sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Maanikot maatöissä pohjolan valkeassa yössä

Tulee se kevät tänne pohjoiseenkin, vaikka aika kitkuttamalla. Nyt toukokuun viimeisenä sunnuntaina lämpötila on juhlavasti melkein neljä astetta; sataa kylmää vettä ja tuulee pohjoisesta.  Onneksi näitä vuosisadan kylmimpiä keväitä ei satu  pehtoorille ja rouvallensa kovinkaan usein- toivottavasti.
Aikaisempina keväinä olemme viljelyhommat aloittaneet viimeistään toukokuun ensimmäiselllä viikolla, mutta nyt ei ole ollut kiirus kylvö- ynnä muihin hommiin.
Kuitenkin eilen suuntasimme Lantikan nokan kohti Siikajokea. Etukäteen puhuttiin pehtoorin kanssa, ettei sitten mitään työleiriä pidetä,vaan rauhassa tehdään mitä jaksetaan. No; arvaahan sen , miten siinä kävi: kun saavuimme kotiin puolen yön maissa aivan ratkiväsyneinä ja puolirampoina, emme osanneet muuta kuin päivitellä toisillemme : on tämä hullun hommaa! Onneksi meitä on kaksi hullua.




Yleensä näin toukokuun lopussa kerään lipstikasta ensimmäisen sadon, mutta nyt kasvu on vasta aluillaan. Sen verran kuitenkin verotin kasvia, että otin muutaman varren mausteeksi nokkoskeittoon- joka sekin on kevään ensimmäinen. Jos et ole kokeillut nokkoskeittoa, kokeile tätä ohjetta:

KEVÄTKEITTO NOKKOSESTA JA LIPSTIKASTA
2-3 l nokkosia (tuoretilavuus)
pari kolme lipstikan vartta
1-2 valkosipulin kynttä
1 sipuli
1 kesäkurpitsa
voita
kermaa 2 dl
suolaa
sokeria
mustapippuria

Huuhtele ja ryöppää nokkoset väljässä vedessä; kaada vesi pois. Hienonna veitsellä vähän. Kuori valkosipuli ja sipuli, paloittele kesäkurpitsa. Sulata kattilassa voita; kuullottele sipulit; lisää kesäkurpitsa ja jonkin aikaa paistele. Lisää nokkoset ja vähän vettä, suolaa,pippuria, sokeria. Lisää kerma; anna pari minuuttia kiehua. Tarkista maku, soseuta; tarjoile keitettyjen munien kanssa. On hyvää! 





Näin kauniisti kukkivat valkovuokot Siikajoen rantatörmässä. Törmä on jyrkkä ja aika pitkä ja  täysinäisen kastelukannun kanssa kyllä vaikea kivuta ylös. Kasteluvettä piti hakea joesta, sillä pumppu on vielä talviteloilla. Mutta ennenkuin päästiin kasteluvaiheeseen, oli tapahtunut jo monenlaista . Ja pitkään: keskellä kasvimaata jökötti dynsökuorma, jonka Riston Juha ystävällisesti oli kuskannut  perille traktorilla syksyllä. Sitä palanutta hevosenlantaahan se dynsö on.
No; ensin tietty putsattiin kasvimaan toinen puolisko, entinen mansikkamaa, ruohotuppaista ja kaiken maailman rönsyleinikistä, ahosuolaheinästä ja juolavehnästä. Tässä hommassa hurahti muutama tunti. Lopulta pehtoori pääsi  kuskaamaan kottikärryillä dynsöä sopiviin paikkoihin. Eipä mittään; kottikärryn rengas oli ihan päreinä. Muutamia ähkäisyjä päivän mittaan kuului pehtoorin suunnalta...
Onneksi- kuin kompensaationa rikkinäisistä kottikärryistä- puutarhajyrsin vai mikä mylläyskone se nyt onkaan- lähti käyntiin kuin unelma. Ei tarvinnut koko alaa lapiolla kääntää.


Viime syksynä laitettiin  maahan kokeeksi lehtikaalin, porkkanan ja pinaatin siemeniä. Nämä pienokaiset ovat Venäjän Jättiläistä, joka on tosi hyvä lehtikaalilajike. Rouva vain on kylvänyt runsaalla kädellä, joten harvennuspuuhat ovat pian edessä. En tiedä muista, mutta minulle harventaminen on vaikeaa. Käy sääliksi pieniä taimia, jotka pitää nykkiä pois kasvamasta. Aika paljon meillä harvennustaimia  syödään.  Syksyllä siemeniä kylväessäni mietin, että parempi laittaa kunnolla siemeniä, kun ovat vielä oman pihan kasvista peräisin; kun ei tiedä, itävätkö. Hyvin itivät. 
Porkkanoita ei vielä näkynyt, eikä pinaattia.




