Mökki: Koskenpauhun muodonmuutos alkamassa

                             

Koskenpauhun kaunis talvipäivä

 Pari vuotta on vierähtänyt viimeisestä blogini päivityksestä. Mihin lie tuo aika hurahtanut? Päivät, viikot ja kuukaudet hujahtavat niin vauhdilla, että yhtenään tuntuu olevan joulu tai juhannus ihan oven takana. Liittynee omaan ikääntymiseen. Lapsena kesälomakin tuntui lähes ikuisuudelta; nyt on vuosikin lyhyt tovi. Pehtoorikin jäi palkkatyöstä eläkkeelle, niin nythän meillä on vain aikaa kaikkeen! Kiirettä pitää kuitenkin kaiken aikaa. Takana on vuosi 2020, Koronaviruksen värittämä erilainen vuosi. Meillä on ollut ihan luksusolosuhteet, kun oillaan vain vaihdettu residenssistä toiseen. Kun kaupunki on alkanut kyllästyttää, on menty mökille Puttaalle Koskenpauhuun. Kesällä viljeltiin  Siikajoella edelleen niitä härkäpapuja, juureksia  ja vihanneksia. Syksyllä sienestettiin ja marjastettiin. Viime kesä olikin erinomainen sieni- ja marjavuosi. Puttaalta löytyi hurjasti herkkutatteja ja lampaankääpää ja jokunen kanttarellikin. Ne säilöttiin pääasiassa kuivaamalla. Kuivaaminen onkin pehtoorin erikoisosaamista ja suoranainen intohimo. Sienien lisäksi pehtoori kuivatti yrttejä, lehtikaalia, sipulinvarsia, porkkanaa, palsternakkaa, katajanmarjoja ja luonnonyrttejä kuten mesiangervoa, mustikkaa, koivua, apilaa, ruusua, malvaa, kehäkukkaa, hevonhierakkaa, nokkosta, horsmaa, vuorenkilpeä ja pakurikääpää. Meillä onkin juotu pitkin syksyä ja talvea yrttiteetä omista varastoista. Ruusujuurtakin saatiin vähän, mutta sen terveysvaikutuksista ei kokemusperäisesti ole- vielä- kummempaa sanottavaa.

 

Ryppyrasvoja luonnosta

Pehtoorin rouva eli allekirjoittanut innostui tekemään omia voiteita. Erityisen loistava tuote syntyi kuusenpihkasta! Sillä paranevat kaikki pikku vaivat pykimästä rakkoihin aivan loistavasti! Reseptikin on hyvin yksinkertainen. Tarvitaan vain kuusenpihkaa, mehiläisvahaa ja vaikkapa mangovoita , jotka sulatetaan yhteen. Keräsin pihkaa pieneen purkkiin ja lämmitin ja siivilöin sen. Pihkaa ei isoja määriä tarvitse. Meillä on pihkasalvaa nyt varmaan kymmeneksi vuodeksi...Tein myös kehäkukka-ruusu-laventeli-kasvoöljyä. On  ihana aine! Eikä ole lisäaineita eikä myrkkyjä. Pohjana helokkiölyä, luomurypsiöljyä ja manteliöljyä- Kehäkukan ja kurttulehtiruusun terälehtiä sekä laventelin kukkia liottelin muutaman viikon öljyseoksessa. Sitten siivilöin öljyn ja lisäsin vähän aloevoita ja pari pisaraa rosmsriiniölyä. Paksumpaa voidetta syntyy, kun laittaa sekaan vaikka mangovoita. Hipiä ei ainakaan ole huonoa tykännyt. 

