Jänöjussin herkkuhetket

Siikajoella asustaa kulinaristipupu. Sille kelpaa kasvimaalta vain paras. Tämän sai hupiviljelijä todeta viikko sitten.  Se, mikä kylmältä alkukesältä oli säästynyt eli itänyt ja kasvanut, oli kelvannut pupujussille.
Suuri ilonaiheemme, siemenestä kasvanet Wiener Purple ja Weisse Gigant ( kyssäkaaleja) olivat maistuneet jänölle erittäin hyvin. Samoin Nero di Toscana ( mustakaali), mangoldi, punajuuret ja herneenversot. Venäjän jättiläistä ( lehtikaali sekin) ei pupu ollut uskaltanut syödä, kun näiden kaalien ympärillä on sipuliarmeija.
No; pohjoispohjalainen  hupiviljelijä ei lannistu. Pelastettiin mitä pelastettavissa oli; levitettiin harsot säästyneiden kaalien ja punajuurien ylle; kylvettiin lisää hernettä ja punajuurta ja eletään toivossa, että lämmintä vielä tulee.
Muutenkin viljely on vaihtelevaa vuodesta toiseen. Viime vuoden ilonaiheemme, eteläamerikkalainen amarantti, jota kylvettiin runsaasti, parin pussillisen verran, ei suostunut itämään.Viime kesänäkin se kyllä näytti lähinnä loukkaantuneelta koko kesäkuun ajan. Loppukesästä  se sitten innostui kasvamaan.
Viime vuonna tähän aikaan syötiin jo porkkanoita ja punajuuria. Nyt on päästy maistelemaan pinaattia, sipulia , rukolaa ja yrttejä.
Tänään herättiin auringonpaisteeseen, mikä on ollut harvinaista herkkua tänä kesänä. Tuuli oli pohjoisesta, ja ulkolämpömittari ei ole noussut kolmentoista asteen yläpuolelle. Siitä huolimatta kasvimaalla kyyköttäessä oli ihan sopivan lämmin.
Lomanviettotapahan se on tämäkin. Kaiken uurastuksen kuitenkin kruunaa lopputulos, ihana sato. Ilman myrkkyjä ja keinolantoja tuotettu. Todennäköisesti syksyllä ollaan vielä helisemässä kaiken kasvatetun valmistuessa yhtäaikaa.                                                                                                       

 Härkäpapu kukkii komeasti, ja mehiläisillä on juhlat.
Tilattiin härkäpapujen siemeniä sekä Virosta että Englannista.
Tänä vuonna jätettiin kokonaan viljelemättä motimainen Kontu, joka on ikivanha suomalainen lajike. Sen ainoa vika on pienet siemenet ja palot, joiden riipimisessä menee runsaanpuoleisesti aikaa.
Nämä isopalkoiset lajikkeet ovat hermoystävällisempiä!

Venäläinen jättiläinen ei kelpaa pupuille yhtä hyvin, kuin Toskanan musta. Venäläinen kasvaa nopeammin kuin italialainen serkkunsa. Maku on molemmissa yhtä hyvä.

Kaalit ja punajuuret ovat päässeet telttamajoitukseen.

Siankärsämöitä; sekä valkoisia että vaaleanpunaisia. Niidenkin käyttöä pitäisi opiskella. Toistaiseksi saavat kasvaa rauhassa.

 Nämä kaalit saavat kasvaa sekä pupuilta että kaaliperhosilta rauhassa. Sipuliarmeija kaalien ympärillä torjuu tosi tehokkaasti ei-toivottuja vieraita.

 Surkean näköinen on mustakaaliraukka. Jänö on ollut tyytyväinen, kun herkkukasviksia on pehmeällä olki- ja ruohopetillä kätevästi saatavilla.

                                                 Juhannusyön valoa Kiiminkijoella