Jännitystä Koskenpauhussa

Syksy painaa päälle. Pitäisi päästä perustusten tekoon, mutta  vieläkään ei ole saatu rakennuslupaa. Lupahakemus on viikkotolkulla odottanut päätöstä. Aina tarvitaan uutta selvitystä, uutta asemapiirrosta, uusia kuvia. Sinänsä  outoa, että päätöstä vatuloidaan, kun puhelussa kesäkuussa asianomainen vastuuhenkilö ilmoitti, että suunnitelmamme on luvan hengen mukainen.  Ei vissiin olekaan. 

Fakta on, että mökki on tilattu ja tulee viikolla kuusi. Ei vain vielä tiedetä, saako sen sitten lopulta pystyttää suunnitelman mukaiseen paikkaan... Vai joudutaanko neljännelle kierrokselle paperinpyörityksessä. Emme edes ole missään taajamassa, vaan ihan metsän keskellä kärrytien päässä, mutta kaupungissa kumminkin. 

Meidän naulapoika on ollut ahkerana ja urakoinut naulat pois katto- ja lattiapaneleista sekä  huopakaton  aluslaudoista.  Suunnitelmissa oli ottaa talteen mahdollisimman paljon puutavaraa uusiokäyttöön ja viedä kaatikselle  mahdollisimman vähän . No; kattotuolit oli tehty kyllä viimeisen päälle tukeviksi ja niin isoilla nauloilla  että niiden irrottamiseen

 olisi mennyt ikä ja terveys. Vaihtolavalle kertyi lopulta 2400 kiloa; vuorivillaa, kattohuopaa ja  epämääräistä sälää. Niin, ja ne kattotuolit. -Ihmeen rauhallisesti tämä 96-vuotias mökinrakentaja on suhtautunut tähän mökin purkamiseen . Antanut vain hyviä neuvoja.

Viimeinen puu oletetun mökin nurkalta kaatumassa.

On pehtoorskan hauiskin varmaan kasvanut mökinpurkuhommissa. Ilman vammoja on toistaiseksi selvitty- pieniä mustelmia ja nirhaumia lukuunottamatta. Hirsien kanto kyllä sen verran rasitti, että kipulääkettä piti illalla ottaa. Suurin urakka oli tietysti pehtoorilla, mutta rouva on autellut kaikessa missä on pystynyt.

Välillä on aherrettu Siikajoen kasvimaalla 

 sadonkorjuussa.  Ja oheispuuhina  säilötty; pakastettu ja  kuivattu. Härkäpapusato oli huippuhyvä; pakastettiin härkäpapuja 22 kiloa. Pensaspapuja ja herneitäkin saatiin ihan riittävästi. Sieneenkin on ehditty.

Piti käydä miesten lempikaupassa hankkimassa uusi vakuumikone,  kun vanha sanoi sopimuksen irti.

 Kesäkurpitsat tykkäsivät lämmöstä. Sipuli ja punajuuri jäivät pieniksi, mutta ei haittaa! Hupiahan tämä meidän viljelymme on. Paitsi että piti hankkia toinen pakastin viime vuonna.

Lanttuva! Eka kertaa kokeilussa. Hyvin kasvoi.

Lehtikaalia, mangoldia, rukolaa, sikurisalaattia ja muita salaatteja on saatu omiksi tarpeiksi ja vähän muillekin. 

 Härkäpapu on kiitollinen viljeltävä. Kasvaa hyvin eikä niin välitä, onko hellettä vai vilpoista. Semmoinen perusjäärä kasvatettava. Härkäpavun viljelyn aloitimme ehkä 10 vuotta sitten, ja silloin oli saatavana vain kotimaista Kontu-lajiketta, joka tekee pieniä, heneenkokoisia papuja. Niiden perkaaminen on tosi työlästä. Nämä uudet lajikkeet tekevät isot palot ja isot pavut, joiden perkaamisessa ei mene ikä ja terveys.

Jännitystä siis piisaa. Jospa tämä kolmas kerta lupapaperiprosessissa sanoisi sen toden- ettei enää kovin monta yötä tarvitsisi valvoa ahdistuneena.

Että tämä tönö saataisiin pystyyn niille pian 

tehtäville perustuksille. Tulisi vain se rakennuslupa!