Mökkiremonttiunelmia       

Meillä on tuo Koskenpauhun mökki ollut omana pari vuotta, Se on pikkuinen, vähän yli 40 neliön hirsimökki, jonka on hartiapankkihommina rakentanut isäni vuonna 1962 .Ensimmäiset hirret mökkiin veisti Eetu-enoni Pudasjärvellä. Mökki on Kiiminkijoen rannassa, kahden kosken välissä- siitä nimi Koskenpauhu. Paikka on meille tosi rakas ja koska vietämme siellä mahdollisimman paljon aikaa, ryhdyimme pehtoorin kanssa suunnittelemaan mökkiremonttia. Haaveilimme jopa pysyvästä asumisesta luonnonrauhassa. No. se suunnitelma ei ole toteutettavissa, koska kaupungilta ei saatu lupaa pysyvään asumiseen . 

Huvimaja eli kasino. Tehty Åströmin nahkatehtaan vanhoista ikkunoista. Ikkunalasit suupuhallettua lasia

Monenmoiset kuviot ja kiemurat- sekä rahanmenot- on tiedossa, kun alkaa remonttia suunnitella. Naapuritkin tulevat tutuiksi, kun joudut hakemaan naapureilta suostumuksen sekä suunnitellessasi rakentamista että valmiiden piirustusten vaiheessa. Ihan mielenkiintoista on kaupungin byrokratia: suostumus tarvitaan jopa joen jakokunnalta- puhumattakaan vastarannan kaukaisista naapureista.

Puusavottaa; voittaa kuntosalin kevyesti!

Mökkipaikka on metsän reunassa. Kuuset ovat kasvaneet yli kaksikymmenmetrisiksi.  Muutamia kymmeniä metrejä on  pehtoori kaatanut ja pätkinyt sekä halkonut.  Rouvan tehtävänä on ollut pelkääminen, hirvittely ja oksasavotta. Onneksi on halkomakone!

 Isommat oksat  sahasin pokasahalla polttopuiksi ja pienet sitten oksasilppurilla maanparannusaineeksi. Puusavotta on erinomaista kuntoliikuntaa ja painonhallintaa!  Ihan huomaamatta paino putosi muutamia kiloja, jotka valitettavasti ovat tulleet takaisin. Vieläkin on puusouvia edessä. Odotellaan vain vähän lämpimämpiä kelejä.

Mies työnsä ääressä

Tässä pari kuusta melkein halkoina. 

Mootorisahan ostaminenkin on taidetta. Ihan kylmiltään kun lähtee moottorisahan ostoon niin saattaapi tulla virhehankinta. Meidän hankintamme kyllä pelittää, mutta on niin painava, ettei pehtoorska kyllä jaksa sitä käyttää. Mutta pokasaha pelittää ja hiki tulee ! Seuraavaan sahaan panostetaan sitten vähän enemmän. Saattaa kyllä olla turvallisempaa, ettei pehtoorska jaksa moottorisahan kanssa heilua...

Jos haluat jännitystä elämään, teetä porakaivo!

Vuosikymmenet mökillä on oltu  kantoveden varassa eli jokivesi saunaan ja keittiöön ja vesipostivesi juotavaksi. Nyt meillä on haaveissa saada uuteen mökkiin kylpyamme ja sisävessa. Ulkohuussi on ihan kiva ratkaisu, mutta näin parinkymmenen pakkasasteen paukkuessa ulkohuussissa käynti on ekstreme-urheilua. Sähkövessaakin on mietitty , mutta vesiklosetti meille taitaa tulla.

Siispä hankkimaan porakaivo! Soiteltiin hyvissä ajoin keväällä porakaivontekijälle. Porari kävi katsomassa kaivon paikan ja lupasi tulla hommiin hyvissä ajoin ennen vappua. No, vappu tuli ja meni eikä mitään kuulunut . Loppujen lopuksi saatiin toinen kaivontekijä. Oltiin jo kesäkuussa.

 Kaivonteko alkoi aamulla varhain ja kesti iltaan saakka; aina vain uutta putkea kallioon. Ensin 20 metriä putkea, sitten 40 metriä, sitten.... Euronkuvat vain vilisivät silmissä. Eikä tule vettä  ei! Lopulta 105 metrin syvyydessä pora pysähtyi. Ei osuttu suoneen, vaan vettä tuli  tihkumalla. No; porareiden mukaan vedentulo parantuu ajan myötä.

