Sadonkorjuun riemua- ja tuskaa

Reporankoina kaaduimme lauantai-iltana sänkyyn sadonkorjuusession jälkeen. Perjantaina puolelta päivin sai Siikajoen kasvimaa kyytiä, kun pehtoori ja rouvansa jännityksellä aloittivat kesän tuoton inventoinnin.
Kulunut kesä on ollut erikoinen monin tavoin. Joku sanoi, että tänä vuonna kesä kesti keskiviikon, eikä liene kovin paljon väärässä.
Kevät oli ennätyksellisen kylmä, ja kasvimaan kylvöt pystyttiin aloittamaan vasta kesäkuun alussa, kun aiemmin jo vappuna on yleensä riehuttu kasvimaahommissa.

Porkkanoista saatiin lähinnä keskinkertainen sato, eikä aiempien vuosien jättiporkkanoita ollut kuin muutamia. Neljä viikkoa lyhempi kasvukausi kuin viime vuonna näkyi suoraan juuresten koossa.

Nämä herkut, palsternakat, kasvoivat nekin vain kohtalaisesti. Aika paljon oli haaroittuneita juureksia. Johtuneeko ajoittaisesta kuivuudesta vai mistä? Ken tietää, kertokoon.

Tätä kuvaa ei oikeasti edes pitäisi näyttää; niin surkeita ovat nuo  tulokset: pieniä punajuuria; vähän isompia valkojuurikkaita ja raitajuurikkaita. Pitkulaiset juuret ovat piparjuurta.
Joku ihme lapsus sattui keväällä punajuuren kylvössä: pehtoori ei muistuttanut rouvaa, että meillä syödään punajuuria mielellään. Unohtuivat kylvöhurmassa niin, että vain yksi rivi oli kasvamassa. No; tänä vuonna ei ole varastointiongelmaa, eikä rouva huokaile punajuuripaljouden edessä, ei.

Voiko helpompaa viljeltävää olla kuin härkäpapu? Niin aikaisin keväällä kuin vain ilkeät- ja maa on sula- lykkäät siemenet multaan. Se on siinä. Sitten vain odottelet kukintaa ja satoa. Muisteltiin pehtoorin kanssa, että härkäpavun viljely aloitettiin viitisen vuotta sitten- joka tapauksessa kauan ennen kuin kukaan oli kuullutkaan härkiksestä. Saattaa olla kauemminkin, kun aika tuntuu nykyisin kiitävän hillitöntä vauhtia.

Härkäpavut eivät piitanneet kylmästä keväästä  saatikka kylmästä kesästä. Ne kasvaa rehottivat komeasti. Muutama iltapuhde siinä vierahti, kun pavut perattiin ja kiehautettiin pakkaseen. Siellä köllöttää nyt 9,2 kiloa proteiinipommeja.  

Tämä Etelä-Amerikan ihmevilja, amarantti ei kyllä hyisessä Pohjolan kesässä viihtynyt. Amarantti on hienohelma, joka tarvitsee lämpöä ja aurinkoa. Suostui kuitenkin kasvamaan, mitä ei ole ihan joka vuosi tapahtunut. Amaranttia meillä on kuivattu viherjauheeksi ja keittomaustesekoituksiin porkkanan, palsternakan, sipulin, fenkolin ja yrttien kanssa.Taitaa sitäkin olla vähän pakkasessakin.

Kaalit kyllä viihtyivät, vaikkei hellelämpimiä juuri ollut. Keväällä pudotettiin siemenet multaan, ja aivan hyvin kyssäkaalit kasvoivat. Omituinen kesä  oli sikälikin, ettei kaaleissa ollut tuholaisen tuholaista.

Keskieurooppalainen kyssäkaali, Superschmelz kasvatti koko kesän hirmuisia lehtiä ja vasta syksyllä alkoi näkyä kyssiä. Tämän pitäisi kasvaa monikiloiseksi, mutta meillä Siikajoella ilmanala sopii paremmin wieniläisille lajikkeille, jotak eivät tuhlaa kasvuvoimaa hillittömän suurten lehtien kasvattamiseen.

Yksi tämän kesän menestyjistä oli lehtikaali. Viime syksynä pehtoorin kanssa lykättiin  kokeeksi Bolshoi-lajikkeen siemeniä maahan, ja turkanen! Ne itivät kaikki! 

Tässä kuvassa oleva Toskanan musta eli palmukaali on sekin siemenestä suoraan kasvanut. Liekö laiskuutta, mutta meillä on luovuttu kaalien taimikasvatuksesta kokonaan. Ne näyttävät ehtivän koleudesta huolimatta.

Lehtikaalia on pehtoorin perheessä syöty runsaasti. Talven varaksi lehtikaalia on pakkasessa ja kuivattuna viherjauheena, jota on helppo lisätä patoihin ja keittoihin porisemaan.

Jättiläismustajuuria ei tänä vuonna saatu, vaan  ne olivat  ns. normaaleja eli keskikokoisia- ja osa pieniä.

Mangoldi kasvoi ihan mukavasti Kroatiasta tuoduista siemenistä , ja fenkolia viljeltiin lehtisatoa varten. Fenkoliakin meillä on kuivattu- ja pakastettu.

Kaiken kaikkiaan ihan jees-sato. Ei huippu, muttei ihan huonokaan. Ainoa, mikä täydellisesti epäonnistui, on salvia, joka ei suostunut nokkaansa nostamaan, vaikka aikaisempinia vuosina on siemenestä itänyt ihan komeasti.

Tähän loppuun vielä syyspäivän pimyteen tämä juuri kukkaan puhjennut hortensia kaupunkipihalta. Se on tavallinen terassihortensia, jonka rouva lykkäsi pihan perälle vuosi sitten, kun ei raaskinut heittää kompostiin. A vot! Sehän selvisi Pohjolan hyytävästä  talvesta. Aika kitukasvuinen se on, mutta teki kuitenkin yhden komean kukinnon!

Ja vinkkinä: syökää pihlajanmarjoja! Ne ovat varsinaisia terveyspommeja.