torstai 30. kesäkuuta 2016

Kamalaa kiirettä kasvimaalla


                                                                                                                                                                                                        Joka kesä sama juttu. Hirviä kiire viljelysten ja istutusten kanssa. Hyöty- ja huviviljelijä painaa kasvimaalla pää punaisena ja hikisenä. Hyvä jos ehtii nauttia ihanista valoisista öistä. Sitten: taas kesäkuu vilahtaa ohi aivan liian äkkiä. Miten saisi taltioiduksi kesäkuun ihanan valon ja vehreyden; kun kaikessa on vielä lupaus ja odotus?  
                                                                                                                                                                     
 Saksankurjenmiekat kukkivat tänä kesänä upeasti. Ne ovat jotenkin juhlavia ja arvokkaita, mutta omalla tavallaan vaatimattomia.

Tuoksuva timjami alkaa olla täydessä kukassa. Kukista tulee tosi aromaattista ja herkullista teetä. Timjamin talvehtiminen onnistui vain varsinaisten yrttipenkkien ulkopuolella. Liekö syynä ollut leuto ja vähäluminen talvi? Tässä timjami kasvaa kiviportaikossa, johon kyllä vähätkin lumet kertyvät.
Ikivarma ja kestävä lipstikkakin kuoli viime talvena; sekä täällä Oulussa että Haukiputaalla.

                                                                                                                                                                   
Lehtikaalit laitettiin siemenenä maahan vapun aattona, ja kasvuunlähtö onnistui tosi hyvin. Harventaa on saanut reippaalla kädellä. Niillä on kaverinaan sipulia, ja katteena ruohosilppua. Päällä vielä teltta.
Kaalintuholaisia on tänä keväänä liikkeellä runsaasti. Saapas nähdä, säästyvätkö meidän viljelmät niin että pehtoorille jää talveksi runsaasti vihreää rouskuteltavaa.

Parin viikon takaiset porkkanat tässä kurkistelevat. Nyt varmaan pääsee maistelemaan uusia porkkanoita. Kun on parin viikon tauko viljelyksillä käymisestä, on yllätyksiä aina luvassa.
Porkkanankin kaverina on sipulia ja valkosipulia , torjuntatarkoituksessa.
Meillä kuitenkin on tunteroisen matka viljelyksille, niin ihan joka viikko ei käydä kasvimaata hoitamassa- paitsi toukokuussa ja juhannukseen saakka.
Ruohotäkki ja kasvuharsot ovat mainio yhdistelmä!



Pitäähän joka puutarhassa olla veden solinaa!

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Lähiruokaa


Tässä päivänä muutamana, kun kyykin pihalla näissä perinteisissä kitkemis-siistimis-perkaamiskevättöissä, huomasin nämä vaatimattomat kaverukset. Ne olivat ihan hissukseen  ja yrittivät maastoutua karikkeeseen ja ympäröiviin leinikkeihin ja maahumaliin, ettei niitä vain huomattaisi. Mutta niinpä vain, ihan sattumalta ne huomasin. Näiden kolmen kaveruksen lisäksi lähellä kasvoi toistakymmentä muuta kartiohuhtasientä, joten tiedossa oli makoisa sieniateria.
Näitä kolmen tähden myrkyttömiä kevätsieniä eli kartiohuhtasieniä on meidän pihallamme ollut aina silloin tällöin; muistaakseni kolmesti aiemmin olen näitä löytänyt.
Tämä on helppo sieni; ei muuta kuin harjaat enimmät hiekat pois ja pilkot pannulle. Sekaan nesteen haihduttua vähän voita, sipulia- jos haluat-, muutama rouhaus mustapippuria myllystä, hitunen suolaa,  ja lopuksi kermaa dieettisi sallimissa rajoissa.
Tänä vuonna dieetti ei sallinut yhtään kermaa, joten  söimme sienet sellaisenaan  salaatin lisukkeena.
Hyviä olivat.
                                                                                                                      

 Meillä ei kasva ainavihantia rosmariinipöheikköjä eikä villifenkoleita niinkuin Välimeren maissa, mutta onneksi meillä on lipstikka eli liperi; tuo monien syrjimä ihana vihannes. Tai yrtti; mikä hän lieneekään. Lipstikka nousee uskollisesti maasta ensimmäisten vihreiden joukossa; samoihin aikoihin kuin nokkoset, pelto-orvokit ja voikukat. Kuulemma lipstikkaa käytetään eniten liemikuutioiden valmistukseen. Jos sinulla on mahdollisuus joko  itse kasvattaa lipstikkaa tai saada sitä puutarhuriystävältäsi ( yleensä sitä kasvaa niin paljon, että puutarhuri on vain tyytyväinen, jos joku haluaa sitä ottaa) , niin a vot:  sido varret nipuksi ja laita orteen- tai mihin haluat- roikkumaan. Kun nippu on kuivanut, riivi lehdet- ja osa varsista ilmatiiviiseen lasitölkkiin. Talven tullen et tarvitse liemikuutioita -etkä natriumglutamaattia.
Lipstikasta tulee ihana keitto:
kuullottele valkosipulia, sipulia ja pilkottua lipstikkaa kattilassa rypsiöljyssä. J
os haluat, voit lisätä ryöpättyjä nokkosia ja pinaattia, mutta pelkästä lipstikastakin tulee ihana keitto. Lisää sekaan mustapippuria myllystä, suolaa , ripaus sokeria ja liemeksi vähän vettä ja loput haluamaasi kermaa. Tuorejuusto passaa hyvin sekaan. Kiehauttele, tarkista maku; aja blenderillä sileäksi. Nam!
Yksivuotiaskin diggasi tätä keittoa.