Syksyllä istutettu valkosipuli on talvehtinut tosi hyvin, eikä ole ollut moksiskaan kylmästä keväästä. Tämä onkin lappilaista kantaa Rovaniemeltä.
No; saatiin maa kylvökuntoon ja upotettiin mullan uumeniin porkkanaa, palsternakkaa, mustajuurta, juuripersiljaa, lehtikaaleja, kyssäkaaleja, salaattisekoituksia, härkäpapuja, kehäkukkia, salviaa, tuoksuampiaisyrttiä, ruiskukkia ja sattumavalkosipulin taimia, joita löytyi monta kymmentä kasvimaasta. Valkospipulilapset pääsivät kaali- ja porkkanapenkkeihin vartiointi- ja suojelutehtäviin. Ihan hengästyttävä lista. Ai niin; punajuuret, valkojuurikkaat, kelta- ja raitajuurikkaat unohtuivat... Nekin siis kylvettiin.
Hohhoijaa. Kun saatiin vähän ennen puolta yötä harsot levitetyksi porkkana- ja kaalipenkkien päälle, niin oltiin aika onnellisia: pahin rypistys on nyt ohi; jäljellä enää vähäsen tilaa kasvimaalla herneitä ja papuja, mangoldia ja fenkolia varten.


Mukavia kesäilmoja odotellessa teitä tervehtii pehtoorin rouvan mansikkasorbetti-pelargoni Strawberry Sorbet. Viihtykää luonnossa!




Enkä malta olla lisäämättä tätä kaunokaista: meidän kotipihamme ensimmäinen sinivuokko. Ei vartta, ei lehtiä, mutta niin kaunis kukka. Kyllä meilläkin osataan !



 































tiistai 9. toukokuuta 2017

Neitiä palelee puutarhassa



Pakkasta, lunta; räntää, rakeita;tuulee pohjoisesta ja koillisesta. Maa jäässä, nurmikot vielä ihan ruskeat. Meidän pihaneitomme on muuttunut vilusta ihan siniseksi, kun raukka on aivan alasti.
Ihan toivottoman oloisia ovat olleet sääennusteet: yöpakkasia ja päivän lämmöt kolmisen astetta. No; meteorologien mukaan näin kylmiä keväitä sattuu pari kappaletta vuosisadassa.
Pehtoorin kanssa  käytiin Floralia-näyttelyssä Kempeleen puutarhaoppilaitoksella. Yllättävän paljon ihmisiä oli liikkeellä kylmästä säästä huolimatta.
Tämä allaoleva neito kuvaa kyllä  mainiosti puutarhurin tuntemuksia kevään ensimmäisellä uintikerralla lähijärvessä. Aikaisempina vuosina uimaan on päässyt vapun aikoihin, mutta tänä vuonna jäiden lähtöä saadaan vielä odotella.


No; jossakin vaiheessa varmaankin lämpenee, niin pääsee kylvöhommiin. Tai oikeastaan olen kylvöt jo aloittanut, ja retiisit ja salaatit ovat jo itäneet  meidän "tomaattikopissamme", joka on vanhoilla ikkunoilla verhoiltu lava. Sinne on kylvetty myös useamman sorttista pinaattia, muttapinaatit eivät ole vielä nokkaansa nostaneet. Niitä varmaankin viluttaa vielä. Odottelevat aurinkoa ja lämpöä. 


Tässäpä suloisia retiisivauvoja. Menee ehkä muutama viikko ennen kuin nämä ovat syötäviä. Syksyllä teimme koekylvöjä pehtoorin kanssa Siikajoen plantaasilla. Maahan laitettiin ainakin lehti- ja kyssäkaaleja sekä porkkanaa ja pinaattiakin - mikäli oikein muistan. Ehkäpä ensi viikonloppuna suunnistetaan tutkailemaan kasvimaan tilannetta ja ehkä jotakin jo kylvämäänkin.


Pelargonit sentään ovat eloisan vihreitä ja pukkaavat nuppuja. Nämä ovat talvehtineet vintillä lämmittämättömässä huoneessa. Talven aikana kuoli vajaa kymmenen yksilöä; pääasiassa pieniä pistokkaita, joiden talvehdittamisessa en ole koskaan onnistunut. Kertoisiko joku hyvän vinkin, miten saa pelargonit pistokkaina talvehtimaam?



 
Tämä  on yksi niistä harvoista pistokkaista, jotka raaskin nyt keväällä leikata. Nimittäin joka kevät olen saman ongelman kanssa vastakkain: leikatako vaiko ei. Useimmiten en raaski. Niinpä Mårbacka - ja Apple Blossom-pelargonini ovat pitkiä roikaileita. Jotkin yksilöt kasvavat luonnostaan pensasmaisina.
Yksi suosikeistani on tämä Strawberry Sorbet, jonka kukat avautuvat ihan näinä päivinä. Ovatkin herkullisen mansikkasorbetin näköisiä!




JIppii! Räntäsade loppui, ja aurinko paistaa. Lämpöä  tuollaiset kolme astetta. Kyllä tämä tästä vähitellen. Minkään esikasvatetun kanssa  ei ole kiire, kun olen kasvattanut vain samettikukkia. Juurisellerin siemenet eivät itäneet, vaikka pussin merkinnän mukaan olivat tuoreita. Missä lie vika?




Näiden tuoksuvien liljojen myötä lämmintä viikkoa toivottelee tarhuri-Lea.