perjantai 13. toukokuuta 2016

Keski-Dalmatian kevättä

Pari päivää sitten kotiuduimme Kroatiasta; Trogirista, jossa vietimme ihanan keväisen viikon.
Trogirin kaupunki on Unescon maailmanperintökohde Keski-Dalmatian rannikolla, lähellä Splitiä.
Kaupunki on omassa, pienessä saaressaan. Väittävätpä jotkut Trogiria Adrianmeren kauneimmaksi rantakaupungiksi, enkä kyllä väitä vastaan. Kaupungissa voi liikkua vain jalkaisin.


                                        Kuvassa Trogirin rantaa Ciovon saarelta kuvattuna.


Yhdeksi päiväksi matkustimme tunteroisen  Jadrolinjan vuorolaivalla pienelle Drvenik Malin saarelle, jossa asuu viitisenkymmentä ihmistä ympäri vuoden.
Saarella kasvaa rosmariinipusikkoa aluskasvillisuutena sekä oliivipuita, viikunoita, sitruunoita; huumaavasti tuoksuvia, kukkivia pensaita; villifenkolia; villisipulia...
Saarella vallitsi täydellinen luonnonrauha. Päivän aikana kohtasimme kymmenisen ihmistä, ja näistäkin suurimman osan laivarannassa.

 Rosmariinipuskia; tuoksu on aivan huumaava. Rosmariini kukki jo; laventeli, jota kasvatetaan erityisesti Hvarin saarella, ei ollut vielä kukassa.                                                                         







Oliivipuissa oli aivan mielettömästi kukkia! Mikäli kaikista kukista tulee oliiveita, tulossa on hurja sato.








Täällä rannat ovat joko kallioisia tai pientä kiveä. Merivesi oli vielä raikasta- pehtoori jätti uimisen väliin, mutta minä tietenkin uin meressä. Vesi tällä  Kroatian puolella Adrianmerta on tosi puhdasta ja kristallinkirkasta.



Drvenik Malin kylässä  näitä pittoreskeja vanhoja rakennuksia oli joka puolella. Tässä vanhassa talossa kattokin on pientä kiveä, tosin tämä rakennus näyttäisi olevan korjauskunnossa.

Saarella vallitsi täydellinen rauha. Patikoimme saaren ympäri  muutamissa tunneissa.
Saaren korkeimmalta kohdalta avautuvat huikaisevat näkymät merelle.
 Meidän rantamme Drvenik Malissa. Huippusesongin aikana, heinä-elokuussa, tällä paikalla on saaren ainoa kahvila. Nyt ei vielä ollut. Saimme kuitenkin kahvit; ohi patikoinut rouva kutsui meidät kotiinsa kahville. Perheen herra oli ammatiltaan kirjailija, ja rouva teatterintekijä Zagrebista. Herra kirjailija viettää saarella yhdeksän kuukautta, ja rouva puoli vuotta.
Virkistävän kahvin ja rakin jälkeen olikin hyvä jatkaa matkaa! Tarjosivat muuten meille naapuritaloa ostettavaksi. Saarella asuu yksi tanskalainen; eipä tiedä, josko joskus kaksi suomalaista...






Lämpimästi voin suositella hakeutumista turistialueen ulkopuolelle. Vastaan tulee ihania maisemia, mukavia ihmisiä ja muistoihin jääviä kokemuksia.
Alla vielä pari kuvaa  herkuista:
elämäni parhaat, grillatut scampit- ja muutkin merenelävät, söin Trogirissa ravintola Alkassa. Maku oli sanoinkuvaamattoman herkullinen. Kun on tottunut pakastettuihin mereneläviin, niin en ollut uskoa makua todeksi!
Scampit olikin kalastettu tämän Drvenikin saaren seudulta.
Kalat ovat tuoreita; voit valita kylmätiskistä haluamasi kalan, ja se valmistetaan sinulle haluamallasi tavalla.
Yhtenä päivänä söimme Pietarinkalaa, joka on hurjan ruma otus, mutta verrattoman herkullinen.  









Tässä  scampeja a´la Alka.






Näitä näkymiä tulee vastaan Trogirissa. Kujat ovat kapeita; kivetykset vuosituhantisten askelten sileäksi kuluttamat. 






Tämä huumaavasti tuoksuva pensas
jäi meiltä tunnistamatta. Kukka  on vähän hajuherneen kukkaa muistuttava.











