tiistai 15. marraskuuta 2016

Visiitillä Vilnassa

Annen kirkko Vilnan vanhassa kaupungissa


Pehtoorin kanssa vietettiin pitkä viikonloppu Vilnassa marraskuun alkupäivinä. Vilna on tosi kätevä matkakohde: matka Helsingistä Vilnaan on hiukkasen pitempi kuin Helsingistä Ouluun.
Vilnan vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohde ja se on kätevän kokoinen: muutamassa päivässä ehtii hyvin kiertää vanhaa kaupunkia ristiin rastiin.



Vuoden 2015 alusta Liettuassa siirryttiin euroon, joten valuutankaan kanssa ei ole mitään ongelmia.
Vanha kaupunki on pullollaan ravintoloita, kahviloita, museoita ja kirkkoja.
Hintataso on meille suomalaisille hyvin kohtuullinen.



Liettuassa syödään paljon perunaa  ja possua. Ruoka on melko raskasta ja täyttävää. Perunaa tarjotaan pannukakkuina, keitettynä, paistettuna, krokantteina... Makkaroita, possua, hapankaalia; punajuurta ja piparjuurta lautasella on melkon tavallinen yhdistelmä.




Tässä lautasella paahdettua kalkkunaa ja hapankaalia sekä karpaloita, joita käytetään Liettuassa runsaasti.
Jälkiruuaksi sitten omenatorttua ja jäätelöä; nam!








Yksi perinneruuiasta on mustalaisen pannukakku: perunapannukakku, paistettua lihaa, sipulia, hapankermaa ja ehkä vähän piparjuurta. Täyttävää. Liettualaiset makkarat ovat myös maukkaita.
Salaatteja- paitsi perunasalaattia- ei hirveästi harrasteta- ainakaan meille ei sattunut kohdalle. Kasvispuolella pääroolissa ovat peruna, hapankaali ja punajuuri.
Vaikka ruoka on -ainakin minun mittapuuni mukaan - raskasta, ei ylipainoisia ihmisiä kyllä katukuvassa juuri näkynyt.




Keskieurooppalainen kahvilakulttuuri kukoistaa Vilnassa. Kahviloita on tuhkatiheään, ja niiden leivonnaiset ovat suussa sulavia. Kahden hengen kahvilakäynnistä selviää kuudella- seitsemällä eurolla!





Aiemmin en ole törmännyt näin huikeanväriseen barokkikirkkoon. Kirkkoja on jokaisen uskontosuunnan omia; samoin luostareita. Kirkot ovat yleisesti avoinna, eikä niihin peritä pääsymaksuja- niinkuin monessa muussa suurkaupungissa.
Vilna on asukasluvultaan Helsingin luokkaa. Liettuan kieli kuulostaa ainakin minun korviini vähän venäjältä tai puolalta. Itse liettualaiset sanovat sen olevan sukua latvian kielelle-jota tosin eivät ymmärrä. Ei kannata sanoa liettualaiselle, että hänen kielensä kuulostaa venäjältä; historiasta johtuen kanta-asukas saattaa loukkaantua. Nuoret puhuvat hyvää englantia; vanhempi väki vähemmän. Yhdellä liettuankielisellä sanalla voi jo kommunikoida: lausutaan atshii; tarkoittaa kiitos!   



Ooperassa käyminen on suosittua, vaikka se keskivertoliettualaiselle on kallista. Suomalaisittain ooppera-ja balettiliput ovat tosi edullisia, sillä parillakymmenellä eurolla saat huippupaikan oopperaan.
Esityksen väliajalla nautitaan hedelmiä ja kermavaahtoa tai kuumaa suklaata pikkukupista.
Kuulimme Verdin Don Caron ja Donizettin Lemmenjuoman, eikä esityksissä ollut moitteen sanaa. Varsinkin Don Carlon ohjaus oli vaikuttava.


Vilnan oopperatalo on rakennettu 1970-luvulla ja tunnelmaltaan se on vähän synkkä.




Vilnan vanhankaupungin vieressä on taiteilijoiden kansoittama kaupunginosa, joka on muodostumssa yhä tärkeämmäksi käyntikohteeksi gallerioineen ja kahviloineen. Paljon on jäljellä ränsistynyttä rakennuskantaa, mutta korjaaminen etenee vilkkaasti.




