perjantai 5. kesäkuuta 2015

Mein Kampf...

Taisteluni peltokiertoa vastaan on kestänyt nyt viikon. Polvet ovat ruvella ja sormet turvoksissa; koko naispuutarhuri on  ihan poikki. Ja niinkuin viisaammat tietävät, tämä taisto on koituva puutarhurin  tappioksi.
Kuka hiivatti toimitti tämän pirulaisen meidän pihaamme? Rönslyleinikin ja voikukan kanssa meillä on hiottu yhteistoimintasuhde: ne saavat kukkia rauhassa, kunhan pysyvät poissa kasvimaalta.
No; tämä peltokierto  ( convolvulus jotakin) on äärimmäisen kiero tyyppi. Se kasvattaa pienet, herttamaiset lehdet ja kukkiikin ihan sievästi. Se on hyvin hentovartinen ja ihan vaarattoman näköinen. Mutta ulkonäkö  ja pinnan päällä oleva kasvusto ovat hämäystä. Peltokierron juuret ulottuvat jonnekin puolen metrin syvyyteen ja muodostavat rönsyileivän verkoston, joka katkeilee turhan helpost, kun sitä yrittää repiä pois.  Hämäystä tämäkin , muka ohut juuristo: kun kaivat vielä vähän lisää, löytyy palsternakan tai porkkanan kokoisia juuria... Hohhoijaa; taidan luovuttaa ja antaa convolvuluksen kasvaa.
Kuulemma glyfosfaatti kaksi kertaa kesässä   kahtena kesänä peräkkäin  tappaa peltokierron. Haittana tässä on sekin, että kaikki se tappaa kaikki muutkin kasvit . Meidän maanviljelyfilosofiaamme eivät myrkyt kuulu!
Puutarhatöissä ei täällä pohjoisesa kyllä tarvitse hikoilla. Aamulämpötilat ovat olleet alle kymmenen astetta, ja tuullutkin on ihan riittävästi. Suorastaan hurjasti. Vettäkin on puutarha saanut, riittävästi varmaan.
Kylmyydestä ja sateesta huolimatta chilit ja basilikat pääsivät  ulos ns. tomaattikoppiin, jossa alunperin yritettiin kasvattaa tomaatteja. Ihan itse siemenestä kasvatettiin taimet  ja sitten koko kesä hoidettiin, lannoitetettiin ja lopulta syyskuussa saatin noin viisitoista tomaattia. Panos-tulossuhde painui niin negatiiviselle, että oikein hävetti. Sitkeästi  vain muutama kesä  jatkettiin, kunnes terve järki  voitti. Siirryttiin chileihin, jotka tuottavat mukavasti satoa.
Munakoisoakin on yritetty. Siemenistä kasvoi komeita taimia; niihin tuli  nuppujakin. Satoakin saatiin: marmorikuulan kokoinen munakoiso. Siitä ei kovin isoa caponataa loihdittu...
Kasvattakoot välimerelliset puutarhurit munakoisoa meille. Me kasvatamme hienoaromisia yrttejä ja juureksia sekä huippujuttuja, kuten lehtikaaleja, kyssäkaaleja ja härkäpapuja!
Istutuspöytä onkin tosi tarpeellinen. Saviruukkujakin on kertynyt riittävästi.
Mustakaalin ja venäjän jättiläisen sekä samettikukan taimet odottavat istutusta.
Kyllä me ollaan kauniita; me helmililjat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti