ENSILUMI SAAPUI KUUDELTA

Ensimmäinen lumisade tälle vuodelle alkoi aamuvarhaisella; ehkäpä juurikin kuudelta, niinkuin Hector aikoinaan lauloi. Eipä haittaa 

; sinne peittyvät lumen alle kaikki keskeneräiset ulkoprojektit, ja pehtoori saa jatkaa (siistiä) sisätyötä vanhan mökin parissa. Vastuualueethan tässä mökkiraksahommassa ovat luontevasti jakautuneet niin, että rouvalla on ulkotyö-siivous-kiviaidan rakennus-risusavotta-istutus-hommat, ja pehtoori vastaa taitoa vaativista tehtävistä... Paitsi omenapuiden istuttamisen jätin suosiolla pehtoorille, kun meinattiin saada aiheesta ihan riita aikaiseksi.

Tässä omenapuutarhan paikalla oli ennen tie mökin pihaan. Oli helppo hurauttaa pihalle.  Nyt ei pääse. Toki kulku pihalle on edelleen mahdollinen, mutta vähän eri paikasta.

Istutettiin viisi omenapuuta ja kaksi kirsikkapuuta. Mikäli kaikki käy kuin Strömsössä, hukutaan muutaman vuoden kuluttua omenoihin. Niin paljon on ilmastonmuutos edennyt, että Oulun korkeudella voi kasvattaa omenoita, kirsikoita ja jopa luumuja. Ei ollut 60-luvulla Oulussa satoa tuottavia omenapuita,  ei.

Kiviä meillä on riittävästi.  Voisinpa kehua, että nämä isotkin olen aidaksi kasannut, mutta ei sentään. Konevoimalla ne on kasattu. Tuollaisen hienon havuistutuksen väsäsin. Puutarhaosastojen viimeiset havut sinne on lykätty ja kuorikatetta päälle. Kuorikatetta oli kymmenen kuutiota läjässä,  ja pulkalla ja kottikärryillä kuskattiin omenapuutarhaan ja tähän havurinteeseen. Luvalla sanoen; alkoi kyllästyttää se homma,  mutta saatiinpahan kaikki levitetyksi. Ugh!

Meidän vedenpuhdistussysteemimme,  donitsi eli umpikaivo, ja sukellusvene eli biopuhdistaja kätkeytyvät tuonne havuistutusten sekaan.  

 

Siinäpä donitsi ja Bio-Bertta kaksi vuotta sitten . Tapio asennushommissa. Kannatti käyttää paikallista pienyrittäjää. Säästö oli useamman tuhatta euroa isoon firmaan verrattuna.

Tulikin jo mainituksi, että kiviä meillä on. Tämä kissakivi piti siirtää, kun Hotelli Humina viime syksynä kuskattiin nykyiselle paikalleen.

Siinäpä Humina lavettiauton nosturissa kiikkumassa. Lokakuussa vuosi sitten tapahtui tämä operaatio.  Pyyhekin näyttää roikkuvan naulakossa... Tuokin tapahtuma oli jännittävä eikä käynyt niinkuin Strömsössä tämäkään. Lavettiauto lähti liukkaalla pihalla luisumaan kohti rommakkoa, mutta kuski osasi asiansa, ja selvitti vaarallisen tilanteen mainiosti. Puunkaatoakin piti harjoittaa- naapurin puoleltakin-toki luvan kanssa, kun hotelli ei mahtunut kapealla tiellä kulkemaan. Ihan isoja kuusia, lähes 20-metrisiä piti muutama kaataa. Ja muutama pienempikin puu, mutta niitä ei kannata mainita.

Vähän on ankean näköistä, mutta kyllä se tästä. Tuolla metsäpuutarhassa pilkottaa allekirjoittaneen ylpeys, terassihortensia, joka talvehti viime talven tuolla maassa. Alkukesästä siirsin sen ruukkuun , ja näin kauniisti se vielä kukkii.

Piti metsäpuutarhaan hankkia muutama

 rododoro... Ei kun alppiruusukin. Metsästä olen hakenut variksenmarjaa eli kaarnikkaa, puolukkaa ja mustikkaa, ja kaupunkipihalta olen tuonut kuunliljoja, angervoa ja poimulehtiä. Kevät sitten näyttää,  miten istutuspuuhat ovat onnistuneet.  

Tässä ihana aamu-usva syyskuiselta aamulta. Vähän harmittaa, kun kolmeen viikkoon ei ole pystynyt uimaan, kun vesi joessa on lähes tulvakorkeudella, ja virta jo kerran meinasi viedä rouvan mennessään.  Pitänee virittää pelastusrengas-köysi-systeemi, niin voisi käydä vielä joessa endorfiineja hankkimassa.

 Pehtoori laatoittaa niin ajankohtaisella koboltinsinisellä laatalla vanhan mökin pesuhuonetta. Lattiaan tulee ruskea laatta eli ollaan aivan ajan hermolla näiden retrovärien kanssa.

Tämäkin pesuhuone olisi jo valmis, jos pehtoorilla ei olisi ollut ulkovalojen asennusta ja  terassintekoa mm...

Ihan tyytyväisenä nautitaan rauhasta ja 

 ihaillaan muuttuvaa maisemaa ja vuodenaikojen vaihtelua. Vielä parisen kuukautta päivä lyhenee; sitten mennään taas kevättä kohti! Telkkaria ei ole.  Ehtii hyvin lukea ja kuunnella musiikkia tai kirjoja.

Muuttotarkastuskin oli, ja muuttolupa saatiin.

Nyt kylpyyn saunan valmistumista odotellessa .