Hotelleja on jokaisen kukkarolle



Hotelleja on jokaisen kukkarolle sopivia; edullisimmillaan voit majoittua muutamalla kymmenellä eurolla.Me yövyimme hotelli Shakespearessa, jota kyllä pehtoorinkin mukaan voi hyvin suositella. Kaikki huoneet ovat erilaisia ja hotellin henkilökunta on ystävällistä .



Marraskuun sää oli Vilnassa yhtä tylsä kuin meillä täällä Suomessa. Niin mukava kokemus kaupunki oli, että pitänee yrittää matkustaa sinne  jonakin keväänä uudelleen!

tiistai 18. lokakuuta 2016

Herkkusuille




Syksyn viimeiset maatyöt alkavat olla pulkassa. Hyötyviljelijä pääsee pankole lepäämään ja keräämään voimia seuraavaa viljelykautta varten.  Ja nauttimaan työnsä tuloksista. Hyrisee tyytyväisyyttään, kun kellari pullistelee juureksista, ja pakastimessa on täydellinen tungos, kun härkäpavut, lehtikaalit, mangoldit, amarantit, herneet ja ruotisellerit köllöttelevät kylmyydessä.
Viime kesä oli kasvun kannalta ihan mainio. Alkukesän paksuista tuholaispilvistä huolimatta lehtikaalit kasvoivat hienosti!  Kaverinahan niillä oli sipulia, samettikukkaa ja kehäkukkaa tuholaisia torjumassa. Keväällä kokeiltiin, miten siemenestä  suoraan kylvö onnistuu täällä Pohjois-Pohjanmaalla, ja kokeilu onnistui hyvin.
Taas piti kokeilla jotain uutta, joten  nyt syksyllä kylvettiin kaksi riviä venäläistä jättiläistä ( ei Putinia), vaan maukasta lehtikaalta. Kokeeksi maahan pistettiin myös rivi porkkanaa , ja vähän pinaattia. Saas nähdä!



Porkkanoista tuli tosi isoja. Pelkällä ruohosilpulla ja hevosendynsöllä. Tämä komistus on pehtoori, jolla on käsissään ihan mahtava porkkanlajike, Autumn King. Kasvaa, maistuu makealle, eikä halkeile.Suurimmat porkkanat painoivat yli puoli kiloa; reilusti. Enkä yhtään kehu...




Punainen porkkana; olikohan Atomic Red, tahtoi halkeilla. Ihan violetti Purple Haze kasvoi kohtalaisesti, muttei tuottanut tällaisia jättiläisiä kuin tämä syksyn kuningas.



Mustajuurta ollaan pehtoorin kanssa kasvatettu kuutisen vuotta, ja joka kesä on jännitystä ilmassa: itääkö, kasvaako; haarooko, kukkiiko... Tänä kesänä iti hyvin ja kasvoi hyvin. Kasvuaika on kyllä aika pitkä: siemenet kylvettiin 30.4, ja sato korjattiin lokakuun puolella .Siis yli viisi kuukautta sai tämä herkku kasvaa. Nyt parina keväänä on liotettu siemeniä vuorokauden verran ennen kylvöä, ja se taitaa olla poppakonsti parempaan itämiseen.
Mustajuuri on kyllä verraton herkku! Pannulle voita, pari valkosipulin kynttä, kuivattua tai tuoretta rosmariinia tai salviaa, ja juuret paistumaan. Päälle vähän mustapippuria myllystä ja hitunen suolaa, ja paistellaan kypsäksi. Yksinkertainen, ihana herkku!






 Palsternakkoja tässä; ei mitään turnipseja!  Huokaus pääsi, kun näitä kaivettiin ylös. Harmittaa vietävästi, kun kaupoista ei tahdo saada kunnollisia palsternakkoja, vaan muoviin käärittyjä, onnettomia olioita. Palsternakkakin on aivan mainio juures; passaa melkein mihin vain ja on niin aromaattinen ja maukas, että oksat pois!

Jos törmäät palsternakkoihin, kokeile tehdä siitä kakkua-piirakkaa. Tässä hyvä ohje:


                                    LEAN PASLTERNAKKAPIIRAKKA
7.5 dl palsternakkaa ( tai porkkanaa)  raastettuna
5 dl sokeria
3,5 dl öljyä ( rypsi)
4 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
1 tl suolaa
3 tl kanelia ( kardemummaakin voi lisätä)
2,5 dl pähkinärouhetta tai kookoshiutaleita
1 tl vaniljaa
Sekoita ainekset keskenään. Levitä joko isoon vuokaan tai uunipellille ja paista n. 175 astetta n. 45 minuuttia.