Ouluun palattua lämpötila oli plus kuusi , ja tuuli kylmästi pohjoisesta. Mutta onneksi koivuissa oli jo kaunis , alkava vihreys. Hiirenkorvat parhaimmillaan. Tänä aamuna uimaan mennessä maistoin pihlajan silmuja. Ne maistuvat aivan täydellisesti Amarettolta! Suosittelen!  













maanantai 2. toukokuuta 2016

Viljelykausi on avattu Valpurin aattona!

Näin komealta näytti Kiiminkijoki pari viikkoa sitten . Vettä oli joessa ihan reunoja myöten, ja virtaus kova. Jokivarteen ei meidän mökkimme kohdalle muodostunut jääpatoja eikä sumia. niitä kyllä riitti sekä yläjuoksulla Kiimingissä että lähempänä merta Haukiputaalla.

Viimeisetkin lumet sulivat viikko sitten, joten todettiin, että olisipa taas aika ryhtyä viljelypuuhiin. Viikonloppuna  eli Valpurin aattona sitten ryhdyttiin tuumasta toimeen. Heti aamuvarhaisesta suunnattiin Lantikan nokka kohti Siikajokea. Muut  ( fiksut) ihmiset nauttivat rauhallisesta lauantaiaamusta, ja me pääsimme nauttimaan luonnonrauhasta viljelypalstalla.

Syksyllä maahan jätetyt viimeiset lehtikaalit olivat kadonneet parempiin suihin ( jänisten), ja kiitokseksi oli jätetty runsaasti papanoita. Jostain syystä härkäpavun varret eivät olleet pupujusseille kelvanneet. Maahan jätetyt muutamat pienet kyssäkaalit oli kauniisti tasoitettu talttahampailla.

Viljelypaikkamme on ihan Siikajoen varressa; korkealla törmällä. Merelle on matkaa parisen kilometriä jokea pitkin. Paikka on viljelylle aivan ihanteellinen; vanha pellonpohja, jota suojaavat korkeat kuuset kahdelta puolelta ja mökki ja rantapuusto pohjoisen puolelta. Mikroilmasto on varsin hyvä; niinpä maa oli jo kauttaaltaan sulanut ja lämmin.

Husqvarna lähti pehtoorin käsissä ensimmäisellä nykäisyllä käyntiin- toisin kuin joinakin vuosina, jolloin sitä on saanut nykiä hiki päässä. Pehtoori oli kyllä levittänyt 
palanutta hevosenlantaa ennen maanmuokkausta. Edellisen kesän
naatit ja varret olimme jättäneet kasvimaalle talveksi, ja nyt muokkauksen yhteydessä ne uppoavat maahan kätevästi.

Kasvimaata on parannettu hevosenlannalla, ruohosilpulla ja onpa jonkun verran olkeakin maahan uponnut. Maa on muhevaa ja kuohkeaa; tuoksuu hyvälle. Mitään keinolantoja ei meillä käytetä.
 Viljelykiertoakin yritämme toteuttaa mahdollisimman hyvin.

Syksyllä; lokakuussa, kun viimeiset juurekset nostetaan maasta, käy mielessä- kuin varkain-  jaksaako tätä taas ensi keväänä?
Mutta kun lumet sulavat ja aurinko alkaa helottaa, alkaa viljelyvarpaita syyhytä.
Ja kannattavaakin viljely on: viime viikolla kellarista haettiin viimeiset porkkanat, palsternakat ja mustajuuret, joilla pärjätään kesäkuuhun saakka. Eli kyllä kannattaa!

 
Tänä vuonna tilattiin härkäpapujen siemeniä useammasta paikasta; Hyötykasviyhdistykseltä ja muutamasta englantilaisesta taimitarhasta. Aikaisemmin viljelimme kotimaista Kontu-lajiketta, mutta sen riipiminen on niin työlästä, että luovuimme siitä ja kasvatamme isoja siemeniä tekeviä lajikkeita. Mm. Karmazyn on tosi hyvänmakuinen  ja tekee isoja palkoja. Viime vuoden sadosta olin myös kuivattanut osan siemeniksi.
Härkäpapuja laitettiin maahan viisi riviä yhteensä kolmeen penkkiin . Teen vähän epäortodoksisesti; laitan kaksi siementä parin sentin päähän toisistaan  ja seuraavat noin viidentoista sentin päähän. Hyvin ovat kasvaneet tällä tuplasysteemillä.

