Taavetin aamutunnelmaa
Härkäpapurokka porisee hellalla. Kinkunjämät odottavat jääkaapissa päästäkseen mukaan rokkaan. Härkäpapujen sekaan on pilkottu valkosipulia, sipulia, pari porkkanaa ja yksi palsternakka ja lisäksi kuivattua rosmariinia ja hitunen salviaa. Nam! Näistä tulee hyvä soppa- keitto- rokka. Ehkä lopuksi voisi lisätä vielä hitusen sinappia, suolaa ja kermaa...
Täällä blogissani on ollut parin kuukauden hiljaiselo, joka on johtunut muista kiireistä ja syyssynkkyydestä tai syysväsymyksestä, joka pyrkii ottamaan niskaotteen marras-joulukuun vaihteessa. Onkin ollut tosi pimeää, kun ei ole ollut lunta. Pimeät aamut, harmaa päivä, pimeä illat; ei kertakaikkiaan ole virtaa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pimeys tuntuu luissa ja ytimissä. Ja sitten iskee flunssa.
No; hiljaiselo kyllä on ollut suhteellinen käsite, sillä harrastusrintamalla on ollut kiirettä.
Dámen- kuoron kanssa vierailtiin itä-Virossa, Räpinassa juhlistamassa paikallisen seurakunnan vuosijuhlia.
Lokakuussa oli Espanjan Calellassa iso kansainvälinen kuorokilpailu, johon valmistautumiseen onkin mennyt koko syksy ja osin viime kevätkin. Canta al Mar- festivaalissa menestyttiin suorastaan loistavasti: tuliaisina oli kaksi kultadiplomia ja yksi hopeadiplomi. Kuoronihan on Merikosken Laulu. Reissussa mneitä oli kaikkiaan viisikymmentä , ja matka sujui muuten kommelluksitta, mutta palkintojenjakoon kiirehdittäessä kuoron puheenjohtaja kompastui sillä seurauksella, että kättä jouduttiin kotoSuomessa operoimaan.
Sitten alkoikin valmistautuminen joulunajan konsertteihin ja muihin laulukeikkoihin, joita on tänä syksynä ollut riittävästi. On laulettu muutamissa pikkujouluissa; kauppojen joulunavauksissa, kauneimmissa joululauluissa; vähävaraisten joulujuhlissa sekä neljässä kirkkokonsertissa. Varsinainen suma osui viimeiseen adventtiviikonloppuun, johon osui kuusi keikkaa.
Pääkonsertissamme Oulun Tuomiokirkossa meillä oli upea solisti; tenori Tuomas Katajala. Oli hienoa saada laulaa hänen kanssaan. Konsertistamme alkoi monelle Joulu- ei vähiten meille kuorolaisille.
Joulunaika onkin ollut todellista lepoa; pitkiä yöunia ja päivätorkkuja; rauhallisia kävelylenkkejä ja sopivasti suklaata- tai ehkä vähän enemmän...
On riemuittu lasten kanssa joulupukin saapumisesta ja ihmetelty , miten pukki tietää jokaisen lapsen toiveet ja erityispiirteet.
Viljelijän onneksi meillä on vuodenkierto. Kevään, kesän ja syksyn jälkeen tulee talvi ja lepo; sekä maalle että viljelijälle.
Vimeisin maataloushomma oli lokakuun lopussa talvivalkosipulin istuttaminen. Tällä kertaa laitettiin runsaasti Alexandraa ja nimetöntä virolaista lajiketta, jota toin tuliaisina Tarton kauppahallista. Kovasti kyllä Alexandraa ja Kodaveria muistutti.
Kasvimaa katettiin kasvinjätteillä ja haravoiduilla lehdillä. Ne muhivat talven aikana lisäravinteeksi , ja keväällä ne on helppo muokata maahan.Sukulaisperheestä saatiin kuormallinen palanutta hevosenlantaa, jota sitten keväällä lisätään sopivasti kasvimaahan.
Tässä vaiheessa vuotta- 30.12.- ei kyllä ole paljoakaan intoa suunnitella ensi kesän viljelyksiä, mutta mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, viimeistään tammikuussa alkaa sormia syyhyttää ja ruvetaan selaamaan siemenkauppojen nettisivuja ja kasviluetteloita.
Kuusenhakureissulla Lucian-päivänä Kiiminkijoki oli vielä ihan vapaasti virtaava. Joessa lipui sohjojäätä, joka piti mainiota rahinaa ja helinää.Vettä oli joessa lähes kevättulva-ajan verran.
Nyt on ollut muutama ihan kunnon pakkaspäivä,, ja joki on varmaan jäätynyt.
 | |||
| Kiiminkijoki joulukuisessa keskipäivän auringossa |
No; hiljaiselo kyllä on ollut suhteellinen käsite, sillä harrastusrintamalla on ollut kiirettä.
Dámen- kuoron kanssa vierailtiin itä-Virossa, Räpinassa juhlistamassa paikallisen seurakunnan vuosijuhlia.
Lokakuussa oli Espanjan Calellassa iso kansainvälinen kuorokilpailu, johon valmistautumiseen onkin mennyt koko syksy ja osin viime kevätkin. Canta al Mar- festivaalissa menestyttiin suorastaan loistavasti: tuliaisina oli kaksi kultadiplomia ja yksi hopeadiplomi. Kuoronihan on Merikosken Laulu. Reissussa mneitä oli kaikkiaan viisikymmentä , ja matka sujui muuten kommelluksitta, mutta palkintojenjakoon kiirehdittäessä kuoron puheenjohtaja kompastui sillä seurauksella, että kättä jouduttiin kotoSuomessa operoimaan.
Pääkonsertissamme Oulun Tuomiokirkossa meillä oli upea solisti; tenori Tuomas Katajala. Oli hienoa saada laulaa hänen kanssaan. Konsertistamme alkoi monelle Joulu- ei vähiten meille kuorolaisille.
Joulunaika onkin ollut todellista lepoa; pitkiä yöunia ja päivätorkkuja; rauhallisia kävelylenkkejä ja sopivasti suklaata- tai ehkä vähän enemmän...
On riemuittu lasten kanssa joulupukin saapumisesta ja ihmetelty , miten pukki tietää jokaisen lapsen toiveet ja erityispiirteet.
Vimeisin maataloushomma oli lokakuun lopussa talvivalkosipulin istuttaminen. Tällä kertaa laitettiin runsaasti Alexandraa ja nimetöntä virolaista lajiketta, jota toin tuliaisina Tarton kauppahallista. Kovasti kyllä Alexandraa ja Kodaveria muistutti.
Kasvimaa katettiin kasvinjätteillä ja haravoiduilla lehdillä. Ne muhivat talven aikana lisäravinteeksi , ja keväällä ne on helppo muokata maahan.Sukulaisperheestä saatiin kuormallinen palanutta hevosenlantaa, jota sitten keväällä lisätään sopivasti kasvimaahan.
Tässä vaiheessa vuotta- 30.12.- ei kyllä ole paljoakaan intoa suunnitella ensi kesän viljelyksiä, mutta mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, viimeistään tammikuussa alkaa sormia syyhyttää ja ruvetaan selaamaan siemenkauppojen nettisivuja ja kasviluetteloita.
Kuusenhakureissulla Lucian-päivänä Kiiminkijoki oli vielä ihan vapaasti virtaava. Joessa lipui sohjojäätä, joka piti mainiota rahinaa ja helinää.Vettä oli joessa lähes kevättulva-ajan verran.
Nyt on ollut muutama ihan kunnon pakkaspäivä,, ja joki on varmaan jäätynyt.
Kommentit
Lähetä kommentti