Lähiruokaa
Näitä kolmen tähden myrkyttömiä kevätsieniä eli kartiohuhtasieniä on meidän pihallamme ollut aina silloin tällöin; muistaakseni kolmesti aiemmin olen näitä löytänyt.
Tämä on helppo sieni; ei muuta kuin harjaat enimmät hiekat pois ja pilkot pannulle. Sekaan nesteen haihduttua vähän voita, sipulia- jos haluat-, muutama rouhaus mustapippuria myllystä, hitunen suolaa, ja lopuksi kermaa dieettisi sallimissa rajoissa.
Tänä vuonna dieetti ei sallinut yhtään kermaa, joten söimme sienet sellaisenaan salaatin lisukkeena.
Hyviä olivat.
Lipstikasta tulee ihana keitto:
kuullottele valkosipulia, sipulia ja pilkottua lipstikkaa kattilassa rypsiöljyssä. J
Yksivuotiaskin diggasi tätä keittoa.
Kolme- tai neljä vuotta sitten istutimme parsan juurakot Siikajoelle. Viime keväänä saatiin jo jonkin verran satoa, mutta nyt näyttää, että saattaisi tulla hyvä heinäkenkä- ei kun parsavuosi. Näitä kun kerää maalta suoraan, ei viitsi edes keittää. Ne ovat NIIN hyviä, napakoita ja makeita. Jos pihallasi on tilaa, etkä ole muuten innokas viljelijä, niin ei kun parsaa kasvattamaan! Tämän helpompaa ei voi olla! Parsa ei vaadi oikeastaan mitään muuta. kuin saada olla rauhassa paikallaan. Jos vain muistaa lannoittaa- kerätä ruohonsilppua, kanankakkaa tms. juurakon päälle, niin parsa kiittää. Loppukesästä saat bonuksena hienohelmaisia parsanoksia kukkakimppuihin.
Ennenhän parsaa kasvatettiin koristekasvina. Niinpä edesmennyt Maire-anoppini Vimpelissä ihmetteli eräänä keväänä, kun miniä rupesi kaivamaan hänen kukkapenkistään parsanversoja...
Kissankäpälää ei enää löydy kovin runsaasti- tai sitten en osaa sitä etsiä. Muistelen vain , että näitä pehmotassuisia kukkijoita oli ennen vähän joka paikassa.
Siikajoen mökillä kasvaa kaksi lämpärettä kissankäpälää. Toiset ovat näitä tummemman vaaleanpunaisia, toiset ihan vaaleita.
Joku vuosi sitten yritimme siirtää kissankäpälää kaupunkiin kivikkopenkkiin, mutta ei se viihtynyt, vaan kuoli pois.
Meillä ei täällä Rämsänrannalla kasva sinivuokkoja eikä valkovuokkoja, mutta onneksi on näitä villiorvokkeja, joiden sininen on kaunis!
Tavallista pinaattia kylvin Vapun aattona , ja nyt jo saatiin siitä ensimmäinen sato.
Toukokuu oli meillä Oulunseudulla poikkeuksellisen lämmin, ja pinaattihan ilmeisesti tykkää kasvaa viileähkössä.
Rapsakkaa ja maukasta. Parit keitot on pinaatista keitetty. Toiseen kaveriksi lipstikkaa ja nokkosta; toinen sellaisenaan pelkkää pinaattia.
Kaveriksi oikeita maalaismunia Oulaisten Piipsjärveltä, niin olipa herkkua!
Tässä on huhtikuun lopussa suoraan siemenestä kasvimaalle kasvaneita lehtikaalin taimia. Lajike taitaa olla Green Curly. Kylvin myös neljää muuta lajiketta, ja kaikki itivät ja kasvoivat hienosti taimelle . Lehtikaalin taimikasvatus on hirveän vaivalloista, kun taimista tulee honteloita ja hengettömiä ja ne saavat aina shokin kasvimaalle siirrettäessä. Tämänkeväisen kokeilun perusteella näyttää, että taimikasvatusvaiheen voi hyvin ohittaa, ja kylvää siemenet suoraan maahan. Näitähän tulee sitten niin runsaasti, että osan voi nauttia jo baby leaf-vaiheessa.
Raparperiä yleensä kasvaa liikaa. Sekin äjähtää keväällä juuri silloin, kun on kaikkein kiireisintä. Tänä vuonna tein raparperisosetta uunissa: pilkoin raparperit, sekaan kardemumman siemeniä ja kanelitankoja , ja uuniin paistumaan. Soseen sitten pakastin. Raparperinlehdistä tulee ravintorikasta katetta kasvimaalle; lehdet pitää vain silputa. Lisäksi raparperinlehdistä saa ihanan saunakokemuksen: lauteille raparperinlehtiä; saunojan päälle raparperinlehtiä , ja apumies löyöyä heittämään. Jos on turvotusta, niin tällä konstilla nesteet lähtevät liikkeelle.
Tämä vankkurimuodostelma on Siikajoen kasvimaa alkukesän asussa. Lähistöllä asustaa runsaasti pupujusseja , joiden herkkua ovat tuoreet lehtivihannekset. Siksi telttaan ovat päässeet mm.lehtikaalit. Porkkanapenkkien päällä on harso kasvua jouduttamassa ja porkkanakemppiä estämässä . Porkkanan keskelle on istutettu sipulirivit, jotka nekin torjuvat porkkanan tuholaisia. Etualan lättänäharson alla on Etelä-Amerikan ihmettä, revonhäntää eli amaranttia. Viime vuonna se ei suostunut itämään ollenkaan. Mikäli tuplaharso ei auta, saa amarantinviljelys loppua. Mutta kun yhtenä lämpimänä kesänä saatiin niin upea sato tätä maukasta vihannesta, niin taas pitää yrittää...
Kiva blogi sinulla! Löysin vahingossa. Olen sellainen wannabe-viljelijä joten mukava lukea kun joku oikeasti saa aikaan :) Meillä on rivarin takapihalla pieni kasvimaa, paino sanalla pieni. Retiiseistä saatiin jo yksi sato, kaikki muu vähän nilkuttaa vielä!
VastaaPoistaKiitos! Viljely on hauskaa!
VastaaPoista