Vihreää valoa vihdoinkin
Nyt voi juosta muutaman kerran vanhan mökin ympäri ja kiljua riemusta, sillä kaupungin herra näytti vihreää valoa! Jippii! Jahuu! Siis saadaan tehdä vanhasta mökistä sauna ja saadaan pystyttää uusi mökki entisen paikalle. Eikä tarvitse ruveta kaatamaan metsää uutta mökin paikkaa varten eikä nostamaan Hiiabilla vanhaa mökkiä ensin pois ja sitten vahingossa kaatamaan sitä nosturilla. Tarvitsee vain purkaa vanha ( paino sanalla vain).
On kyllä mahtavat fiilikset! Että jonain päivänä tämä onnettomien tähtien alla oleva projekti joskus saataisiin päätökseen!
Käytiin välillä Siikajoen huudeilla kasvimaahommissa. Kaikki kasvaa mainiosti. Raparperin varret ovat semmoisia ranteen vahvuisia.
Enpä ole ennen nähnyt, miten isot kalat polskivat joen pinnassa hopeakyljet välkkyen hyönteisiä metsästämässä, mutta tulipa sekin ihme nähtyä. Isoja kaloja , ja paljon. Pehtoori kävikin hakemassa lounastarpeet joesta. Neljännellä heitolla tärppäsi! Saatiin maukas uunihauki yrteillä, sipulilla ja voilla peiteltynä.
Vielä mökkirakennusasioihin palatakseni muutama kommentti hirsitalotoimittajista, joihin viime viikkoina olemme perusteellisesti tutustuneet .
Tarvitaan hyvät hermot ja perisuomalaista sisua, että saa eri toimittajien tarjouksista ylipäätään mitään tolkkua . Viivan alla on könttäsumma. Piste. Ei ole eritelty ikkunoiden, ovien, eristeiden, katon yms. hintoja mitenkään. Eri tehtaiden tarjousten vertailu muistuttaa salatiedettä. Useat vielä painostavat tekemään kaupan heti, koska puutavaran hinta nousee. Joillakin firmoilla 4, joillakin 7 prosenttia. Ja nopeasti nouseekin.
Tuntitolkulla olemme istuneet tarjousten ääressä ja pohtineet. Loppuviimein kolme firmaa pääsi finaaliin. Niiden tarjoukset erosivat toisistaan viiden- seitsemän tuhannen euron verran ja vähän sisällöltään. Monimutkaisten yhteen- ja vähennyslaskujen ja arvioiden jälkeen kaupat tehtiin lopulta kakkoseksi sijoittuneen firman kanssa, koska yllättäen 9 neliömetriä lisää kokoa laskikin hintaa... Eli saatiin mielestämme paras tarjous !
No. Hyvän kotikasvatuksen saaneena ilmoitin kaikille tarjouksen tehneille ystävällisesti ratkaisustamme. Kahdesta firmasta ei kuulunut mitään, kaksi vastasi ystävällisesti ja yksi firma halusi käydä keskustelua siitä, miksi emme sitten päätyneet heihin. Vähän ikävään sävyynkin. Ja kuulemma heidän kanssaankin olisi sopimukseen päästy, mutta ei kuulemma riittävästi väännetty. Että silleen. Moitti kaiken lisäksi valitsemaamme firmaa .
Ja sekin yksi onneton firma , jossa naisasiakasta ei noteerattu sen vertaa, että olisi tarjoukseen lisätty rouvan nimi... Sehän lensi kuin leppäkeihäs roskakoriin se tarjous.
Miksi ei sitten heti alussa voi tehdä kunnon tarjousta? Asiakasparka on kyllä lirissä, kun ei arvaa, että tarjouksissa ilmaa. Hintahaitarikin on tosi laaja; tarjousten välillä oli yli 20000 euroa eroa.
Paras juttu oli tämä: firma, josta ei yhteydenotoista ( puhelinsoitto, sähköposti, tekstiviesti) huolimatta kuulunut mitään, eli oletimme heidän unohtaneen meidät, koska kohtuu pieni on tämä projektimme. No, pari tuntia sen jälkeen, kun olimme allekirjoittaneet kaupat soittaa tämä vaikeasti tavoitettavan firman mies: mitä mieltä olemme tarjouksesta? Niin että mistä tarjouksesta? Ei ole tullut tarjousta. No, selviää, että väärään osoitteeseen mennyt oli se. Nimi kyllä oikein, mutta meiliosoite väärä. Että näin. Ettei tullut tarkistaneeksi, tuliko tarjous perille Ja hän vielä päivittelemään meidän valintaamme. Että se on sellainen ja tällainen firma. Että menittekin, hyvät ihmiset, tekemään kaupat!
No. Aika näyttää tuliko tehty hyvät vai huonot kaupat. Voisin ilmaisen neuvon antaa: nettikeskusteluja ei kannata seurata, ei.
Mutta: projekti etenee! Odotellaan, josko tientekijä tulisi mökkitietä oikaisemaan...
Näin on sovittu, mutta voipi olla, että pitää soitella perään. Sen verran on opittu tässä rempparojektissa että kannattaa kysellä , jos ei mitään kuulu.
Nyt uimaan!
Kommentit
Lähetä kommentti