Kotipesään takaisin. Tehdään kuin Iisakin kirkkoa.

 Ei mennyt kuin Strömsössä meidän mökkiremonttimme. Palattiin lähtöruutuun.

Mitä tapahtui?

Lyhykäisyydessään kävi näin: viime kesänä aloitettiin mökkirempan suunnittelu rakennesuunnittelijan kanssa. Suunnitelmissa oli rakentaa vanhan mökin päälle toinen kerros sekä saunasiipi uutena. Ja lisäeristys ulkoa päin ekovillalla ja paneloinnilla.

Kierreltiin mökkiä ja kyseltiin monta kertaa, kestävätkö perustukset ja kantavatko hirsiseinät yläkerran. Ei ongelmaa, no hätä. Saatiin kuvat ja tammikuussa 2021 rakennuslupa.

Sitten odotellaan rakennekuvia ja timpurikin on saatu. Suunnittelija sairastuu; tilalle uusi suunnittelija, joka toteaa, että erittäin haasteellinen projekti , eikä kantavuutta voi laskea vanhojen pyöröhirsiseinien päälle. Ratkaisuna uuden sokkelin teko vanhan ulkopuolelle ja siihen uudet kantavat seinät. Pyöröhirret jäävät sisäpuolelle. 

Saadaan paikalle maanrakennusurakoitsija.  Haetaan lapio, todetaan, että sokkeli on luonnonkivien päällä ja osin tyhjän päällä sekä parista kohtaa poikki. Ei onnistu kaivaa uudelle sokkelille tilaa vanhan viereen ilman että vanhan sokkelin alta loputkin maat valuvat pois ja laatta jää tyhjän päälle.

Mutta! Nostetaan Hiiabilla mökki sivuun ja vanhat perustukset veks ja uutta tilalle!  No problem.

Entäs lupa-asiat? Yhteys kaupungin rakennusvalvontaan. Voiko tehdä näin, kun rakennuslupa on vanhan laajentamiseen myönnetty? Kaupungilla neuvotellaan, meillä jännitetään.

Puhelin soi: periaatteessa onnistuu, jos vanha mökki nostetaan takaisin sisään... Hiiabilla vissiin kunhan on ensin purettu vanha betonivalu ja kuskattu se kaatopaikalle ja kaivettu  uudet pohjat ja tämän päivän  vaatimat routasuojaukset ja kapillaarikatkot ja  sadevesikaivot ja tehty uusi sokkeli. Kaikki kuulostaa ihan helpolta.

Tai: 

palataan lähtöruutuun ja aletaan suunnitella kokonaan uutta mökkiä sinne metsään, kun uusi rantarakennuslaki ei salli rakentamista rannan viereen, jossa vanha mökki on. Tuosta vaan uusi kierros: suunnitelma, rakennekuvat, asemapiirustukset, naapurien kuulemiset, uudet lvi-kuvat ynnä muuta. Rahaa palaa ehkä kaksi tuhatta.

Tuo vanhan siirtohan kuulostaa ihan helpolta. Ei muuta kuin tyhjennetään mökki, poistetaan ikkunat, puretaan tiiliseinä, takka ja piippu. Suitsait. Onhan jo revitty mökistä sähkövedot ja purettu keittiö ja kuskattu suurin osa tavaroista varastoon. Tehdään katon nurkkiin reiät että saadaan nostoliinat vedetyksi mökin ympärille. Moottorisahallahan se käy!

Menee yö miettiessä. Ahdistusta ja huokailua. Ei tule uni silmään  Jos voikin onnistua tuollainen operaatio niin mitähän se maksaa? Tehdään kustannuslaskentaa. Alkaa ahdistaa vielä enemmän.

Seilataan eri vaihtoehtojen välillä. Kumpi kannattaa? Jos vanhaa korjataan saadaan nauttia veden läheisyydestä ja upeista koskinäkymistä. Mutta kustannukset?

Jos tehdään uusi menetetään maisemassa ja tarvitaan koko suunnittelu- ja luparuljanssi uudelleen. Ts. rakentaminen viivästyy- vuodella ehkä.

Kuluu kahvia ja ahdistaa aina vaan. Huokaillaan ja mietitään. Päätetään soittaa kokeneelle rakennusinsinööriystävälle. Käy niinkuin arveltiinkin: vanhaan mökkiin liittyvät nosto- ja siirto-operaatiot ja purkuhommat todennäköisesti lisäisivät rakennuskustannuksia paljon.. Tehdään päätös ja päädytään uuden rakentamiseen.

Taas kahvia. Piirretään uuden mökin pohjaa ja lähetetään kuvia hirsitalotoimittajalle-sille ainoalle, joka vastasi kyselyyn. 

Nyt ollaan  aamukahvilla ja kaffen jälkeen autonnokka suunnataan  Pyhännälle hirsitalotehtaalle!

Tässä tämä murheenkryyni. Tulee purettavaksi kunhan uusi valmistuu. Näistä hirsistä syntyy sitten joskus- Jos Luoja suo- sauna ja kesäkeittiö.

Vanhan sokkelin alla on kiviä ja tyhjääkin.

Keittiö on hajotettu atomeiksi.  Eipä tarvitse viedä kalusteita varastoon, kun voidaan säilyttää romppeet täällä. Harmi vain, että pehtoori ehti purkaa sähkövedotkin... 

Näille paikkeille rakennetaan uusi mökki. Tiedossa on ainakin kiviaidan purkua, halkopinojen siirtoa, puuliiterin pystytystä ja puunkaatoa. Tulevan mökin paikalla on tällä hetkellä kuusivoittoinen metsä. Niin- pitäähän tuo huussikin siirtää alta pois- mutta se on pienempi urakka kuin hirsimökin nosto. Ei tarvita nosturiautoa! Ehkä eniten harmittaa tämä hukkaan mennyt kulunut vuosi- kun ei enää nuoriakaan olla. Mutta elämäähän tämä on. Kaikkinensa.