Kahvitaukoja on pakko pitää melko tiuhaan. Kyykkiminen ja kumarteleminen pistävät kropan lujille , ja kahvitauko aina friskaa! Sininen taivas  pumpulapilvineen on huimaavan kaunis kaiken harmauden ja ankeuden jälkeen. Ensimmäiset pörriäisetkin ovat heränneet; kimalaiset ja jopa nokkosperhosetkin. Läheiseltä suolta kuuluu kurkien huutoa; muutamia joutsenia lensi yli ja joella telkät nauttivat myötävirtaan lipumisesta.

Aina pitää kokeilla jotain uutta! Nyt laitettiin maahan sekä kyssäkaalien että lehtikaalien siemeniä. Katsotaan, ehtivätkö ne tuottaa satoa.
Lehtikaalivillitykseni on vissiin riistäytynyt käsistä. Viittä eri lajiketta pääsi maahan: venäläistä jättiläistä, Toscanan mustaa, vihreää kääpiötä, violettia kähärälehtistä ja vihreää kähärälehtistä. Toki on muutama siemen päässyt taimikasvatukseenkin, mutta jos tämä konsti- eli mahdollisimman aikaisin kylväminen- on hyvä, luovun kokonaan kaalien taimikasvatuksesta. Ne kun ovat nirppanokkia, eivätkä oikein kestä käsittelyä tai koulimista. Taimet ovat usein onnettomia rimpuloita, kun on niiden istuttamisen aika.  

Tässä on Curly Scarletin taimia. Kuten kuvasta näkyy, melko hengettömiä ovat.

Palsternakkaa  kylvettiin pari riviä. Liotin siemeniä muutaman tunnin- sillä seurauksella, että märät siemenet tarttuvat sormiin eivätkä millään irtoa multavakoon mennäkseen. Onneksi palsternakkaa saa kylvää tosi tiuhaan. Tänä vuonna lajikkeita oli kaksi; White Gem ja meille uusi, Student.

Muitakin venäläisiä jättiläisiä on kuin lehtikaali; nimittäin mustajuuri, jota sitäkin kylvettiin pari pussillista. Niitäkin siementikkuja- ovat tosiaan kuin neulasia- liotin pari kolme tuntia.

Porkkanatkin pääsivät maahan. Tänä vuonna meillä on violettia Purple Hazea; punaista porkkanaa, syksyn kuningasta Autumn Kingiä talviporkkanaksi ja vielä toista syysporkkanalajiketta, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista.  Yhtenä vuonna meillä oli Virosta ostettua  valkoista " porkania" ( kirjoitusasu kyllä aivan pieleen...), ja odottelimme sen kasvua. Yllättäen "porkani" teki ihan retiisin lehdet  ja retiisihän se sitten oli, valkoinen ja pitkulainen...
Vähäsen kylvin italialaista vihersipulia ja sinne tänne pisteltiin itäneitä valkosipulin kynsiä tuholaisia torjumaan.  Yrttipenkkiin kylvin pari pussillista salvian siemeniä,  valkoista Kosmoskukkaa ja kehäkukkaa sekä ruiskaunokkeja. Niitä pitää aina olla!
No; kylvöjen lisäksi vattuaita sai oksasilppukatteen ja vähän yleissiivousta pihalla ehdin tehdä aina siinä välissä, kun pehtoori kuskasi dynsöä peltoon ja ajeli Husqvarnalla.

Tämä dynsö-sana on perua ajoilta, jolloin asuttiin Kokkolassa. Kyseltiin naapureilta, saisiko jostain karjanlantaa. No- eräänä aamuna herättiin siihen, kun joku saapasteli sisään ( tuohon aikaan ei ulko-ovia pidetty lukossa yölläkään). Naapurin isäntähän se siinä seisoi- noin kuuden aikaan - ja sanoi :" Jai ha hämtat liti dynsö", ja osoitti ikkunasta pihalle. Se "liti" oli traktorin peräkärryllinen lantaa, joka oli kumottu meidän pihatiellemme. Siitä riitti pitkäksi aikaa ...

Vappuaaton kasvimaauurastus oli reilun työpäivän mittainen. Vähän meni ylitöiksikin. Illalla kotiin palattuamme piti varalta ottaa ibuprofeenia, etteivät levottomat jalat vaivaa. Hyvin nukutti, ja pienviljelijän mieli oli tyytyväinen!
Kylvöjä jatketaan parin viikon kuluttua. Nyt matkustetaan viikoksi Dalmatian rannikolle Trogirin pieneen kaupunkiin keräämään voimia jatkoviljelyksiä varten!