Laiskan viljelijän kevättä

 Viime kesänä istutettiin  omenapuu, joka sai hyvän kuopan, runsaasti multaa ja oikeaoppiset tukiseipäät molemmille puolille. No; omppupuu lähti kivasti kasvuun. Talvi toi mukavasti lunta  ompun ympärille.
Meidän pihassamme kulki koko talven oikein pullea ja hyvinvoiva rusakko, joka tuli niin kesyksi, että saattoi istuskella korviaan lonkottaen muutaman metrin päässä. Tarjoilin rusakolle tulppaaneja ja joskus porkkanoitakin. Iloittiin puolikesystä rusakosta , mutta ilo loppui lyhyeen, kunnes
yhtenä päivänä raadollinen totuus paljastui:
rusakko oli iskenyt hampaansa meidän uuteen omenapuuhumme, ja tulos näkyy viereisessä kuvassa.
No; ketään muuta ei voi syyttää kuin itseään. - ja laiskuuttaan. Rungon suojaaminen syksyllä jotenkin vain unohtui. Eihän se pupuparka tiennyt, ettei herkulliseen ateriaan saa koskea.

Lienee koko puu menetetty; minkäänlainen haavanhoito ei kai voi puuta parantaa , vai voiko?
No; ei kun  puutarhalle  kaupoille, mutta odotellaan vielä roudan sulamista.

Tänä keväänä on tarkoitus päästä mahdollisimman pienimuotoisella taimikasvatuksella- ellei sitten   mopo karkaa käsistä. Nyt , huhtikuun alussa tarhuri on kylvänyt ruotiselleriä, pikkusamettikukkia  ja lehtikaalia venäläistä punaista, kääpiökasvuista kiharaa, Toskanan mustaa ja violettia kiharaista lajiketta. Jokaista 9 siementä...  Aikaisempina vuosina lehtikaalin taimet ovat olleet onnettomia rimpuloita, mutta ovat kyllä loppukesään menessä vötristyneet komeiksi. Nyt tarkoitus on  kokeilla myös lehtikaalin suorakylvöä. Samoin kyssäkaalit olisi tarkoitus kylvää siemenstä aikaisin. 
Yksi ratkaisu lehtikaalin viljelyyn voisi olla kaupassa myytävien ruukkulehtikaalien istutus puutarhaan.  Ainoa ongelma tässä on se, ettet voi valita lajiketta- mutta lieneekö tuo niin tärkeää. Tähän asti olen viljellyt venäläistä jättiläistä , ja Toskanan mustaa, jotka molemmat ovat maukkaita - ja helppoja viljellä. Nyt lisäsin lajivalikoimaa ja tilasin brittiläisestä siemenkaupasta kahta kääpiölajiketta ja purppuranpunaista isoa lajiketta.  Kattellaanpa sitten reilun puolen vuoden päästä, miten nämä uudet lajikkeet onnistuvat. 
Tuossa kuvassa taka-alalla on Toskanan nmustaa, ja edessä punajuuria.

 

 Basilikaa  olen monena vuonna kasvattanut siemenestä, mutta sitten luin jostakin, että basilikaa on helppo lisätä pistokkaista.  Niinpä tuumasta toimeen, ja kaupasta basilikaruukku kotiin.
Sitten vain sakset käteen ja basilikat vesilasiin juurtumaan. Olen noudattanut suurinpiirtein samaa ohjetta, jota pelargonipistokkaille annetaan: jätä pistokkaaseen kolme- neljä lehteä.
Pari viikkoa menee, kunnes pistokas  tekee juuria. Sitten vain pistokas multaan , ja simsalabim! Kohtuullisem kokoisista taimista saa sitten satoa nopeammin.
Basilika on ihmeyrtti, kun se passaa vaikka mihin.
Juuri äsken syötiin vuohenjuusto-mansikka-basilika-rucola-paksoisalaattiia.Vuohenjuusto ja mansikka ; ne sopivat niin hyvin yhteen. Tällä kertaa grillasin vuohenjuuston uunissa, kun pannussa paistaminen tahtoo tehdä niin hurjasti käryä.






Kommentit

  1. No, jopas pupu tempun teki! Meillä pupu söi omenapuusta rungon toisen kaljuksi. Netistä löysin vihjeen, että kietoa puun ympärille märkää sanomalehteä ja sen päälle tiukasti muovikelmua. Näin tein, ja laitoin vielä päälle muovispiraalin. Sanomalehteen ujutin välillä vettä, jotta pysyisi kosteana. Jonkinlainen kuorikerros kaluttuun kohtaan on kasvanut. Nyt pari vuotta myöhemmin puu elää ja voi ihan hyvin. En tiedä, toimiiiko jos puu on syöty ympäriinsä. Kannattanee kuitenkin kokeilla.

    VastaaPoista
  2. Hei! Kiitos vinkistö; kokeillaan 😊

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit