tiistai 18. lokakuuta 2016

Herkkusuille




Syksyn viimeiset maatyöt alkavat olla pulkassa. Hyötyviljelijä pääsee pankole lepäämään ja keräämään voimia seuraavaa viljelykautta varten.  Ja nauttimaan työnsä tuloksista. Hyrisee tyytyväisyyttään, kun kellari pullistelee juureksista, ja pakastimessa on täydellinen tungos, kun härkäpavut, lehtikaalit, mangoldit, amarantit, herneet ja ruotisellerit köllöttelevät kylmyydessä.
Viime kesä oli kasvun kannalta ihan mainio. Alkukesän paksuista tuholaispilvistä huolimatta lehtikaalit kasvoivat hienosti!  Kaverinahan niillä oli sipulia, samettikukkaa ja kehäkukkaa tuholaisia torjumassa. Keväällä kokeiltiin, miten siemenestä  suoraan kylvö onnistuu täällä Pohjois-Pohjanmaalla, ja kokeilu onnistui hyvin.
Taas piti kokeilla jotain uutta, joten  nyt syksyllä kylvettiin kaksi riviä venäläistä jättiläistä ( ei Putinia), vaan maukasta lehtikaalta. Kokeeksi maahan pistettiin myös rivi porkkanaa , ja vähän pinaattia. Saas nähdä!



Porkkanoista tuli tosi isoja. Pelkällä ruohosilpulla ja hevosendynsöllä. Tämä komistus on pehtoori, jolla on käsissään ihan mahtava porkkanlajike, Autumn King. Kasvaa, maistuu makealle, eikä halkeile.Suurimmat porkkanat painoivat yli puoli kiloa; reilusti. Enkä yhtään kehu...




Punainen porkkana; olikohan Atomic Red, tahtoi halkeilla. Ihan violetti Purple Haze kasvoi kohtalaisesti, muttei tuottanut tällaisia jättiläisiä kuin tämä syksyn kuningas.



Mustajuurta ollaan pehtoorin kanssa kasvatettu kuutisen vuotta, ja joka kesä on jännitystä ilmassa: itääkö, kasvaako; haarooko, kukkiiko... Tänä kesänä iti hyvin ja kasvoi hyvin. Kasvuaika on kyllä aika pitkä: siemenet kylvettiin 30.4, ja sato korjattiin lokakuun puolella .Siis yli viisi kuukautta sai tämä herkku kasvaa. Nyt parina keväänä on liotettu siemeniä vuorokauden verran ennen kylvöä, ja se taitaa olla poppakonsti parempaan itämiseen.
Mustajuuri on kyllä verraton herkku! Pannulle voita, pari valkosipulin kynttä, kuivattua tai tuoretta rosmariinia tai salviaa, ja juuret paistumaan. Päälle vähän mustapippuria myllystä ja hitunen suolaa, ja paistellaan kypsäksi. Yksinkertainen, ihana herkku!






 Palsternakkoja tässä; ei mitään turnipseja!  Huokaus pääsi, kun näitä kaivettiin ylös. Harmittaa vietävästi, kun kaupoista ei tahdo saada kunnollisia palsternakkoja, vaan muoviin käärittyjä, onnettomia olioita. Palsternakkakin on aivan mainio juures; passaa melkein mihin vain ja on niin aromaattinen ja maukas, että oksat pois!

Jos törmäät palsternakkoihin, kokeile tehdä siitä kakkua-piirakkaa. Tässä hyvä ohje:


                                    LEAN PASLTERNAKKAPIIRAKKA
7.5 dl palsternakkaa ( tai porkkanaa)  raastettuna
5 dl sokeria
3,5 dl öljyä ( rypsi)
4 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
1 tl suolaa
3 tl kanelia ( kardemummaakin voi lisätä)
2,5 dl pähkinärouhetta tai kookoshiutaleita
1 tl vaniljaa
Sekoita ainekset keskenään. Levitä joko isoon vuokaan tai uunipellille ja paista n. 175 astetta n. 45 minuuttia.

