lauantai 27. kesäkuuta 2015

Kylymää ja märkää

Oulun korkeudella on kesää odotettu kaksi kuukautta. Aina vain sataa ja tuulee, ja lämpömittari pysähtyy jonnekin kymmenen asteen korville. Sivutoimisen puutarhurin viljelykset eivät ole juuri mistään kotoisin.  Koskaan aiemmin ei kasvimaa ole ollut näin lohduttomassa kunnossa kesäkuun lopussa- paitsi sinä keväänä, kun kylvettiin siemenet vappuna; peiteltiin harsolla ja lähdettiin Amalfin niemimaalle. Sieltä palatessa, Juhannuksen tienoilla, kasvoi harsojen alla parikymmensenttinen vesiheinäkasvusto. Pari vuorokautta kun pellossa kyykittiin, saatiin esiin muutama porkkana ja jotain muutakin. Eli lieneekö tarhuri koskaan tyytyväinen?

Eihän meillä mitään hätää ole, kun huviksemme viljelemme. Sääliksi käy maanviljelyksestä elantonsa ammentavista. Pellot lainehtivat vettä; joutsenet uivat kylvösten keskellä ja syövät oraat. Kaikkia peltoja ei varmasti ole kylvettykään, ja kesäkuun viimeinen päivä lähestyy uhkaavasti.
Olikohan niin, että EU-direktiivien mukaan kylvöjen pitäisi tapahtua ennen kesäkuun loppua?
Haloo Bryssel ja direktiivit!
Me olemme niin tunnollinen kansa, että oksat pois. Muutama vuosi sitten meillä oli tämä ruokasienihässäkkä;  myyntiin sieniä keräävien yksityisten ihmisten olisi pitänyt rakentaa kaikkien direktiivien mukaiset steriilit keittiö- ja kylmätilat sienten käsittelyä varten. Onneksi vaatimuksista kuitenkin luovuttiin.

Eteläisemmässä Euroopassa ei liene  turhan tarkkaa direktiivien kanssa. Muutama vuosi sitten, lähellä ihanaa Sorrentoa käytiin tutustumassa luomutilaan ja mozzarellan valmistukseen. Pittoreskilla tilalla lehmät käyskentelivät, ja emäntä lypsi tuoretta maitoa, josta sitten pihan perälle rakennetussa katoksessa alkoi mozzarellan valmistus. Vakstuukin peittämällä pöydällä oli keittolevy; kärpäset ja muut pikkueläimet pörräsivät ympärillä, kun emäntä nosteli juustomassan  kattilasta toiseen astiaan; riisui kellon kädestään ja työnsi tummakarvaiset käsivartensa juustoastiaan ja alkoi vaivata ja leipoa juustomassaa. Oppaamme kertoi,että tämän tilan mozzarella on erikoisen maukasta ja hyvin suosittua.

Tässä syksyisessä kesäsäässä lohduttaa Händelin musiikki, josta eräs parhaimmista levytyksistä juuri soi. Meksikolaisen tenorin, Rolando Villazonin Händel-levytys on ihan huippu! Intohimoa, surua, herkkyyttä ja tunteen paloa.



Kesäkurpitsaraukka; selvinneeköhän edes hengissä. Tänä kesänä zucchineja saapi odotella. Onneksi niitä saa kaupasta.


                
Eipä  uskoisi, että tässä kasvaa mustakaalia, venäläistä jättiläistä, salaattia, monenlaisia kukkia ja yrttejä.
Valkosipuliakin on.
Jos ilmat eivät tästä lämpene, jää sato todella heikoksi.
.
Sama kasvimaa kuin ylemmässä kuvassa. Vuosi sitten oltiin jo juhannuksena näin hyvällä mallilla. Tänä vuonna ollaan ainakin kolme viikkoa myöhässä.


tiistai 16. kesäkuuta 2015

Sataa; tuulee, plus 8

Ei oo totta. Aina vain sataa ja tuulee. Loppuviikolla juhannus, vaikka onkin melkein viikkoa liian aikaisin. Tuuli vinkuu hormissa, sade piiskaa ikkuinoihin.
Onneksi on puuhella kotona. Se lämmittää pehmeästi ja tulen ääntä on mukava kuunnella.
Mitäköhän pahaa me pohjossuomalaiset oikein olemme tehneet, että ansaitsemme tämmöiset säät?
Sääliksi käyvät kasviraukat. Viime viikolla tämä onnellinen puutarhuri istutti Black beauty- ja Albarello- kurpitsoita. Turhaan. Tuuli pieksi ne kuoliaaksi. Surkiaa
Jotain hyvää tästä tästä kylmyydestä on: sipulikukat senkuin kukkivat; jo toista kuukautta.
Helmililjat, jotka viime syksynä istutin ( olisivatko olleet saksalaisesta  kaupasta)  , ovat kukkineet toista kuukautta. Samoin narsissit ( samasta ulkomaalaisriistokaupasta).

Olen monesti miettinyt, ovatko suomalaiset siemenet oikeasti suomalaisia. Ovatko ne meidän olosuhteisiimme sopivia lajeja,  vai ovatko ne kuitenkin ulkomailta tuotuja; suomenkielisiin pussukoihin laitettuja; moninkertaisen hintaisia siemeniä, jotka vaikkapa verkkokaupasta voit hankkia murto-osalla siitä hinnasta, jonka puutarhamyymälässä maksat.  
   Minentiiä. Muualta hankitut siemenet ovat tuottaneet ihan mukavasti satoa; samoin omat kerätyt siemenet. Taidan olla pihi, mutta neljä ja  puoli euroa siemenpussista on kyllä liikaa!

