perjantai 11. maaliskuuta 2016

Kissanpäiviä ja viljelysuunnitelmia

Kissat ovat varsinaisia elämännautiskelijoita. Ne osaavat kasvattaa emäntänsä tai isäntänsä  palvelemaan itseään. Koulutus tapahtuu ihan vaivihkaa, ja koukkuun joutunut kissanomistaja huomaa keittelevänsä silakoita  aamuyöllä reissuiltaan nälkäisenä kotiin palanneelle kissalle.
Näin toimi Ville-kissa, joka asusti isäni ja äitini luona. Ville oli villikissan poikanen, eikä oikein koskaan kesyyntynyt ihan kokonaan. Aamuyöstä, kun Ville palasi reissuiltaan, se naukui kovaäänisesti, ja isäni nousi keittelemään silakoita. Raakoja silakoita ei Villelle voinut antaa, kun sen maha ei niitä kestänyt.
Muutenkin Ville oli aikamoinen persoona: se protestoi  rajusti, jos se jätettiin liian kauaksi aikaa yksin. Se aukoili vaatekomeroiden ovet ja pudotteli kaikki vaatteet lattialle. Sittenpähän näkevät, ettei minua voi pitkäksi aikaa jättää- tuumi Ville.


Tässä viereisessä kuvassa köllöttää Yatzi- muutaman vuoden ikäinen nautiskelija. Yatzi muistuttaa kovasti kissaani Viirua, joka kulki mukanamme kotimaan reissuilla. Eräänäkin keväänä olimme vierailulla mummolassa. Mummu oli innokas kukkien kasvattaja, ja pesuhuoneen olivat vallanneet moninaiset kukkakylvökset, joista osa oli jo hyvällä taimella.
Kuinka ollakaan- Viiru oli päässyt tukimaan kylvöksiä - ja huonolla menestyksellä. Mummuparka meinasi saada sydänkohtauksen, kun kallisarvoiset taimilaatikot oli pudotettu lattialle . Enpä muista mummua vihaisempana nähneeni...

Aika hyvä aasinsilta aiheeseen eli viljelysuunnitelmiin. Kohta ollaan maaliskuun puolivälissä, eikä siementäkään ole vielä kylvetty. Päätimme nimittäin, ettei tänä vuonna hötkyillä taimikasvatuksen kanssa. Monena vuonna on käynyt niin, että liian aikaisin kylvetyt siemenet tuottavat hontelonpuoleisia taimia, joiden kasvuunlähtö sitten kuitenkin on hidasta.  Esikasvattaako vaiko ei? Jokavuotinen ongelma. Himpulataimet ovat niin herkkiä ja haavoittuvia, mutta siementen kasvuunlähteminen suoraan maahan kylvettynä voi sekin olla hirmuisen hidasta. Fenkoli on täällä Pohjan perukoilla ongelmallinen. Vime kesänä fenkolit eivät ehtineet mukula-asteelle, mutta syötiin  sitten tillin tapaan fenkolin lehtiä.  Kyssäkaali on myös hankala. Jostain syystä kyssäkaalin taimet ovat aina hentoja ja heikkoja ja niiden kasvuunlähtö hidasta. Toisaalta  suorakylvönä ne eivät ehdi tehdä kovin kummoista mukulaa.

                                         
Pari kesää sitten kyssäkaalit kasvoivat melkoisiksi köllyköiksi.

 Takuuvarmasti huhtikuussa kylvetään samettikukkien siemenet. Samettikukkaa parempaa tuholaistorjujaa saa etsiä. Lehtikaalit ja samettikukat vuorotellen- yhteispeli toimii hyvin. Lehtikaaleja pitänee myös kylvää huhtikuussa. Toskanan mustaa, Venäjän jättiläistä, uutta minikoista lajiketta ja violettilehtistä myös.  Vielä on  viljelyrintamalla rauhallista, mutta kevään edetessä vauhti kiihtyy. Vielä ehtii kuunnella talitinttien sirkutusta ja nauttia rauhallisista hiihtolenkeistä-  mikäli ensi viikolle povattu föhn-tuuli ei sulata hiihtolatuja ! Muuten- ensimmäiset nuput pelargoneissa on havaittu! Tosin vasta yhdessä yksilössä, mutta  silti. Olen ylpeä itsestäni!

2 kommenttia:

  1. Minäkin olen tykästynyt lehtikaaliin, pari vuotta olen nyt kasvattanut. Aurinkoista kevättä!

    VastaaPoista
  2. Hei Gitta ja kiitos kommentistasi!
    Meillä on ollutx useampana vuotena Red russian ja Nero di Toscana- lajikkeita, ja nyt tilasin Fothergilliltä kahta kääpiölajiketta; Dwarf green curled ja Redbor-nimisiä. Näiden lisäksi vielä kokeillaan Curly scarlet-ia. Jos kaalit onnistuvat, ei meillä ensi syksynä- talvena paljon muuta syödäkään!

    VastaaPoista