Kuorrutus:
110g voita
200 g tuorejuustoa
5- 7 dl tomusokeria
Sekoita keskenään  ja levitä jäähtyneen piirakan päälle. Nauti!




 Vähän inhorelaistinen kuva, mutta totuus on karu. Hevosen dynsö tässä kasvimaalla saa muhia talven yli, ja keväällä sitten levitellään  palanut lanta kasvimaahan.  Viime vuosina ollaan pehtoorin kanssa vähän oikaistu ja turhaa kärräämitä välttääksemme emme enää kanna naatteja yms. kompostiin, vaan levitämme kasvimaalle. Talvi tekee tehtävänsä, ja ravinteet vapautuvat suoraan maahan. Suosittelen!




 Valkosipulin istukkaat pääsivät myöskin maahan, ja valkosipulipenkit peitettiin kunnon lehti- ja vihersilppukerroksella eli saivat täkin niskaan. Meillä on kokeiltu useampaa lajiketta ja nyt maahan pääsivät Ziemial  ( peräisin Tarton kauppahallista); ranskalainen Germidour, joka on ihan uusi tuttavuus , ja vielä jokin nimetön , ihan valkoinen kanta, jota kutsumme nimellä Rovaniemi  ( se kun tuli sieltä).



torstai 6. lokakuuta 2016

Taas se on täällä



Ensimmäinen pakkasaamu tulee aina yllätyksenä- vaikka kuinka seuraisi säätiedotuksia ja netin sääpalveluita. Jostain ihme syystä ei millään haluaisi antaa periksi- että taas se on täällä; kylmä ja pimeä. Siperiankärhö innostui kukkimaan uudelleen. Ensimmäiset kukat se teki kesäkuun alussa ja nyt pienemmän kukkaloiston.
Pehtoori ja pehtooritar alkavat valmistautua viimeisiin syysistutuksiin ja sadonkorjuuseen. Pääosa juureksista on vielä maassa Siikajoella.
Siellä odottavat porkkanat, punajuuret, palsternakat ja mustajuuret. Viikonloppuna istutetaan myös ensimmäinen erä valkosipulia.



  Puutarhurin varpaatkin pilkistävät kuvasta! Pakkanen oli koristellut purppuraisen lehtikaalin sokerikuorrutuksella.  Mikä lie joissakin kasveissa, kun ne eivät ole millänsäkään pakkasista? Lehtikaalin maku vain paranee, kun pakkanen on päässyt sitä hiukan puraisemaan. Pelargoneista osa oli vielä ulkona, ja vaikka mittari kävi miinus viidessä asteessa, eivät ne olleet paleltuneet.




Rohtopähkämö ja Mirrinminttu saivat kauniin jääkuorrutuksen.
En tunne lintujen elämää enkä tapoja tarkemmin, mutta ihan selvästi talitintit ainakin leikkivät hippasta lähipuissa. Niitä on pieni parvi ja ne lehahtelevat toistensa perässä ja sirkuttavat villisti. Tämän kesän toinen poikue varmaan, sillä kotipihan pöntössä pesi talitintti kahteen otteeseen.
Olen aina luullut, ettei syksyllä kuule juuri minkään linnun laulua, mutta ilmeisesti muuttomatkalla olleet - kottaraiset?- järjestivät melkoisen konsertin tässä männä viikolla useampana päivänä.



Täällä pohjoisessa koivujen ruska jäi kovin vaisuksi jonkin sienitaudin takia. Vaahteranlehdilläkin on jotain häikkää, mutta kauniin keltaisia ne ovat silti.
Vuosi vuodelta marras-joulukuun pimeys pelottaa  aina vain enemmän. Hämärää on muutama tunti päiväsydännä; aurinkoa ei näe pitkään aikaan. Onneksi on kynttilät; tuli puuhellassa ja Händelin musiikki! Niiden avulla selviää taas kevääseen. Sitä paitsi pieni lepo puutarhanhoidosta on kyllä ihan paikallaan!
Tammikuussa sitten aletaan plärätä siemenluetteloita- että mitähän sitä taas viljeltäisiin!