perjantai 14. heinäkuuta 2017

Teetä timjamista



Ruusun terälehtiä, maahumalan, syreenin  ja timjamin kukkia. Niistä tulee ihanaa teetä. Sekaan vähän kuivattuja koivunlehtiä; varsinkin jos turvottaa- niinkuin aina  silloin tällöin tekee.
 Tämä kesä on kyllä ollut varsin kummallinen. Edellisinä vuosina tähän aikaan on pehtoori saanut kerätä kasvimaalta porkkanoita, pieniä sipuleita ja punajuuria. Tänä vuonna ensimmäiset porkkanat saadaan varmaan vasta heinäkuun lopulla- elokuun alussa . 
Eipä ole ennen sattunutkaan, että porkkanaa on pitänyt kylvää uudestaan, kun se on itänyt niin heikosti. Sama on herneiden kanssa. Vain muutama sieltä täältä noussut. Mutta lehtikaali senkuin porskuttaa! Viime syksynä kylvetyistä siemenistä itivät varmaan kaikki, ja harvennustaimia on jo pakastettu ja syöty runsaasti. Samoin keväällä kylvetyt kaalit ovat kasvaneet erinomaisesti. Pehtoorin kanssa päätettiinkiin siirtyä syyskylväjiksi. Ainakin kaikki lehtikaalit- kyssäkaalit myös - kylvetään syksyllä. Talvehtineista siemenistä kasvavat taimet ovat potria ja voimakkaita sisällä esikasvatettuihin verrattuna.
Syksyllä kylvetyt porkkana ja pinaatti eivät sen sijaan nokkaansa näyttäneet. Mikä lie- puutarhaoppaiden mukaan porkkanan syyskylvö kannattaa. Mitenkähän on palsternakan laita? Tänä syksynä kokeillaan sitäkin. Mustajuurta varmaan myös.



 Posliinirouva tässä toimii päällystönä ja vahtii kuivumaan laitettuja koivun lehtiä. Niitä on mukava hyödyntää sekä teenä että löylyvedessä- pieneen pussukkaan pakattuna. Niistä tulee saunaan ihana koivun tuoksu. Kunhan vielä saisi niitä pikku pussukoita aikaiseksi... Kun on olevinaan tuhat ja sata tekemätöntä hommaa, ja hirveä kiire  koko ajan. Pihassa ja puutarhassa on joka puolella erilaisia askareita, niin että pehtoorin rouva pyörii siellä aamuvarhaisesta iltamyöhään.
Nyt piti vielä istuttaa tomaattikoppiin viisi kappaletta tomaatintaimia, jonka lajikkeesta ei ole mitään tietoa. Eräs kauppaketju möi kahdelle eurolla kassillisen taimia. Niitähän oli ihan pakko ostaa!



Syreeninkukkia heinäkuussa ? Harvemmin. Juhannusruusukin kukkii vasta nyt, kun juhannuksesta on pian neljä viikkoa. Tämä kesä vain tuntuu karkaavan käsistä.  Kesää odottellessa on mennyt monta viikkoa. Kun vain osaisi elää tässä ja nyt; ei haikaillen sitten kun- elämää.



Pakko laittaa tähän kuva vihreästä täkistä.. Tämän kuvan otosta on kolmisen viikkoa, ja kuvassa on keväällä kylvettyjä lehtikaaleja. Ne nauttivat vihreästä peitostaan kovasti. Kasvuharsoakaan ei ole niiden peittona, ja tuholaisia ei viime vuoden tapaan ole näkynyt ollenkaan. Toivottavasti ei näykään!





Timjami viihtyy täällä Oulun korkeudella ihan hyvin maanpeitekasvina. Joinakin vähälumisina talvina se on paleltunut pahasti, mutta loppukesään mennessä aina toipunut. Meillä kasvaa tätä yhtä lajiketta, joka lienee jokin sitruunatimjami. Tuoksuu ja maistuu hyvälle! Kukkien lisäksi kuivatan lehtiäkin talven varalle, mutta tuoreena sitä saa pihalta ainakin lokakuun loppuun asti.




Tässä ihana väriyhdistelmä! Luonto on rohkea ja kaikki värit sopivat yhteen. Kesäisiä hellepäiviä toivottelen Sinulle, lukijani