96-vuotias naulapoika ja muuta mukavaa

Että voi ottaa päähän, kun voimat eivät riitä. Vaikka kuinka roikkuu sorkkaraudan päässä, eivät naulat irtoa- varsinkin kun ovat viisituumaisia . Eli purkuhommat mökkityömaalla ovat jatkuneet intensiivisesti, välillä epätoivon hetkiäkin on koettu . Ainakin allekirjoittanut, jonka voimat eivät riitä.

60-luvulla, jolloin mökki on rakennettu, oli vain viisituumaisia, galvanoituja nauloja, jotka eivät irtoa millään; ainakaan naisvoimin.

Haaveenahan meillä oli, että säilytetään mahdollisimman paljon puutavaraa , ja kattotuolit ainakin,  mutta ei: niin julmetusti niissä oli  nauloja, ettei millään ilveellä niitä olisi saanut revittyä irti. 

Onneksi saatiin katonpurkuun apujoukkoja; nuoret miehet Jussi ja Jorma tulivat hätiin , ja katto lähti.

Allekirjoittaneen tehtäväksi jäi 4, 6- ja kahdeksanvuotiaan viihdytys, kun isit olivat purkuhommissa. Kaikki vilkkaita vesseleitä, poikia tietty, joten ehdittiin vaikka ja mitä.

Työporukan nuorimman ja vanhimman ikäero oli vaatimattomasti 92 vuotta. Voimmekin kehuskella 96-vuotiaalla naulapojalla, jolla sorkkarauta pysyy hyvin käsissä, vaikka huono lonkka haittaa kävelyä.

Päästiin lopulta varsinaiseen hirsiseinien purkuun. Sitä ennen on purettu sisäkatto ja lattia, säkitetty muutama sata kiloa vuorivillaa; purettu huopakatto ja vesikatto , irrotettu ovet ja ikkunat karmeineen ja roudattu vaihtolavalle 2600 kiloa - on punnittu- rakennusjätettä.

Nyt ollaan sateen vuoksi tauolla mökkityömaalta. No, taukohan tämä on, kun tultiin puuhastelemaan Siikajoen plantaasille.

Sadonkorjuuta. Valkosipulit ylös; samoin muut sipulit. Pensaspapuja tuli pyykkikorillinen. Kesäkurpitsat olivat kasvaneet hulluna parissa viikossa. Saatiin ensimmäinen lanttu, jättisuurta mangoldia ja lehtikaalia. Punajuuretkin piti harventaa.

Syödään vähän aikaa kesäkurpitsaa...

Tämä on lanttu!

Pehtooria vaan naurattaa.

Lehtikaali , voimaruokaa!

Pressuja on ostettu ja hirveässä tuulessa viritelty hirsien suojaksi.

Kaupungin rakennusvalvonnan kanssa taas taiteillaan. Meillä on menossa kolmas kierros naapurien kuulemista. Tiedoksi niille, joille tuo termi on tuntematon: rakennushankkeesta pitää informoida naapureita ja saada heiltä kirjallinen suostumus remontille. Meidän ensimmäinen kuulemiskierroksemme käytiin kaksi vuotta sitten, kun haettiin poikkeamislupaa mökkiremontille . Seuraava kierros keväällä 2020, kun haettiin rakennuslupaa ja nyt kolmas kierros uusilla kuvilla uutta rakennuslupaa varten. No, prosessi on jo tutuksi tullut. Ainoa mikä ihmetyttää on se, miten naapurit määräytyvät. Nyt kolmannella kierroksella naapuriluetteloon oli ilmaantunut kaksi uutta naapuria, ja yksi naapuri jätetty pois. No, eipä mitään; kysellään suostumukset niiltä, jotka luetteloon on merkattu. Ei tiennyt rakennusvalvonnan virkailijakaaan, miten naapurit määritellään. On kuulemma maanmittauspuolen hommia. Aion kyllä kysellä sieltä, jahka ehdin. Sen verran kiinnostaa tuo epäloogiselta tuntuva naapurien määräytyminen

Tulikin mainittua, että rakennusjätettä kuskattiin kaatopaikalle 2600 kiloa, ja sinne vietiin vain aivan pakolliset roinat, joita ei voitu uusiokäyttää. Lautaa ja lankkua on runsaasti, ja onneksi meidän naulapoikamme hoitaa hommansa, ja allekirjoittaneelle jää vain lautojen pätkiminen pokasahalla.

Lopuksi hyväntuoksuinen kuva. Terveisin remonttiapuhenkilö.