Kuorrutus:
110g voita
200 g tuorejuustoa
5- 7 dl tomusokeria
Sekoita keskenään  ja levitä jäähtyneen piirakan päälle. Nauti!




 Vähän inhorelaistinen kuva, mutta totuus on karu. Hevosen dynsö tässä kasvimaalla saa muhia talven yli, ja keväällä sitten levitellään  palanut lanta kasvimaahan.  Viime vuosina ollaan pehtoorin kanssa vähän oikaistu ja turhaa kärräämitä välttääksemme emme enää kanna naatteja yms. kompostiin, vaan levitämme kasvimaalle. Talvi tekee tehtävänsä, ja ravinteet vapautuvat suoraan maahan. Suosittelen!




 Valkosipulin istukkaat pääsivät myöskin maahan, ja valkosipulipenkit peitettiin kunnon lehti- ja vihersilppukerroksella eli saivat täkin niskaan. Meillä on kokeiltu useampaa lajiketta ja nyt maahan pääsivät Ziemial  ( peräisin Tarton kauppahallista); ranskalainen Germidour, joka on ihan uusi tuttavuus , ja vielä jokin nimetön , ihan valkoinen kanta, jota kutsumme nimellä Rovaniemi  ( se kun tuli sieltä).



torstai 6. lokakuuta 2016

Taas se on täällä



Ensimmäinen pakkasaamu tulee aina yllätyksenä- vaikka kuinka seuraisi säätiedotuksia ja netin sääpalveluita. Jostain ihme syystä ei millään haluaisi antaa periksi- että taas se on täällä; kylmä ja pimeä. Siperiankärhö innostui kukkimaan uudelleen. Ensimmäiset kukat se teki kesäkuun alussa ja nyt pienemmän kukkaloiston.
Pehtoori ja pehtooritar alkavat valmistautua viimeisiin syysistutuksiin ja sadonkorjuuseen. Pääosa juureksista on vielä maassa Siikajoella.
Siellä odottavat porkkanat, punajuuret, palsternakat ja mustajuuret. Viikonloppuna istutetaan myös ensimmäinen erä valkosipulia.



  Puutarhurin varpaatkin pilkistävät kuvasta! Pakkanen oli koristellut purppuraisen lehtikaalin sokerikuorrutuksella.  Mikä lie joissakin kasveissa, kun ne eivät ole millänsäkään pakkasista? Lehtikaalin maku vain paranee, kun pakkanen on päässyt sitä hiukan puraisemaan. Pelargoneista osa oli vielä ulkona, ja vaikka mittari kävi miinus viidessä asteessa, eivät ne olleet paleltuneet.




Rohtopähkämö ja Mirrinminttu saivat kauniin jääkuorrutuksen.
En tunne lintujen elämää enkä tapoja tarkemmin, mutta ihan selvästi talitintit ainakin leikkivät hippasta lähipuissa. Niitä on pieni parvi ja ne lehahtelevat toistensa perässä ja sirkuttavat villisti. Tämän kesän toinen poikue varmaan, sillä kotipihan pöntössä pesi talitintti kahteen otteeseen.
Olen aina luullut, ettei syksyllä kuule juuri minkään linnun laulua, mutta ilmeisesti muuttomatkalla olleet - kottaraiset?- järjestivät melkoisen konsertin tässä männä viikolla useampana päivänä.



Täällä pohjoisessa koivujen ruska jäi kovin vaisuksi jonkin sienitaudin takia. Vaahteranlehdilläkin on jotain häikkää, mutta kauniin keltaisia ne ovat silti.
Vuosi vuodelta marras-joulukuun pimeys pelottaa  aina vain enemmän. Hämärää on muutama tunti päiväsydännä; aurinkoa ei näe pitkään aikaan. Onneksi on kynttilät; tuli puuhellassa ja Händelin musiikki! Niiden avulla selviää taas kevääseen. Sitä paitsi pieni lepo puutarhanhoidosta on kyllä ihan paikallaan!
Tammikuussa sitten aletaan plärätä siemenluetteloita- että mitähän sitä taas viljeltäisiin!

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Pelkkää nautintoa!



