LUNTA TUPAAN!

Harvinaisen vähäluminen talvi. Joo. Siltä näytti tammikuussa, kun pehtoorin kanssa arvioitiin kulunutta talvea. Ei olisi kannattanut uhmata sään jumalia, jotka sitten näyttivät kyntensä helmikuussa. Lunta alkoi tulla taivaan täydeltä, jatkuvasti,  ilman tuulta ja tuulen kanssa kinostuen. On kolattu ja lapioitu ja taas kolattu ja lapioitu.

Sokkeli on muutamaan otteeseen tyhjennetty lumesta. Lumisade on ihan mukavaa ja kuuluu talveen, mutta talvirakentaja kainosti toivoo poutakelejä ja pikku pakkasta.

Sokkeli tietysti jäätyi, kun välillä oli suojakeli. Muutama tunti meni askarrellessa sokkelin sulatuksessa. Kaasupullo ja siihen toho- mikä lienee virallinen nimi? Aika hauskaa puuhaa oli sulatus.

 

Mökin hirret saapuivat sovittuun aikaan.  Kiemurainen mökkitie on jokaisen rekkakuskin unelma. Pisimmät hirret ovat 12- metrisiä eli sievästi saa sompailla ettei kolise peräpää puihin.

Tässäpä nämä. Yllättävän pieneltä näyttää hirsikasa näin kauempaa katsottuna. Covid- pandemia vaikutti meidän mökkirakennukseenkin. Pystyttäjäporukasta oli  kolme neljästä koronassa, joten mökin pystytys siirtyy jonnekin lähitulevaisuuteen. Ei ilmojen haltijakaan ole ollut suosiollinen, vaan on pudottanut lunta ihan tosissaan . 

Ikkunatkin saatiin jo ja nyt ihmetellään näitä suuria ruutuja. Että oikeastiko näin isot ikkunat suunniteltiin? Oma vika, muita ei voi syyttää.

Vilkasta liikennettä on tällä viikolla ollut. Toinen toistaan isompia autoja on mökillä pyörähtänyt.

Lattialaatatkin hankittiin muutama viikko sitten kun oli hyvä tarjous. Niiden toimitusaikaan ei  voinut mitenkään vaikuttaa.Murphyn lain mukaan laatatkin tulivat lumikaaoksen keskelle ja pari lavaa laattoja kököttää vanhan mökin takana. Todettiin, että väri sattui kohdalleen; sävyissä on männynkuoren punnerrusta. Taitaa olla se muodikas greige.

Niin. Ne kattotuolit vanhaan mökkiin, nekin tulivat, paitsi että perille asti niitä ei saatu kuorma-autolla. Tuosta parin kilometrin päästä sitten traktorikyydillä perille.  Onneksi meillä on avulias auraaja, jolla on myös nosturi. 

Viime yönä  oli pehtoorin vuoro valvoa. Koko yön oli miettinyt, miten ihmeessä neljäntoista metrin kattopellit saadaan mahtumaan mökkitien mutkista?

No. Lunta oli taas viime yönä tullut  toistakymmentä senttiä, joten peltirekan kuskille puhelu, että auraamaton tie edessä. Pehtoori meni rekkaa vastaan . Lumiketjut rekan renkaisiin ja perille tuli kuorma ! Auton kääntäminen ei sitten ollutkaan ihan helppo operaatio, mutta lopulta onnistui sekin ja kuski palasi Etelä-Pohjanmaalle.

Summa summarum: hirret, ikkunat, kattopellit, kattotuolit ja lattialaatat perillä. Nyt vain odotellaan suosiollista säätä ja lumisateen loppumista, että pystytysporukka pääsee töihin.