Siikajoen kasvimaalla viime viikonloppuna tehtiin harvennusta ja kitkentää. Koskaan aiemmin ei ole juhannuksenalusviikolla ollut näin avutonta. Porkkana justiinsa pinnassa; salaatit ehkä itäneet; palsternakan alkuja siellä sun täällä. Onneksi emme me harrastelijat ole riippuvaisia tästä kasvimaan tuotosta. Oltaisiin varmaan tosi laihoja ensi keväänä...Maanviljelys on niin pienestä kiinni.

Onneksi meillä on raparperi; tuo alkukesän muhkea ilo! Raparperi tykkää mausteista. Keitin raparperia kanelitangon, mustan kardemumman ja tähtianiksen kanssa. Sose pakkaseen, ja pimeänä aikana saat kesän makuja lutaselle. Nam!!

Lisää kuvateksti
 Vaaleanpunainen on ollut inhokkivärini iät ajat. Jotain kummallista minussa on tapahtunut, kun nykyään vaaleanpunainen on niin herkullista ja kaunista.
Tässä ristiäisiin hankittuja superherkullisia ruusuja.

Huomenna on Juhannusaatto, ja tällä hetkellä paistaa aurinko; lämpötila justiinsa kymmenen astetta.

Keittelin juhannusjuustoa puuhellalla kymmenestä litrasta vanhanajan maitoa. Juustoa tuli vajaa viisi litraa; kauniin punaista ja makeaa. Kuusi tuntia taisin siinä hellan edessä seisoa. Saan olla aika onnellinen, kun minulla on aikaa tehdä tällaisia  slow food-juttuja.


ä helmililjat ovat kukkineet toista kuukautta. Tosi sitkeitä sissejöä; sopivia tän ne pohjoisen melko haastaviin oloihin. Narsisseille taisi käydä ohraisesti: yhtenä vuonna istutin toitasataa narsissia, eikä yksikään noussut. Kontiaisen tuhojako?
Sen ainoan maamyyrän me onnistuimme tappamaan ( tai kuolettamaan, niinkuin pikkupojat sanovat).
Rassukka kontiainen on rauhoitettu, mutta lukutaidoton. Jäi ansaan ja siirtyi eläinten taivaaseen. 
Parempi puoliskoni rakensi eräänä keväänä huvimajan vanhoista ikkunoista. Suunnitelman hän hahmotti Klubiaskin takakanteen.Taitava mies on  hän!

.









perjantai 5. kesäkuuta 2015

Mein Kampf...

Taisteluni peltokiertoa vastaan on kestänyt nyt viikon. Polvet ovat ruvella ja sormet turvoksissa; koko naispuutarhuri on  ihan poikki. Ja niinkuin viisaammat tietävät, tämä taisto on koituva puutarhurin  tappioksi.
Kuka hiivatti toimitti tämän pirulaisen meidän pihaamme? Rönslyleinikin ja voikukan kanssa meillä on hiottu yhteistoimintasuhde: ne saavat kukkia rauhassa, kunhan pysyvät poissa kasvimaalta.
No; tämä peltokierto  ( convolvulus jotakin) on äärimmäisen kiero tyyppi. Se kasvattaa pienet, herttamaiset lehdet ja kukkiikin ihan sievästi. Se on hyvin hentovartinen ja ihan vaarattoman näköinen. Mutta ulkonäkö  ja pinnan päällä oleva kasvusto ovat hämäystä. Peltokierron juuret ulottuvat jonnekin puolen metrin syvyyteen ja muodostavat rönsyileivän verkoston, joka katkeilee turhan helpost, kun sitä yrittää repiä pois.  Hämäystä tämäkin , muka ohut juuristo: kun kaivat vielä vähän lisää, löytyy palsternakan tai porkkanan kokoisia juuria... Hohhoijaa; taidan luovuttaa ja antaa convolvuluksen kasvaa.
Kuulemma glyfosfaatti kaksi kertaa kesässä   kahtena kesänä peräkkäin  tappaa peltokierron. Haittana tässä on sekin, että kaikki se tappaa kaikki muutkin kasvit . Meidän maanviljelyfilosofiaamme eivät myrkyt kuulu!
Puutarhatöissä ei täällä pohjoisesa kyllä tarvitse hikoilla. Aamulämpötilat ovat olleet alle kymmenen astetta, ja tuullutkin on ihan riittävästi. Suorastaan hurjasti. Vettäkin on puutarha saanut, riittävästi varmaan.
Kylmyydestä ja sateesta huolimatta chilit ja basilikat pääsivät  ulos ns. tomaattikoppiin, jossa alunperin yritettiin kasvattaa tomaatteja. Ihan itse siemenestä kasvatettiin taimet  ja sitten koko kesä hoidettiin, lannoitetettiin ja lopulta syyskuussa saatin noin viisitoista tomaattia. Panos-tulossuhde painui niin negatiiviselle, että oikein hävetti. Sitkeästi  vain muutama kesä  jatkettiin, kunnes terve järki  voitti. Siirryttiin chileihin, jotka tuottavat mukavasti satoa.
Munakoisoakin on yritetty. Siemenistä kasvoi komeita taimia; niihin tuli  nuppujakin. Satoakin saatiin: marmorikuulan kokoinen munakoiso. Siitä ei kovin isoa caponataa loihdittu...
Kasvattakoot välimerelliset puutarhurit munakoisoa meille. Me kasvatamme hienoaromisia yrttejä ja juureksia sekä huippujuttuja, kuten lehtikaaleja, kyssäkaaleja ja härkäpapuja!
Istutuspöytä onkin tosi tarpeellinen. Saviruukkujakin on kertynyt riittävästi.
Mustakaalin ja venäjän jättiläisen sekä samettikukan taimet odottavat istutusta.
Kyllä me ollaan kauniita; me helmililjat!