Voi tätä fenkolia; se on ihan hurmaava! Nauttii elämästään ruohokatteen ja olkisilpun alla. Aiempina vuosina kasvatin fenkolin taimia, mutta ne olivat surkeita, ohuita  ruippanoita, jotka saivat aina shokin, kun ne istutettiin kasvimaahan, joten päätin kokeilla tänä vuonna suoraan siemenestä kasvattamista. Hyvinhän tämä onnistui!
Fenkolin käytän ihan kokonaan; lehtiä voi silputa salaattiin, keittoihin, patoihin, mihin nyt vain keksii. Maku on hieno. Ei haittaa, vaikkei suuria mukuloita tulisikaan.
Meidän pohjoisen eläjien onneksi yrttien ja aromivihannesten maut ovat voimakkaat pitkien, valoisien öiden ansiosta. Valkosipulistakin tulee pohjoisessa aromaattisempaa kuin etelässä.





Jotain uutta pitää pienviljelijän joka vuosi kokeilla. Tänä kesänä kasvatin sitten ruotisellerin taimia, jotka muistuttivat hentoja heiniä, kun ne istutettiin maahan. Niin vain ovat nekin vötristyneet komeiksi ja maukkaiksi herkuiksi. Pitää vielä tänä kesänä kokeilla voissa haudutettua ruotiselleriä.





Kasvitarhassa pitää aina olla kukkia. Ruiskaunokin monivärisekoitus on kyllä aika hurmaava. pehtoorin kanssa muisteltiin entisiä aikoja, jolloin ruiskukkaa kasvoi viljapelloissa . Ei kasva enää ei. On hävinnyt moni muukin luonnokukkalaji; eläimistä puhumattakaan. Missä ovat kottaraiset? Varpusetkin ovat vähentyneet.





 Tässä tämä inkojen ihme; amarantti, joka tätä kirjoittaessani lienee jo parimetrinen. Sitä voi pitää saavutuksena, sillä viime kesänä amarantti ei suostunut edes itämään, kun oli niin kylmää ja märkää.
Amarantista saa ihanaa lisuketta muhennettuna. Samalla ohjeella voi nauttia pinaattia, lehtikaalia, punajuuren naatteja- jopa palsamia- mitä vain vihreitä lehtivihanneksia. Olen tainnut tämän ohjeen jakaa aiemminkin, muttei varmaan haittaa, vaikka se tulee tässä uudestaan:

pinaatin voit nopeasti ryöpätä- lehtikaalinkin ( muista poistaa kovat lehtiruodit kaalista!).
Pilko, silppua pari kynttä valkosipulia; kuullota öljyssä valkosipulia ja pari fenkolin siementä, jos haluat. Sekaan lehtivihannekset; hauduttele  vähän aikaa; mausta suolalla, pippurilla ja hitusella sokeria. Balsamicoakin voi vähän laittaa, jos haluat hapokkuutta. Sitten vain nautitaan. Suojaravinteita saat roppakaupalla; samoin kuituja, mutta kaloreita vain vähän.





Tässäpä oivat kesäkeiton ainekset. Monella lienee yksi ällötysmakumuisto kesäkeitto, jossa maitoliemessä uiskentelee pari porkkananpalasta ja hernettä sekä kukkakaalia.
Meidän kesäkeittomme maistuu taatusti kesältä ja hyvältä!
Onhan tietysti luksusta, kun tekee ruokaa suoraan kasvimaalta tuoduista vihanneksista ja yrteistä, mutta kaupastakin saa hyviä vihanneksia.
  Tässäpä takuuvarma KESÄKEITTORESEPTI

 Porkkanaa, sipulia, kesäkurpitsaa, kyssäkaalia, fenkolia, herneitä; lisäksi yrttejä; pari desiä kermaa, vähän voita, suolaa ja pippuria. Perunoita myös, jos haluat.
Eli: kuullottele vihanneksia ja kasviksia voissa- tai öljyssä; lisää lipstikkaa- tai kasvisliemikuutio; sen verran vettä, että justiinsa sattumat peittyvät. Vähän aikaa keittele; suolaa, pippuroi; lisää pari desiä kermaa ja lopuksi silputut yrtit. Nam!





Tässä köllöttelee pallokurpitsa; olikohan Tondo Chiaro di Nizza?
Tänä kesänä näyttää tämäkin hitaampi lajike ehtivän . Tavallinen zucchini teki viikossa 3,3 kiloisen mötkäleen.