Kolme- tai neljä vuotta sitten istutimme parsan juurakot Siikajoelle. Viime keväänä saatiin jo jonkin verran satoa, mutta nyt näyttää, että saattaisi tulla hyvä heinäkenkä- ei kun parsavuosi. Näitä kun kerää  maalta suoraan, ei viitsi edes keittää. Ne ovat NIIN hyviä, napakoita ja makeita.  Jos pihallasi on tilaa, etkä ole muuten innokas viljelijä, niin ei kun parsaa kasvattamaan! Tämän helpompaa ei voi olla! Parsa ei vaadi oikeastaan mitään muuta. kuin saada olla rauhassa paikallaan.  Jos vain muistaa lannoittaa- kerätä ruohonsilppua, kanankakkaa tms. juurakon päälle, niin parsa kiittää. Loppukesästä saat bonuksena hienohelmaisia parsanoksia kukkakimppuihin.
Ennenhän parsaa kasvatettiin koristekasvina. Niinpä edesmennyt Maire-anoppini Vimpelissä ihmetteli eräänä keväänä, kun miniä rupesi kaivamaan hänen kukkapenkistään parsanversoja...




Kissankäpälää  ei enää löydy kovin runsaasti- tai sitten en osaa sitä etsiä. Muistelen vain , että näitä pehmotassuisia kukkijoita oli ennen vähän joka paikassa.

Siikajoen mökillä kasvaa kaksi lämpärettä kissankäpälää. Toiset ovat näitä tummemman vaaleanpunaisia, toiset ihan vaaleita.

Joku vuosi sitten yritimme siirtää kissankäpälää kaupunkiin kivikkopenkkiin, mutta ei se viihtynyt, vaan kuoli pois.  

 Meillä ei täällä Rämsänrannalla kasva sinivuokkoja eikä valkovuokkoja, mutta onneksi on näitä villiorvokkeja, joiden sininen on kaunis!








Tavallista pinaattia kylvin Vapun aattona , ja nyt jo saatiin siitä ensimmäinen sato.
Toukokuu oli meillä Oulunseudulla poikkeuksellisen lämmin, ja pinaattihan ilmeisesti tykkää kasvaa viileähkössä.
Rapsakkaa ja maukasta. Parit keitot on pinaatista keitetty. Toiseen kaveriksi lipstikkaa ja nokkosta; toinen sellaisenaan pelkkää pinaattia.
Kaveriksi oikeita maalaismunia Oulaisten Piipsjärveltä, niin olipa herkkua! 


  Tässä on huhtikuun lopussa suoraan siemenestä kasvimaalle kasvaneita lehtikaalin taimia.                Lajike       taitaa olla Green Curly. Kylvin myös neljää muuta lajiketta, ja kaikki itivät ja kasvoivat  hienosti  taimelle  .        Lehtikaalin taimikasvatus on hirveän vaivalloista, kun taimista tulee           honteloita ja      hengettömiä ja ne saavat aina shokin kasvimaalle siirrettäessä. Tämänkeväisen       kokeilun perusteella näyttää, että taimikasvatusvaiheen voi hyvin ohittaa, ja kylvää siemenet suoraan  maahan. Näitähän tulee sitten niin runsaasti, että osan voi nauttia jo baby leaf-vaiheessa.


Raparperiä yleensä kasvaa liikaa. Sekin äjähtää keväällä juuri silloin, kun on kaikkein kiireisintä. Tänä vuonna tein raparperisosetta uunissa: pilkoin raparperit, sekaan kardemumman siemeniä ja kanelitankoja , ja uuniin paistumaan. Soseen sitten pakastin. Raparperinlehdistä tulee ravintorikasta katetta kasvimaalle; lehdet pitää vain silputa. Lisäksi raparperinlehdistä saa ihanan saunakokemuksen: lauteille raparperinlehtiä; saunojan päälle raparperinlehtiä , ja apumies löyöyä heittämään.  Jos on turvotusta, niin tällä konstilla nesteet lähtevät liikkeelle.      

          
 
Tämä vankkurimuodostelma on Siikajoen kasvimaa alkukesän asussa. Lähistöllä asustaa runsaasti pupujusseja , joiden herkkua ovat tuoreet lehtivihannekset. Siksi telttaan ovat päässeet                    mm.lehtikaalit. Porkkanapenkkien päällä on harso kasvua jouduttamassa ja porkkanakemppiä        estämässä  . Porkkanan keskelle on istutettu sipulirivit, jotka nekin torjuvat porkkanan tuholaisia.   Etualan lättänäharson alla on Etelä-Amerikan ihmettä, revonhäntää eli amaranttia. Viime vuonna se ei  suostunut itämään ollenkaan. Mikäli tuplaharso ei auta, saa amarantinviljelys loppua. Mutta kun  yhtenä  lämpimänä   kesänä saatiin niin upea sato tätä maukasta vihannesta, niin taas pitää yrittää...