tuttavuus on varsin               ilahduttava. Kyssäkaali on maukas ja monikäyttöinen. Täällä pohjoisessa  sekin pitäisi                          taimikasvattaa, mutta meillä pehtoorin kanssa on nyt  parina vuonna kokeiltu suorakylvöä. Varsin        suuriksi eivät kaalit viime kesänä ehtineet, mutta jonkin verran saatiin satoa. Viime syksynä                 kylvimme kyssäkaalia yhden rivin ja nyt jännityksellä odotamme, nouseeko maasta suloisia                kyssäkaalitaimilapsia. Suorakylvönä aion kuitenkin nämä kolme lajia maahan laittaa. Jos on hyvä       kesä, ehtivät kasvaa ihan mukavasti ja elokuussa on -toivottavasti-  taas paniikki: mihin tämä kaikki    syötävä laitetaan!                                                                                                                                      



Tykkään myös retikasta, mutta sen viljely ei ole pehtoorin - ja minun- hanskassa. Jotakin sattuu aina: eivät idä; eivät kasva ; madot syövät. No;sitkeys on suomalainen hyve, joten saattaa olla, että retikkaa kokeillaan taas tänä kesänä.
Viljelyoppaissa neuvotaan kylvämään kiinankaalia kaalimaan ympärille. Kiinankaalin pitäisi sitten houketella kaikki kaalinsyöjätuholaiset luoksensa, ja muut kaalit saavat olla rauhassa. Enpä tiedä, onko tuo tarua vai totta, mutta nyt on hankittu kiinankaalin siemeniä ja kokeillaan, tepsiikö konsti.
Meillä on kaalipenkkeihin pistelty sipulia, valkosipulia ja samettikukkia ja hallaharso alkuun peitoksi, mutta ihan täydelliseen torjuntaan ei näilläkään konsteilla ole päästy. Kuitenkin lehtikaalimaa yleensä ehtii loppukesään mennessä toipua tuholaisten hyökkäyksistä.


Meillä asuu salaattisuursyömäri, joten salaatteja pitää kylvää paljon. Punasikuria, rukolaa, endiiviä, jäävuorisalaattia, parsasalaattia ynnä muuta. Nameniaakin on kokeiltu, samoin jääpäivikkiä,mutta en niihin kauhasti ihastunut. Suunnittelinkin kylvää salaatteja - ja pinaattia lähipäivinä muovilla              katettuun pieneen "tomaattikoppiin"- kunhan pehtoori saa ensin korjattua tomaattikopin katon, jonka  muovikate tuli tiensä päähän  ja hajosi. Vielä hankkimatta ovat mustajuuren ja amarantin siemenet     sekä sipulien istukkaat .    Kukkiakin kasvimaalle tietysti laitetaan: kehäkukkia, malvaa, krasseja,       samettikukkia ja ruiskukkia ainakin!                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                  
                                                                                                     

2 kommenttia:

  1. Hyvä varasto siemeniä. Jos jotain sattuisi vielä puuttumaan, mulla on blogissani siemenarvonta. Heh, he. Härkäpapuja kylvin minäkin. Joka vuosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Pitää käydä osallistumassa arvontaasi. Jotenkin tämä siemenhomma aina riistäytyy käsistä.

      Poista