Kuten arvata saattaa, meillä syödään pääasiassa kasvisruokaa. Papujen kausi ei vielä ole alkanut, mutta ennakkotiedot lupaavat melkoista papusatoa. Onneksi pehtoori ei valita, vaan syö kiltisti, mitä eteen laitetaan.  Joskus, kun ruoka on ollut erikoisen hyvää, hän esittää kainon toiveen, että saisi juuri samanlaista ruokaa toisenkin kerran. harvemmin kyllä käy näin...




Wienin purppura; kyssäkaali siis. Koko kasvi syötävä. Kylvetty vapun aattona. Kasvimaan persoonallisuuksia tämäkin. Helppo kasvattaa; suosittelen!





Samettikukkia tuholaistorjujina sekä ruotiselleriä, lehtikaalia ja punasipulia. Sekapenkit ovat paitsi kauniita, myös hyödyllisiä. Sipulit ja samettikukat torjuvat tuholaisia; ovat kauniita ja samettikukkaakin voi käyttää yrttinä. Tänä keväänä idästä tuli hurjia kaalikoipilviä, jotka laskeutuivat meidänkin viljelyksillemme. Kaalit näyttävät kuitenkin toipuneen hyökkäyksestä hyvin, ja torjujakasvit ovat varmaan jonkin verran estäneet hyökkäyksiä.


sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Puutarhurin parasta aikaa




Onkin saatu vettä ihan kaatamalla, tuntitolkulla ja kunnolla! Kesäloman ensimmäinen viikko oli ihan lohduton; vettä satoi rankasti joka päivä. Pihalle ei ollut mitään asiaa; sisälläkään ei oikein osannut ryhtyä mihinkään. Oltaisiinkin varmaan lennetty jollain äkkilähdöllä etelämmäksi Eurooppaan, mutta täältä Pohjan perukoilta on sen verran työläs liikahtaa, että haaveeksi jäi. No; loppuivathan ne sateet , ja päästiin taas perusasioiden äärelle eli kasvimaalle   Siikajoelle. 
                                                        
                                                                                                                                                                                                                                         



    Pikku apulaisen kanssa harvennettiin porkkanamaata oikein urakalla. Porkkanat kasvavat hyvin sipulien seurassa, eikä ainakaan vielä näy mitään tuholaisten jälkiä. Pienelle apulaiselle maistuu porkkana suoraan maasta; hiukan vain pyyhkäistään enimpiä multia pois, ja kesäherkku parhaimmillaan on valmis nautittavaksi.

Apulaiseni suhtautuu hyvin ennakkoluulotomasti kaikkeen kasvimaalla kasvavaan ja maistaa mielellään kaikkea. Valkosipulin varret saivat kyllä selkeän tuomion; en tykkää. Pääasia, että maistellaan!






                                  
   
Tästä ufosta on ihan pakko laittaa iso kuva esille! Wienin purppurahan tässä kasvaa; suoraan siemenestä huhtikuun viimeisenä päivänä kylvettynä. Purppura ihan hehkuu vihreiden lehtien seassa.
Tämänkeväinen kokeilu kyssäkaalin ja lehtikaalien siemenkasvatuksesta näyttää onnistuvan tosi hyvin. Taimista on tullut vahvoja ; suorastaan jättiläisiä taimikasvatettuihin kaaleihin
verrattuna. Taidankin luopua kaalien taimikasvatuksesta ihan kokonaan. Lehtikaali varsinkin on innokas kasvaja; kaupungissa oli kasvimaalle  jäänyt Venäjän jättiläisen siemeniä, joista itäneitä taimia on putkahdellut esin sieltä sun täältä.





Parilapannulla on kätevä laittaa ruokaa. Tässä paistumassa sipuleita, porkkanoita, kyssäkaalia , kesäkurpitsaa ja paprikaa.
Muut omaa tuotantoa paitsi paprikat ja kesäkurpitsa- makkaratkaan eivät ole meidän kasvimaaltamme.
Taitaa joukossa olla uusia perunoitakin, joita ei vielä meidän tuotantolaitoksestamme saa. Ne on haettu Oulun torilta maalaiskauppiaalta.


Pannuun ensin vähän öljyä ja valkosipulia, sitten perään kasvikset ja perunat. Marinoin kyllä kasviksia jonkin aikaa omatekoisessa mausteliemessä, jossa oli balsamicoa, öljyä, suolaa, sokeria, mustapippuria, korianteria ja tuoretta salviaa.