Kaivohan ei suinkaan ole valmis  heti käyttöön. Se pitää ensin tyhjentää. Siispä väliaikainen pumppu kaivoon sadan metrin putken päähän. Kun kaivon putkea on sata metriä pihalla  pitkällään  tuntuu sata metriä aika pitkältä. No;  putken pujottaminen kaivoon ei ollut ongelma, mutta kun ennen talvea piti saada pumppu ja sadan metrin putki kaivosta ylös, niin siinä oli hurja homma. Onneksi pehtoori on harrastanut kuntosalia  vuosikymmeniä!  Ja onneksi apulaisina olivat pehtoorska ja 95-vuotias ylin rakennustarkastaja- joka oli tiiviisti seuraamassa kaivonporaustakin. Jos laskee kuinka paljon painaa pumppu plus 100 metriä  putkea ja 100 metriä vettä  40 mm putkessa niin tulos on? Riittävän painava! Vielä jännitetään onko kaivosta tuleva kirkas vesi juomakelpoista  vai ei.

Perinteinen maalaisromanttinen vai moderni pulpettikattoinen?

 

Haaveita meillä oli monenlaisia. Kokonaan uusi rakennus? Muuten hyvä, mutta pitäisi rakentaa metsään ja purkaa kaikki olemassaolevat rakennukset eli Kasino, Hotelli Humina ja Lato. Siis vanhan mökin laajennus! Harjakatto, 2 kerrosta ja isot ristikkoikkunat. Muuten hyvä, mutta harjakaton alle jää aina matalaa huonetilaa, josta 193-senttinen pehtoori kärsii. Siispä harjakatto hiiteen ja tilalle pulpettikattoversio. 

Vanhan hirsimökin seinät jäävät  paikoilleen; ne eristetään ulkoapäin ja paneloidaan. Uuteen siipeen tulee eteinen, sauna, pesuhuone ja tekninen tila.  Haaveissa on isot terassit ja isot ikkunat joelle. Yläkertaan makuuhuone ja kylppäri.

Rakennusluvan hakukaan ei ole ihan yksinkertaista. Niiden naapurisuostumusten- jotka piti hakea kahteen kertaan viideltätoista eri taholta- lisäksi pitää tietysti olla ne piirustukset ja jätevesisuunnitelmat ja vaikka mitä. Haja-asutusalueella kun ollaan ja vielä tulva-alueen rajoilla, niin likavesisysteemin suunnitteleminen onkin ihan kinkkinen homma sekin. Onneksi on päteviä ammattilaisia.

Rahanmenoa ei voi estää. Vielä  ei ole aloitettu varsinaista rakentamista, mutta rahaa on uponnut jo melkoisesti. Pelkkä rakennuslupa kustantaa 1500 euroa; ainakin Oulussa. Pehtoorska onkin viettänyt muutamia unettomia öitä miettien finansseja ja sitä, onko hullua  ryhtyä rakentamaan kypsässä kuudenkymmenviiden iässä. Että olisiko viisaampaa luopua hurjista haaveista . Mutta kerranhan tässä eletään, eikä käärinliinoissa ole taskuja.

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että  lupa on taskussa ja kirvesmieskin luvannut tulla töihin. Ennen kuin päästään kaivamaan perustuksia saunasiivelle pitää vielä kaataa muutamia puita ja oikaista mökkitien mutkia, jotta isoilla autoilla ja koneilla pääsee perille. Kun niitä kaivonrenkaitakin kuljettanut kuorma-auto juuttui mutkaan ja kaivonrenkaat piti jättää muutaman sadan metrin päähän mökistä. Siellä ne ovat kiltisti odottaneet koko talven...

 

Tätä maisemaa ihaillaan uudelta mökiltä joskus tulevaisuudessa.