Sukaskärpänen ja kauhu kasvimaalla

Pitihän sitä taas yrittää olla ahkera ja hyödyllinen. Ajelin pilvisenä aamuna Siikajoen kasvimaata hoitamaan ja tutkimaan, joko saataisiin edes jotain satoa. Tämän kesän sato on niin myöhässä, ettei ehkä ehdi kunnolla kasvaakaan.
No; iloinen hyötyviljelijä saapui kasvimaalle; mustat pilvet eivät ainakaan vielä pudottaneet vettä viljelijän niskaan.
Ei näkynyt jänisten tuhoja; herneetkin olivat saaneet kasvaa ihan mukavan kokoisiksi. Apposia niistä saadaan ehkä elokuun puolenvälin paikkeilla- jos ei tule halla.
Palsternakan varret olivat komean kokoiset; vihreät ja runsaat. Tarkoituksena oli harventaa palsternakkaa, mikäli tarpeen. Mutta hirvitys ja kauhistus iski rouvaan: palsternakan lehdet olivat aivan täynnä paksupyrstöisiä  kärpäsiä, jotka ensi silmäyksellä näyttivät aivan hirvikärpäsiltä. Ne ovat lähes ainoita inhokkejani, ja pelkkä niiden ajatteleminen saa päänähan kutisemaan ja tuntumaan siltä, että ainakin tuhat ötökkää ryömii hiusten juuressa.
No; piti perääntyä mahdollisimman kauas kärpäsinvaasiosta. Alkukauhusta selvittyäni lähdin tutkimaan kasvimaata tarkemmin.  Kärpäsporukka oli miehittänyt myös mustajuuren lehdet. Härkäpavuissa ei näkynyt elukoita, eikä mustakaalissakaan.
Koska en ollut aivan varma, oliko kyseessä hirvi- vai muu kärpänen, päätin jättää kasvimaan omaan rauhaansa ja ajelin kohti Oulua. Matkalla pysähdyin Lumijoelle poimimaan pienen pieniä, makeita mansikoita.
Puutarhapalstan sivuilta saa hyödyllistä tietoa tietämätön. Asiantuntija arveli, ettei kyseessä suinkaan ollut hirvikärpänen, vaan joskus massoittain esiintyvä sukaskärpäslaji. Mikä helpotus!
Tänä kesänä laitoimme kasvimaan polkujen katteeksi paalattua olkea. Lieköhän se syypäänä kärpäsporukan ilmaantumiseen? Tietäisikö joku?


 Timjami ei ole surrut sateita, vaan kukkii komeasti. Timjaminkukista tulee hienonmakuista teetä. Haaveilemme timjamihunajasta. Ehkä sitten joskus...

Taustalla palsternakkaa, joka sekään ei ole kärsinyt kylmästä ja sateisesta kesästä. Se kun saa kasvaa hiekkaisessa, läpäisevässä maassa.




 Härkäpapu ei piittaa sateesta, kylmästä eikä laihasta maasta. Se vain kasvaa porskuttaa ja tuottaa satoa lähes takuuvarmasti.Se on herkullinen, proteiinipitoinen ja ihana kasvis. Eikä ole geenimuunneltu. Harmi vain, kun meillä sitä tuotetaan pääasiassa eläinten ravinnoksi. Kokeilkaa, niin ihastutte!

 Mustajuurta ja kehäkukkia sekä Maurin malvaa
sulassa sovussa. Tänä kesänä kasvit ovat saaneet oikein kunnon palttoon päällensä: juurilla on paksu kerros ruohosilppua, ja käytävillä vielä paksu olkikate. Ovat selvästi kyllä mielissään tarjotusta lisälämmöstä. Vielä kun oltaisiin viritetty harsotunnelit kaikkien päälle, niin olisipa ollut hyvä. Mutta: oltiin laiskoja ja päätettiin kokeilla, miten kasvaa Suomen kesässä Oulun korkeudella ilman harsoja. Hitaasti.
 Venäjän jättiläinen jättiläiskokoisessa kuvassa. On maukas, ravinteikas lehtikaali.Maku vain paranee, kun pakkanen puraisee.




Kommentit

Suositut tekstit