Tulevan talven vitamiini- ja hivenainepommit tässä kasvamassa. Jonkin verran on tuholaisten jälkiä kaalien lehdillä, mutta kaalit yleensä toipuvat , ja loppukesästä saa taas miettiä, mihin kaiken tämän sadon kanssa joutuu.
Tänä kesänä meillä kasvaa viittä lajia lehtikaalia, ja näyttää näidenkin tuholaiskestossa olevan eroja. Lajike Starbor on säilynyt lähes ilman vaurioita. Jos vielä ensi kesänä viljellään, niin sitten yritetään suojata kaalit vielä paremmin. Tänä vuonnakin meillä oli kaalipenkin päällä harso, mutta jossain on ilmeisesti ollut aukkoja, kun tuholaiset ovat päässeet rokottamaan kasvustoa.

Lehtikaalista, mangoldista, pinaatista, punajuuren varsista tai mistä tahansa vihreistä vihanneksista saa ihanaa herkkua tällä reseptillä ( taitaa olla alunperin Jamie Oliverin resepti):

Kiehauta silputut vihreät vihannekset. Lehtikaalista kannattaa poistaa varret ja keskiruoti, ellei sinulla ole ihan pieniä lehtikaalin versoja.
Sulata pannulla öljyä ja voita, silppua sekaan valkosipulia ja salviaa- salviaa kourallinen.
Paistele vihanneksia mausteöljyssä; lisää hitunen sokeria, suolaa ja pippuria. Nauti!





Salviakin on kylvetty siemenestä. Laitan salviansiemenet aina muutamaksi viikoksi jääkaappiin- en tiedä, onko tällä kylmäkäsittelyllä mitään merkitystä- ja kylvän sitten aikaisin. Voissa paistetut isot salvian lehdet ovat ihan nam! Muuten käytän salviaa ihan kaikkiin ruokiin: kasviksiin; jos laitan liharuokaa, niin sinnekin salvia sopii.
Talvehtiminen ei ole onnistunut; sen verran arka yrtti  se on.




Pehtoori tässä hymyillen hoitaa härkäpapuja. Ne ovat saaneet juurelleen paksun ruohotäkin.Tämä kuva on useamman viikon takaa. Tällä hetkellä härkäpavut on jo tuettu verkolla ja ensimmäiset palot ovat muodostuneet.  Kohta päästään nauttimaan tuoreita härkäpapuja ja Händeliä- jota onneksi saadaan nautti ilman härkäpapujakin!

torstai 30. kesäkuuta 2016

Kamalaa kiirettä kasvimaalla


                                                                                                                                                                                                        Joka kesä sama juttu. Hirviä kiire viljelysten ja istutusten kanssa. Hyöty- ja huviviljelijä painaa kasvimaalla pää punaisena ja hikisenä. Hyvä jos ehtii nauttia ihanista valoisista öistä. Sitten: taas kesäkuu vilahtaa ohi aivan liian äkkiä. Miten saisi taltioiduksi kesäkuun ihanan valon ja vehreyden; kun kaikessa on vielä lupaus ja odotus?  
                                                                                                                                                                     
 Saksankurjenmiekat kukkivat tänä kesänä upeasti. Ne ovat jotenkin juhlavia ja arvokkaita, mutta omalla tavallaan vaatimattomia.

Tuoksuva timjami alkaa olla täydessä kukassa. Kukista tulee tosi aromaattista ja herkullista teetä. Timjamin talvehtiminen onnistui vain varsinaisten yrttipenkkien ulkopuolella. Liekö syynä ollut leuto ja vähäluminen talvi? Tässä timjami kasvaa kiviportaikossa, johon kyllä vähätkin lumet kertyvät.
Ikivarma ja kestävä lipstikkakin kuoli viime talvena; sekä täällä Oulussa että Haukiputaalla.

                                                                                                                                                                   
Lehtikaalit laitettiin siemenenä maahan vapun aattona, ja kasvuunlähtö onnistui tosi hyvin. Harventaa on saanut reippaalla kädellä. Niillä on kaverinaan sipulia, ja katteena ruohosilppua. Päällä vielä teltta.
Kaalintuholaisia on tänä keväänä liikkeellä runsaasti. Saapas nähdä, säästyvätkö meidän viljelmät niin että pehtoorille jää talveksi runsaasti vihreää rouskuteltavaa.

