Ei se ollut ilves. Se oli jänis. Terveisiä työlältä!

Olin innoissani! Mökin pihalla on varmaan ollut ilves! Jee! Parin tulitikkulaatikon pituiset jäljet löysin raksan pihalta yhtenä suojasäisenä tammikuisena päivänä. Riskirouva innoissaan ryntäsi pehtoorin luo, joka ähersi hellan savupiipun asennuksen tai paneloinnin tai sähkökaapeleiden vetojen tai vesieristeen kanssa. Tuli katsomaan; totesi yksikantaan: "Jänis". Olin niin pettynyt. Suojasää  vain levitti jäniksen käpälän jäljen hurjan isoksi.

No. On ainakin jänis naapurina, vaikkei ilvestä ollutkaan.

Alapuolella olevassa kuvassa on kaikkien turvallisuusmääräysten mukaiset telineet!

Jouluna pidettiin parin viikon lepotauko raksahommista. Ei edes käyty raksalla. Projektia on nyt kestänyt puolitoista vuotta. Elokuussa 2021 purettiin vanha mökki. Se pystytettiin vuosi sitten, ja maaliskuussa 2022 alkoi uuden mökin pystytys.

 Välillä iskee toivottomuus ja pelko: entä jos jotakin sattuu , ja homma jää kesken? Ei auta maalailla uhkakuvia taivaalle,  mutta kieltämättä on huolettanut pehtoorin terveydentila ja jaksaminen. On ollut rytmihäiriöitä ja on käyty kardiologilla ja tutkittu, ettei mitään vakavampaa  onneksi ole .

Tammikuussa saatiin Petri avuksi hommiin. Petri ja pehtoori asensivat savupiipun, mikä ei sitten ollutkaan ihan helppo nakki. Kaikenlaista mutkaa tuli vastaan, mutta piippu ja hella ovat paikoillaan. Palotarkastajaakin käytettiin paikalla, kun kukaan ei osannut kertoa, minkälaisen tsydeemin puuhella vaatii taustakseen,  kun hella asennetaan hirsiseinän viereen. Palotarkastajan ohjeiden mukaan pehtoori muurasi harkoista seinäkkeen , jonka sitten laatoitti. Käytiin  vissiin viisi kertaa laattakaupassa niitäkin laattoja valitsemassa...  Ja ostettiin hirveän kallista metallista kulmalistaa, lähes sata egeä kappale. Kiskontaa!

Puuhellan asennuksen jälkeen oli vuorossa katon pahvittaminen. Tai  siis panelointi. Piti säästää ja laittaa mdf-paneelia kattoon. Puutavaran hinta on noussut  parhaimmillaan 50 prosenttia, joten valittiin budjettivaihtoehto. Mutta katosta tuli oikein kaunis!

Meillähän on yksi väliseinä tässä kaksiossa.  Tai yksi plus yksi. Heimo laattamies kävi sen harkoista muuraamassa pika pikaa. Mutta seinäpä notkahti... No, rautakaupasta löytyy tasoitetta. Ei kun hiotaan ja lätkitään massaa seinään. Oikenihan se. Ja rouvalla riittää rakennussiivousta !

Eihän se seinä sillä vielä valmiiksi tullut. Sehän pitää tasoittaa ja hioa ja tasoittaa. Onneksi siihen hommaan löytyi ammattilainen, evp-maalari.

Nyt vain värejä miettimään. No, oikeasti ei ihan vielä.

Seuraavaksi oli edessä pesuhuoneen vesieristys ja laatoitus. 60x120 laatta seinään ja mosaiikki lattiaan. Voin kertoa, että yksikin laatta painaa paljon!

Maalarin jäljiltä seinä oli hyvin tasainen, mutta ihan helpoimmasta päästä ei tuon ison laatan asennus ole. Mutta valmiiksi tuli kumminkin.

Seuraavana  seikkailua hirsivahojen maailmassa. Tavoitteena on luonnollinen pinta, ei kuultovalkoinen vaan tuoreen kuusipuun värinen. Ei kun blogeja lukemaan! Kaikki kehuvat eri tuotteita ja haukkuvat toisia. Haluttiin myös mahdollisimman myrkytön vaha. Siispä ostamaan. Saksalaista hirveälle haisevaa vahaa, saksalaista ei-niin haisevaa ja lopuksi kotimaista hajutonta.

Epätoivoa ja harmitusta. Saksalainen teki ristomattiratia- pinnan, jota ei tavoiteltu ja se toinen teki harmaaksi. Kolmas oli hyvä, se kotimainen. Sitä sitten ostamaan! 

Mutta jostain syystä kahteen kertaan vahattu seinä näyttää käsittelemättömältä, mikä toisaalta on -ei huono- kuten Jorma Uotinen sanoisi.

Hirsitalomies aloitti viime viikolla pystytysurakkaan kuuluvan terassikatoksen rakentamisen. Sekään ei alkanut ihan niinkuin Strömsössä. Terassin keskiosan betoniset valetut tukijalat ovat jossain metrisen lumikasan alla... Oon minä kyllä kysellyt, että mihin näitä oikein tarvitaan, mutta... 

No, odotellaan , että routa sulaa. Terassin teko vaan jää kesken.

Olihan siinä myös räystäslautojen ja pilarien maalausta yms. Sen sai rouva hoitaa.

On testattu nyt perinnemaalia ilman myrkkyjä yhteen kertaan maalattuna, ja maalitehtaan kolmekerrostekniikkaa- homeentappaja, välimaali-pintamaalisysteemiä. Peukku myrkyttömälle ainakin tässä vaiheessa.

Iloinen sähkäri työnsä ääressä. Kaapelit on vedetty ja nyt kerätään rahaa, että saadaan asennustarvikkeet ostettua. Nekin pirulaiset ovat kallistuneet about 30 prosenttia.

Mutta onni on oma sähkäri-pehtoori-monitoimitaituri!

Vanha mökki on tässä vaiheessa eli sisätyöt tekemättä. Tähän tulee  sauna, pesuhuone, Ipen tupa ja Pehtoorin Paja. Mainio ilmaus: tulee. Kuin itsestään!

Salainen deadline on syyskuun eka viikko.

Noin vuosi sitten oltiin tässä tilanteessa. Ihan hyvin on edistytty huomioiden kaiken oheissälän; muutamien rakennusten siirrot ja ja yhden  uudelleen pystytys; metsän kaato ja tienteko yms.

Seuraavaksi kasataan keittiön ja kodinhoitohuoneen kalusteet, sitten ammeen ja muiden härpäkkeiden asennus-  by putkimies Timo. Sitten vain listoja ja ikkunanpielilautoja ja sähkökalusteita paikoilleen. Sitten vanhan mökin kimppuun. Jaa- ulkopuolelle jää pieniä hommia, kuten maalaus, terassien teko, vanhan mökin lisäeristys ja panelointi ja...

semmoista muuta mukavaa puuhaa!

Tätä kirjoittaessani olemme matkalla ulkomaille-Haaparantaan. Matkan syy on kyllä Anne-Sofie von Otterin konsertti Keminmaan kirkossa. Käydään nyt kumminkin myös Ruotsissa.

Joten hej på dig! Vi hörs!