Keski-Dalmatian kevättä

Pari päivää sitten kotiuduimme Kroatiasta; Trogirista, jossa vietimme ihanan keväisen viikon.
Trogirin kaupunki on Unescon maailmanperintökohde Keski-Dalmatian rannikolla, lähellä Splitiä.
Kaupunki on omassa, pienessä saaressaan. Väittävätpä jotkut Trogiria Adrianmeren kauneimmaksi rantakaupungiksi, enkä kyllä väitä vastaan. Kaupungissa voi liikkua vain jalkaisin.

                                        Kuvassa Trogirin rantaa Ciovon saarelta kuvattuna.


Yhdeksi päiväksi matkustimme tunteroisen  Jadrolinjan vuorolaivalla pienelle Drvenik Malin saarelle, jossa asuu viitisenkymmentä ihmistä ympäri vuoden.
Saarella kasvaa rosmariinipusikkoa aluskasvillisuutena sekä oliivipuita, viikunoita, sitruunoita; huumaavasti tuoksuvia, kukkivia pensaita; villifenkolia; villisipulia...
Saarella vallitsi täydellinen luonnonrauha. Päivän aikana kohtasimme kymmenisen ihmistä, ja näistäkin suurimman osan laivarannassa.

 Rosmariinipuskia; tuoksu on aivan huumaava. Rosmariini kukki jo; laventeli, jota kasvatetaan erityisesti Hvarin saarella, ei ollut vielä kukassa.                                                                         

Oliivipuissa oli aivan mielettömästi kukkia! Mikäli kaikista kukista tulee oliiveita, tulossa on hurja sato.

Täällä rannat ovat joko kallioisia tai pientä kiveä. Merivesi oli vielä raikasta- pehtoori jätti uimisen väliin, mutta minä tietenkin uin meressä. Vesi tällä  Kroatian puolella Adrianmerta on tosi puhdasta ja kristallinkirkasta.

Drvenik Malin kylässä  näitä pittoreskeja vanhoja rakennuksia oli joka puolella. Tässä vanhassa talossa kattokin on pientä kiveä, tosin tämä rakennus näyttäisi olevan korjauskunnossa.

Saarella vallitsi täydellinen rauha. Patikoimme saaren ympäri  muutamissa tunneissa.
Saaren korkeimmalta kohdalta avautuvat huikaisevat näkymät merelle.

 Meidän rantamme Drvenik Malissa. Huippusesongin aikana, heinä-elokuussa, tällä paikalla on saaren ainoa kahvila. Nyt ei vielä ollut. Saimme kuitenkin kahvit; ohi patikoinut rouva kutsui meidät kotiinsa kahville. Perheen herra oli ammatiltaan kirjailija, ja rouva teatterintekijä Zagrebista. Herra kirjailija viettää saarella yhdeksän kuukautta, ja rouva puoli vuotta.
Virkistävän kahvin ja rakin jälkeen olikin hyvä jatkaa matkaa! Tarjosivat muuten meille naapuritaloa ostettavaksi. Saarella asuu yksi tanskalainen; eipä tiedä, josko joskus kaksi suomalaista...

Lämpimästi voin suositella hakeutumista turistialueen ulkopuolelle. Vastaan tulee ihania maisemia, mukavia ihmisiä ja muistoihin jääviä kokemuksia.
Alla vielä pari kuvaa  herkuista:
elämäni parhaat, grillatut scampit- ja muutkin merenelävät, söin Trogirissa ravintola Alkassa. Maku oli sanoinkuvaamattoman herkullinen. Kun on tottunut pakastettuihin mereneläviin, niin en ollut uskoa makua todeksi!
Scampit olikin kalastettu tämän Drvenikin saaren seudulta.
Kalat ovat tuoreita; voit valita kylmätiskistä haluamasi kalan, ja se valmistetaan sinulle haluamallasi tavalla.
Yhtenä päivänä söimme Pietarinkalaa, joka on hurjan ruma otus, mutta verrattoman herkullinen.  

Tässä  scampeja a´la Alka.

Näitä näkymiä tulee vastaan Trogirissa. Kujat ovat kapeita; kivetykset vuosituhantisten askelten sileäksi kuluttamat. 

Tämä huumaavasti tuoksuva pensas
jäi meiltä tunnistamatta. Kukka  on vähän hajuherneen kukkaa muistuttava.











Ouluun palattua lämpötila oli plus kuusi , ja tuuli kylmästi pohjoisesta. Mutta onneksi koivuissa oli jo kaunis , alkava vihreys. Hiirenkorvat parhaimmillaan. Tänä aamuna uimaan mennessä maistoin pihlajan silmuja. Ne maistuvat aivan täydellisesti Amarettolta! Suosittelen!