Parin viikon takaiset porkkanat tässä kurkistelevat. Nyt varmaan pääsee maistelemaan uusia porkkanoita. Kun on parin viikon tauko viljelyksillä käymisestä, on yllätyksiä aina luvassa.
Porkkanankin kaverina on sipulia ja valkosipulia , torjuntatarkoituksessa.
Meillä kuitenkin on tunteroisen matka viljelyksille, niin ihan joka viikko ei käydä kasvimaata hoitamassa- paitsi toukokuussa ja juhannukseen saakka.
Ruohotäkki ja kasvuharsot ovat mainio yhdistelmä!



Pitäähän joka puutarhassa olla veden solinaa!

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Lähiruokaa


Tässä päivänä muutamana, kun kyykin pihalla näissä perinteisissä kitkemis-siistimis-perkaamiskevättöissä, huomasin nämä vaatimattomat kaverukset. Ne olivat ihan hissukseen  ja yrittivät maastoutua karikkeeseen ja ympäröiviin leinikkeihin ja maahumaliin, ettei niitä vain huomattaisi. Mutta niinpä vain, ihan sattumalta ne huomasin. Näiden kolmen kaveruksen lisäksi lähellä kasvoi toistakymmentä muuta kartiohuhtasientä, joten tiedossa oli makoisa sieniateria.
Näitä kolmen tähden myrkyttömiä kevätsieniä eli kartiohuhtasieniä on meidän pihallamme ollut aina silloin tällöin; muistaakseni kolmesti aiemmin olen näitä löytänyt.
Tämä on helppo sieni; ei muuta kuin harjaat enimmät hiekat pois ja pilkot pannulle. Sekaan nesteen haihduttua vähän voita, sipulia- jos haluat-, muutama rouhaus mustapippuria myllystä, hitunen suolaa,  ja lopuksi kermaa dieettisi sallimissa rajoissa.
Tänä vuonna dieetti ei sallinut yhtään kermaa, joten  söimme sienet sellaisenaan  salaatin lisukkeena.
Hyviä olivat.
                                                                                                                      

 Meillä ei kasva ainavihantia rosmariinipöheikköjä eikä villifenkoleita niinkuin Välimeren maissa, mutta onneksi meillä on lipstikka eli liperi; tuo monien syrjimä ihana vihannes. Tai yrtti; mikä hän lieneekään. Lipstikka nousee uskollisesti maasta ensimmäisten vihreiden joukossa; samoihin aikoihin kuin nokkoset, pelto-orvokit ja voikukat. Kuulemma lipstikkaa käytetään eniten liemikuutioiden valmistukseen. Jos sinulla on mahdollisuus joko  itse kasvattaa lipstikkaa tai saada sitä puutarhuriystävältäsi ( yleensä sitä kasvaa niin paljon, että puutarhuri on vain tyytyväinen, jos joku haluaa sitä ottaa) , niin a vot:  sido varret nipuksi ja laita orteen- tai mihin haluat- roikkumaan. Kun nippu on kuivanut, riivi lehdet- ja osa varsista ilmatiiviiseen lasitölkkiin. Talven tullen et tarvitse liemikuutioita -etkä natriumglutamaattia.
Lipstikasta tulee ihana keitto:
kuullottele valkosipulia, sipulia ja pilkottua lipstikkaa kattilassa rypsiöljyssä. J
os haluat, voit lisätä ryöpättyjä nokkosia ja pinaattia, mutta pelkästä lipstikastakin tulee ihana keitto. Lisää sekaan mustapippuria myllystä, suolaa , ripaus sokeria ja liemeksi vähän vettä ja loput haluamaasi kermaa. Tuorejuusto passaa hyvin sekaan. Kiehauttele, tarkista maku; aja blenderillä sileäksi. Nam!
Yksivuotiaskin diggasi tätä keittoa.


