Taas se on täällä
Pehtoori ja pehtooritar alkavat valmistautua viimeisiin syysistutuksiin ja sadonkorjuuseen. Pääosa juureksista on vielä maassa Siikajoella.
Siellä odottavat porkkanat, punajuuret, palsternakat ja mustajuuret. Viikonloppuna istutetaan myös ensimmäinen erä valkosipulia.
Rohtopähkämö ja Mirrinminttu saivat kauniin jääkuorrutuksen.
En tunne lintujen elämää enkä tapoja tarkemmin, mutta ihan selvästi talitintit ainakin leikkivät hippasta lähipuissa. Niitä on pieni parvi ja ne lehahtelevat toistensa perässä ja sirkuttavat villisti. Tämän kesän toinen poikue varmaan, sillä kotipihan pöntössä pesi talitintti kahteen otteeseen.
Olen aina luullut, ettei syksyllä kuule juuri minkään linnun laulua, mutta ilmeisesti muuttomatkalla olleet - kottaraiset?- järjestivät melkoisen konsertin tässä männä viikolla useampana päivänä.
Täällä pohjoisessa koivujen ruska jäi kovin vaisuksi jonkin sienitaudin takia. Vaahteranlehdilläkin on jotain häikkää, mutta kauniin keltaisia ne ovat silti.
Vuosi vuodelta marras-joulukuun pimeys pelottaa aina vain enemmän. Hämärää on muutama tunti päiväsydännä; aurinkoa ei näe pitkään aikaan. Onneksi on kynttilät; tuli puuhellassa ja Händelin musiikki! Niiden avulla selviää taas kevääseen. Sitä paitsi pieni lepo puutarhanhoidosta on kyllä ihan paikallaan!
Tammikuussa sitten aletaan plärätä siemenluetteloita- että mitähän sitä taas viljeltäisiin!
Kommentit
Lähetä kommentti