Oi ihana toukokuu!

Kylmää, sadetta, yöpakkasta ja pohjoistuulta. Sammakot kuitenkin ovat heränneet. Tämäkin raukka oli kylmästä ihan kankea.  On odotettu lämpimiä ilmoja ja ihanaa toukokuuta, mutta päivästä toiseen on satanut, satanut ja satanut. Lämpömittari on näyttänyt nelisen astetta plussaa, ja yöllä on käyty pakkasen puolella. Ilma on ollut kuin marraskuussa; yhtä ankeata, kylmää ja harmaata.  Pehtoori& rouva ovat puuhastelleet raksalla kylmästä ja sateesta huolimatta. Sekä uuden että vanhan mökin katossa on nyt kotelot ja rimoitukset puhallusvillaa varten. 

Rakennustelineethän meillä on ihan viimeisen päälle! Kakkosnelosta vaan tikapuiden päälle ja siinä ne ovat; tee se itse- telineet, turvalliset ja tukevat...

Ehdittiin pyörähtää Siikajoen kasvimaalla nostamassa palsternakat, joita ei ehditty hektisen raksahomman takia syksyllä nostaa. Vissiin kannatti jättää ne talveksi maahan, kun juurikkaat olivat toinen toistaan komeampia.  Paino yli kilon kipaleelta . Pari pyykkikorillista saatiin satoa. Piti sitten yksi yösydän valvoa ja miettiä miten ehtii kaikki hommat tehdä. Rouvalla oli ajatus,  että viljellään vähäsen Siikajoella; ihan vähän vain. Pehtoori oli kyllä ehdottanut, että pidetään viljelystä välivuosi kun on tämä hartiapankkiraksahomma. Rouva hitaana hämäläisenä ei ihan heti ajatukseen suopunut, mutta yhden yön valvomisen jälkeen järki voitti.  Ei kertakaikkiaan riitä aika eivätkä voimat sekä rakentamiseen että hyötyviljelyyn. Eli kesannoidaan Siikajoen kasvimaa.  Ugh.

Teippaushommat menossa. Jännitystä oli ilmassa, kun pehtoori= sähkö- ja monitoimimies alkoi tutkia , ovatko hirsiin poratut sähkökaapeleiden urat kohdillaan. Ja olivathan ne! Monitoimimies veti kaapelit paikoilleen, simsalabim!

Meille tulee mökkiin maalämpö. Porakaivo on juhlalliset 235 metriä syvä . Maalämpöpumppu on metrin leveä, 2m 20cm korkea ja 70 cm syvä kapistus, joka painaa 440 kiloa. Postin pojilla teki tiukkaa saada pumppu perille. Ensimmäinen kuorma-auto oli niin pitkä ettei se taipunut mökkitien mutkista. Toisella yrityksellä pumppu saatiin perille vähän pienemmällä autolla - mutta naapurin pihalle. Tuli nimittäin sortuma tiehen  eikä pumppua saatu mökin viereen. No. Setin pihassa pumppu odottelee asennusta vielä vähän aikaa. Ensin pitää vetää viemärit  ja vedet, sitten asentaa styroksit ja betoniverkot, joiden päälle lattialämmitysputket ja sitten betonivalu. Eli viikkojen päästä vasta on pumpun asennus.

Lopultakin routa suli ja putkimies pääsi hommiin asentamaan viemäreitä ja vesiputkia. Meillä on kaksoisviemäröinti eli harmaat vedet menevät Bio-Berttaan , ja vessavedet Donitsiin eli likakaivoon.

  Syksyllä kun nämä viemärit tuotiin sokkelin sisään niin  tietysti tussilla merkattiin kumpi on kumpi. Mutta talvi kulutti merkinnät pois. Eipä mitään; pehtoori kaatoi ämpärillä vettä viemäriin ja rouva kurkisteli Berttaan että loriseeko...  Kaikenlaista! Ei muilla varmaan tapahdu tämmöistä.

Vanhan mökin viemärihässäkkää. Kylmävesiputket vielä puuttuvat. 

Ihan kohdilleen ei osunut tuo maalämpöputkihässäkkä.  Nämä putket pitää saada pumpun oikeaan kylkeen.  Ajateltu pumpun paikka olisi vaatinut pumpun asentamisen etupaneeli seinään päin. No. Aina löytyy ratkaisu. Siirretään ulko-ovi ikkunan paikalle ja pumppu ulko-oven kohdalle!  Tukitaan oviaukko! No hätä!

Tarkka oli meidän putkimies Timo. Just kohdilleen kaikki!

Tähän nyt sitten  seuraavaksi eristeet päälle;  styroksit ja finnfoamit. Tarvitaan tasolaser, että saadaan pinnat suoraan. Tasolaser on tyyris, 600 euroa halvimmillaan. Tutkittiin vuokrahintoja, noin 50 €/vrk. Onneksi velipoika Matti hommasi laserin kaveriltaan lainaksi!

 Nuo valkoiset putket ovat  kylmävesilinjoja, jotka kulkevat hiekassa. Lämminvesiputkille pitää tehdä urat styroksiin... Kaikenlaisia uusia asioita oppii tässä matkan varrella .

Jotenkin on helpottunut olo , kun on talvesta selvitty ja valo lisääntyy , samoin lämpö, toivottavasti. Pikku hiljaa eteenpäin.  Sääskiä ja mäkäräisiä ei toivota. Onneksi pihapiirissä on paljon pönttöpesijöitä; kirjosieppoja, tali- ja sinitiaisia, ja  peippoja. Myös västäräkkipariskunta on saapunut, samoin telkät, mustarastas ja laulurastas. Ne syövät kilotolkulla itikoita.

Ei vielä viherrä koivu, mutta mahlaa on jo saatu janojuomaksi. Pikkuisen makealta maistuu mahla.

Ehkä tässä vuoden sisään istutaan terassilla ja ihaillaan maisemaa. No; nykyinen asumuksemme, Hotelli Humina vaan pitää purkaa pois terassin tieltä. Pikkuhomma... Rakennusneliötkään eivät riitä  , että saataisiin Humina säilyttää.  Kun  ollaan täällä haja-asutusalueella niin 5000 neliön tontilla saa olla rakennuspinta-alaa 140 m2. Se on tarkkaa täällä metsän keskellä!

Raksakuulumisiin!

Ps: naapurin Elsi kävi ihmettelemässä :" että näin kypsässä iässä ryhdytään rakentamaan uutta". Niinpä. Kypsiä ollaan ja välillä ihan ylikypsiä. Lieneekö tässä järjen hiventäkään? Mutta tämä on Seikkailu!