Kolme- tai neljä vuotta sitten istutimme parsan juurakot Siikajoelle. Viime keväänä saatiin jo jonkin verran satoa, mutta nyt näyttää, että saattaisi tulla hyvä heinäkenkä- ei kun parsavuosi. Näitä kun kerää  maalta suoraan, ei viitsi edes keittää. Ne ovat NIIN hyviä, napakoita ja makeita.  Jos pihallasi on tilaa, etkä ole muuten innokas viljelijä, niin ei kun parsaa kasvattamaan! Tämän helpompaa ei voi olla! Parsa ei vaadi oikeastaan mitään muuta. kuin saada olla rauhassa paikallaan.  Jos vain muistaa lannoittaa- kerätä ruohonsilppua, kanankakkaa tms. juurakon päälle, niin parsa kiittää. Loppukesästä saat bonuksena hienohelmaisia parsanoksia kukkakimppuihin.
Ennenhän parsaa kasvatettiin koristekasvina. Niinpä edesmennyt Maire-anoppini Vimpelissä ihmetteli eräänä keväänä, kun miniä rupesi kaivamaan hänen kukkapenkistään parsanversoja...




Kissankäpälää  ei enää löydy kovin runsaasti- tai sitten en osaa sitä etsiä. Muistelen vain , että näitä pehmotassuisia kukkijoita oli ennen vähän joka paikassa.

Siikajoen mökillä kasvaa kaksi lämpärettä kissankäpälää. Toiset ovat näitä tummemman vaaleanpunaisia, toiset ihan vaaleita.

Joku vuosi sitten yritimme siirtää kissankäpälää kaupunkiin kivikkopenkkiin, mutta ei se viihtynyt, vaan kuoli pois.  

 Meillä ei täällä Rämsänrannalla kasva sinivuokkoja eikä valkovuokkoja, mutta onneksi on näitä villiorvokkeja, joiden sininen on kaunis!








Tavallista pinaattia kylvin Vapun aattona , ja nyt jo saatiin siitä ensimmäinen sato.
Toukokuu oli meillä Oulunseudulla poikkeuksellisen lämmin, ja pinaattihan ilmeisesti tykkää kasvaa viileähkössä.
Rapsakkaa ja maukasta. Parit keitot on pinaatista keitetty. Toiseen kaveriksi lipstikkaa ja nokkosta; toinen sellaisenaan pelkkää pinaattia.
Kaveriksi oikeita maalaismunia Oulaisten Piipsjärveltä, niin olipa herkkua! 


  Tässä on huhtikuun lopussa suoraan siemenestä kasvimaalle kasvaneita lehtikaalin taimia.                Lajike       taitaa olla Green Curly. Kylvin myös neljää muuta lajiketta, ja kaikki itivät ja kasvoivat  hienosti  taimelle  .        Lehtikaalin taimikasvatus on hirveän vaivalloista, kun taimista tulee           honteloita ja      hengettömiä ja ne saavat aina shokin kasvimaalle siirrettäessä. Tämänkeväisen       kokeilun perusteella näyttää, että taimikasvatusvaiheen voi hyvin ohittaa, ja kylvää siemenet suoraan  maahan. Näitähän tulee sitten niin runsaasti, että osan voi nauttia jo baby leaf-vaiheessa.


Raparperiä yleensä kasvaa liikaa. Sekin äjähtää keväällä juuri silloin, kun on kaikkein kiireisintä. Tänä vuonna tein raparperisosetta uunissa: pilkoin raparperit, sekaan kardemumman siemeniä ja kanelitankoja , ja uuniin paistumaan. Soseen sitten pakastin. Raparperinlehdistä tulee ravintorikasta katetta kasvimaalle; lehdet pitää vain silputa. Lisäksi raparperinlehdistä saa ihanan saunakokemuksen: lauteille raparperinlehtiä; saunojan päälle raparperinlehtiä , ja apumies löyöyä heittämään.  Jos on turvotusta, niin tällä konstilla nesteet lähtevät liikkeelle.      

          
 
Tämä vankkurimuodostelma on Siikajoen kasvimaa alkukesän asussa. Lähistöllä asustaa runsaasti pupujusseja , joiden herkkua ovat tuoreet lehtivihannekset. Siksi telttaan ovat päässeet                    mm.lehtikaalit. Porkkanapenkkien päällä on harso kasvua jouduttamassa ja porkkanakemppiä        estämässä  . Porkkanan keskelle on istutettu sipulirivit, jotka nekin torjuvat porkkanan tuholaisia.   Etualan lättänäharson alla on Etelä-Amerikan ihmettä, revonhäntää eli amaranttia. Viime vuonna se ei  suostunut itämään ollenkaan. Mikäli tuplaharso ei auta, saa amarantinviljelys loppua. Mutta kun  yhtenä  lämpimänä   kesänä saatiin niin upea sato tätä maukasta vihannesta, niin taas pitää yrittää...